Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Narsistin kanssa elämisestä kokemuksia? Neuvoja.

Vierailija
21.07.2011 |

Narsistin lapseksi syntyminen ei ole häävi osa, mutta ennemmin lapsi kuin puoliso. Onneksi nyt tästä asiasta on alettu puhumaan enemmän ja alan ymmärtämään, vaikka ei se oloani paljon helpommaksi tee.



Syy minkä takia olen tämän ihmisen lähellä on se että olen huolissani hänestä, näen hänessä myös ne hyvät puolet ja osakseen myös sääli. Onhan hän sentään äitini. Minusta on kurjaa katsoa hänen onnetonta elämää ja surkeutta jossa hän rypee (itse ei tietenkään sitä näytä tai myönnä).



Suoraa sanottuna tämä ihminen tekee elämästäni helvettiä, sillä vaikka tiedän, en kykene hyväksymään tapaa jolla hän kohtelee minua. Olen esine, kohde jonne voi purkaa kaiken raivon, kohde jonka voi haukkua maanrakoon ja jonka elämän voi terrorisoida vain siksi että hän voi sen tehdä, ja tekee ellen "kumarra ja ylistä häntä".



Olen ihan umpikujassa tämän asian kanssa. En haluaisi kääntää tälle ihmiselle selkääni mutta minusta tuntuu ettei minulla ole vaihtoehtoja. On mennyt niin monta vuotta ja minusta tuntuu jo että olen ihmisraunio sillä vaikka tiedostan asian, joka kerta sen sanat ja käytös sattuu ja mykistää.



Haluaisin kuulla jos jollakin on kokemuksia, tietääkö kukaan yhtäkään narsistia joka on kyennyt myöntämään asian tai pystynyt myöntämään virheitään esittämättä? Miten kukaan itseään kunnioittava ihminen kykenee elämään sellaisen kanssa? Ja onko kuukaan saanut mistään apua narsistin kanssa elämiseen?

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Narsistin kanssa ei voi elää, eikä narsisti muutu. Eikä varsinaisesti kärsi myöskään.

Vierailija
2/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuhoat ittesi, mutta äitisi ei kärsi vaikka panisit välit poikki joten suosittelen. Hänen lähellään tuhoudut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

sä olet ansassa. Luulet ettei sinulla ole vaihtoehtoja, ettet osaa tai pysty elämään ilman elämääsi ankeuttavaa narsistia.



Voi kuule, kyllä pystyt.



Minä elin 15 vuotta parisuhteessa ja viimeisen 5 vuotta elämäni oli suorastaan helvettiä, kaksi vuotta olen nyt yrittänyt elää elämääni ilman narsistipuolisoa ja voin sanoa että tämä on kaiken sen rimpuilun ja itkun arvoista elämää nyt.



Sinulla ei ole oman itsesi takia muita vaihtoehtoja kuin kääntää selkäsi sinun elämäsi myrkyttävälle henkilölle. Hän ei tule 99% varmuudella koskaan katumaan/kärsimään/myöntämään että vika on hänessä. Sen kun ymmärtää, voi aloittaa oman elämänsä. Katkeruus nostaa päätään, välillä sääli, joskus tulee mieleen että yrittäisi uudelleen auttaa tai jotain, mutta se on TURHAA.



Ansaitset oman, hyvän elämän ilman että kukaan, ei edes oma äiti/isä lyttää jatkuvasti maanrakoon.



Vierailija
4/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen narsisti äitini uhri..



Kaikkea hyvää sinulle elämääsi ja paljon voimia. Onko sinulla lapsia, onko tämä narsisti myös mummo?



Itse en ole kyennyt laittamaan välejä poikki, lapsien takia..vaikka näen miten hän käyttää valtaansa minun ja sisareni lapsien välillä, hän tekee samaa mitä aikoinaan omien lastensa kohdalla. Mutta sitten kun aika on sopiva, juttelen lasteni kanssa ja he saavat tehdä päätöksen, haluavatko tätä ihmistä elämäänsä.



Se on kamalaa, ajatella, miten kukaan voi tehdä niin omille lapsilleen..nyt sen vasta tajuaa, kun on omat. Miten kukaan voi olla niin SAIRAS..mutta narsisti on ja niinkuin joku viisasti sanoi; narsisti ei muutu koskaan, koskaan hän ei ole syyssä, haukkuu toisia ja itse on vielä pahempi..JA TOTTA JOKA SANA: siitä, että vaikka laittaisit välit poikkin, narsisti äitisi ei välittäisi tuon taivaallista. Ja ainakaan ei muuta käytöstään.



Vierailija
6/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten olette onnistunut katkaisemaan välit? Minusta tuntuu että olen päästänyt tämän ihmisen jo niin lähelle että ei tule varmasti olemaan helppoa.

