Paha mieli supervilkkaan taaperon puolesta,
joka niin usein saa pelkkää negatiivista palautetta :(. Ei meiltä vanhemmilta, jotka tietysti tunnemme lapsemme ja hänen vauhtinsa ja vaahteramäeneemelimäiset keksintönsä, mutta sukulaiset ja tuttavat eivät monesti jaksa eivätkä ymmärrä, ja palaute on vain ja ainoastaan negatiivista :/.
Kommentit (11)
Onko erityislapsi vai miksi on tuollainen koheltaja? Kyllä vilkkaankin lapsen täytyy taipua yleisiin käyttäytymissääntöihin.
Tietysti se on hyväkäytöksinen ja hyvin kasvatettu...
Meidän supervilkas taapero ainakin saa positiivista palautetta tutuilta ja tuntemattomilta...
meillä käy olosuhteiden johdosta melko useinkin kylässä sukulaislapsi, jota ihan oikeasti saa koko ajan kieltää ja komentaa. Aikuiset eivät saa yhtään lausetta loppuun eikä ruokaansa syötyä kun koko ajan pitää ojentaa ihan järjetöntä koheltamista. Yksikään kielto ei ollut nipotusta tai turha, vaan ihan välttämätöntä katastrofin estoa. Ei voi olettaa, että sitä jaksaa, jos se ON uuvuttavaa. Pakosti siinä tulee "negatiivistä" palautetta jos minuutin välein joutuu käyttämään kieltoa tai huudahdusta: varo, älä, ei saa ottaa.
Harva taaperoista osaa, tuntee ja pystyy noudattama aikuisten määrittelemiä hyviä tapoja. Taaperot ovat vielä sen verran uteliaita sekä "aivottomia" ettei heiltä voi odottaa sujuvaa käyttäytymisetiketin handlausta.
meillä käy olosuhteiden johdosta melko useinkin kylässä sukulaislapsi, jota ihan oikeasti saa koko ajan kieltää ja komentaa. Aikuiset eivät saa yhtään lausetta loppuun eikä ruokaansa syötyä kun koko ajan pitää ojentaa ihan järjetöntä koheltamista. Yksikään kielto ei ollut nipotusta tai turha, vaan ihan välttämätöntä katastrofin estoa. Ei voi olettaa, että sitä jaksaa, jos se ON uuvuttavaa. Pakosti siinä tulee "negatiivistä" palautetta jos minuutin välein joutuu käyttämään kieltoa tai huudahdusta: varo, älä, ei saa ottaa.
Entäpä jos ensi kerralla sanot, mitä saa tehdä ja opastat sitä sallittua tekemään?
Pelkkä kielto on turha, jos ei sitten sanota, mitä saa tehdä, mikä on sallittua.
Esikoiseni oli tuollainen superhypervilkas ja aina tuli paheksuntaa ja siskoltani haukkumisest, millaisen lapsen olen kasvattanut. Kummallista, että rauhallisean kuopuksen kohdalla ei kukaan kehunut, miten hyvin olen hänet sitten kasvattanut...
Yksi asia kuitenkin: lapsi oli kiltti. Hän ei kiusannut, ei ollut ilkeä, ei tehnyt tuhmiaan tahallaan eikä tarkoituksella, eikä oikeastaan tehnyt tuhmaa ollenkaan, mutta leikissä ja olemisessa oli vain vauhtia ja energiaa valtavasti.
KUKAAN ei huomannut tätä positiivista asiaa lapsessa!! Kukaan ei koskaan kehunut, että tämä lapsi ei kiroile, ei lyö, ei kiusaa, ei sotke leikkejä, eikä edes päällepäsmäröi, ei toisaalta tule koko ajan ulvomaan äidille, että "toi käveli mun ohi.. toi otti mun lelun.. toi ei leiki mun kans.."
Lapsi oli jo iso ja lähes aikuinen, kun eräs henkilö totesi tämän: xx on ystävällinen ja kiltti, ei sano rumasti eikä ole ilkeä.
Voi kun joku olisi sanonut minulle tuon ääneen aikaisemmin, kun lapsi oli leikki-ikäinen ja koululainen! Olisin itsekin jaksanut positiivisempaa ajattelua lasta kohtaan!
tietenkin myös kehuja siitä mitä on hyvin. Mutta se ei poissulje ettei komenneta huonoista.