Tämä tekee kaikkensa tehdäkseni olostani mahdollisimman kurjan, käyttää kaiken energiansa miettiessään miten voisi vielä polkea minua maanrakoon. Tämä ihminen ei osaa hävetä ja juuri kun luulen nähneeni kaiken se keksii jotain totaalisen tyrmistyttävää.



Yritin 4 pv. sitten katkaista välit. Nyt 4 päivää on ollut sellaista piinaa että todellakin tuhoan itseni. Mietin jo että olisiko siltikin helpompi vain alistua tähän halveksittuun palvelijan rooliin? Vaikka olenkin hänelle kuin koira. Pääsisikö sittenkin helpommalla?

Milloin tämä piina loppuu vai ottaako tämä minut silmätikukseen loppu elämäkseni?



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

piina loppuu sillä hetkellä kun sinä sanot että Stop, nyt riittää, ei enää! Älä vastaa puheluihin tai viesteihin, älä avaa ovea, ota reilu etäisyys ja näet asiat selvemmin matkan päästä. Sinun elämäsi on sinun elämäsi, kenelläkään muulla ei ole oikeutta tuhota sitä tai sinua.



Rohkeutta ja voimia! Älä anna periksi!



Vierailija
8/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka se vaikeaa ja mieli tekee monet kerrat avata sanainen arkku, yrittää vielä kerran saada hänet ymmärtämään miten pahalle sinusta tuntuu jne.



Ajattelin itsekin että olisiko mun elämäni helpompaa jos vaan pyytäisin anteeksi _omaa_ käytöstäni ja tekisin jälleen niin kuin narsistinen exäni haluaisi. Sitten mietin että miten monta päivää jaksaisin ennen kuin tuhoutuisin lopullisesti.

Ei sitä itkun määrää, epätoivoista oloa ja unettomia öitä kukaan tajua.



Onnekseni minulla oli hyvä tukiverkosto ja hain apua myös kriisikeskukselta. Hitaasti mutta varmasti se on auttanut, lisäksi lukemani narsismia käsittelevät kirjat ovat auttaneet minua itseäni ymmärtämään oman arvoni.



Älä luovuta, olet oikealla tiellä. Ja jos tilanne niin vaatii, vaihda puhelinnumero vaikka se on periaatteessa täysin väärin, mutta sillä tavalla saat ainakin puhelinrauhan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja siitä asti tämä piina on ollut pahimmillaan. Nuorena opiskelin kaukana enkä ollut niin läheinen, enkä suoraansanottuna enää välittänyt.



Nyt kun meillä on lapsia, ollaan alettu olemaan läheisempiä ja tämä on alkanut entistä piinaavammaksi. Hän on lapsilleni hyvä mummo. Kaikki kohdistuu minuun ja nyt on alkanut kohdistua myös mieheeni. Se tästä surullista tekeekin etten haluaisi katkaista välejä lapsieni ja mummon väliltä.



Äitini osaa olla myös mukava, ja sehän tästä noidankehän tekeekin. Juuri kun luulen että asiat helpottuu, hän räjäyttää pommin.



Nyt olen 4 päivää lukenut puhelimestani viestejä jossa hän on kironnut, huoritellut, manipuloinut, uhkaillut, siteerannut raamattua, vedonnut minun "mielenterveyshäiriööni", kehottamalla minua kasvamaan aikuiseksi ja hakemalla lääkitys. Haukkunut parisuhteeni, kaivellut koko elämäni aikana minun tekemät virheeni, haukkunut minut mm. kuvottavan omahyväiseksi, manipuloivaksi, teennäiseksi, itserakkaaksi, kylmäksi, röyhkeäksi hyväksikäyttäjäksi.



Kaiken lisäksi hän keksii salaliittoteorioita ja vääristelee ja kääntää asiat ihan päälaelleen. Yhtäkkiä asiat joita hän on edellisessä viestissä kirjoittanut onkin minun suustani?!? Tämä on ihan hullua.



En ole vastaillut viesteihin joten tämä nainen riitelee itsensä kanssa. :(



Nämä kaikki tulee niin tuulesta että voisi toisaalta kuvitella jo koko tilanteen koomiseksi, mutta silti osuu aika pahasti. Mykistävää, tyrmistyttävää ja nimenomaan se että hänhän on äitini. Ja vaikka tiedän jo hyvästä kokemuksesta mitä tämä on niin silti se on aina yhtä karmaisevaa.



En vain jaksaisi enää riidellä.



Ap

Vierailija
10/10 |
21.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanot lapsille, että mummo on tullut hulluksi, tai ainakin entistä hullummaksi. Mutta ettei hän ole suoranaisesti hengenvaarassa, häntä ei vain sovi nyt tavata.



Sitten näette seuraavan kerran mummon hautajaisissa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan seitsemän