Esimerkiksi meillä en todellakaan voi luetella etukäteen 1000-kohtaista listaa miten pitää toimia, koska tämä tenava on niin jumalattoman nopea toimissaan ja keksii jatkuvasti "tuhmaa" että todellakin jatkuvasti joutuu puuttumaan. Esimerkiksi nyt kerron: tarjolla oleville voileiville kerkesi sekunnissa kaataa kannussa olevan kahvikerman. Voi naurattaa, mutta kun koko vierailu aina on tämmöistä, niin se uuvuttaa ja koko ajan joutuu kieltämään ja nimenomaan nopeasti. Ei voi porttikieltoakaan antaa.
Tottakai olen parhaani mukaan yrittänyt kasvattaa lastani hyvin, kuten täällä jo joku välkky sitä ehti epäillä.
Kotona meillä menee suht. kivasti supervilkkaan kanssa, ei tarvii koko ajan komentaa ja kieltää, lapsi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, ja kaikista houkuttelevimmat vaaranpaikat ja rikki menevät tavarat olemme järjestäneet lapsiystävällisiksi.
Mutta kyläily on toisinaan yhtä helvettiä: lapsi on innoissaan ja hirmu utelias, tutkisi mielellään kaikki paikat, kokeilisi, touhuaisi, värkkäisi jne jne jne. Ja kun sitä vauhtia piisaa ihan kiitettävästi, niin on se kuulkaa vanhemmallekin uuvuttavaa vahtia. Ja uskon että se on sitä myös kyläpaikan emännälle/isännällekin.
Ja tietenkin jos lapsi ilkeilee tai tekee jotain kiellettyä, niin häntä tuleekin komentaa.
Mutta kuten joku jo totesikin, harvoin meidänkään lapsemme saa kiitosta hyvästä käytöksestä, kiltistä ja herkästä luonteesta, ja muusta positiivisesta. Vain sählääminen ja touhottaminen huomataan, ja niistä sanotaan.
Oletko lukenut kirjan Pelastakaa pojat! tai Jari Sinkkosen Elämäni poikana? Kannattaa lukea, antaa itselle ymmärrystä ja voimavaroja muiden asenteisiin.
T: erään pienen pojan äiti myös
lapsia täytyy kannustaa ja kiittää ja OPETTAA hyviä käytöstapoja!
Siis kehukaa lapsianne miten kivoja, mukavia, rakastettavia ja ihania ne on -joka päivä jotakin.
Jo kuukaudessa näette huiman muutoksen!
Eräs äiti osti lahjojakin joskus vaan koska lapset niin kivoja:)
Ja please jättäkää tämä luterilainen kasvatuskulttuuri huitsin nevadaan!
Itselläni on vain yksi tyttö, joka on melkoisen vilkas ja menevä kaveri. Kuitenkin luonteeltaan kiltti, iloinen ja huomaavainen, niin ei herätä kohelluksellaan pahennusta. Eikä koskaan riko mitään, koska olemme opetaneet, että vierailla saa katsoa mutta ei koskea ja jos saa luvan koskea, niin varovasti. Äidilläni on sisustusliike, joten siellä on oltu opettelemassa kivojen juttujen katselua ilman hipelöimistä.
Itseäni vilkkaat ja huithapelit lapset eivät todellakaan häiritse. Kun meille tulee lapsi, joka on tosi vilkas, käymme yhdessä katselemassa joka huoneen läpi ja annan joitain paikkoja pengottavaksi. Usein rauhoittaa menoa, jos aikuiset ainakin aluksi antavat paikkoja tutkivalle lapselle paljon huomiota ja ihmettelevät uutta paikkaa yhdessä. Olohuoneemme on sellainen, että siellä voi aikuisetkin istua isoilla lattiatyynyillä lapsen tasolla, mikä on myös lasta rauhoittavaa.
vierailta oli ihan järkyttävää. Se kohdistettiin lapseen, mutta oli tietysti tarkoitettu minulle. En kuulemma osannut kasvattaa tms. Ihme vaan, että lapsikatraasta vain tämä yksi oli villimpi tapaus. Lapseni joutui myös minkälie hullun vihanpurkauksen kohteeksi ihan järjettömällä huudolla ja kiroilulla vieraan aikuisen miehen taholta. En tajunnu silloin soittaa poliisille, olin liian järkyttynyt.