masentaa ulkopuolisuus

He ovat kimppaan liimantuneita, eivät osaa ottaa joukkoonsa uusia/ erilaisia ihmisiä jne? Kuulutko sinä sellaisten ihmisten keskelle?



Entäpä jos samanhenkiset ystävät ovatkin ihan muulla? Äiti-lapsi -harrastukset, uimahalli, kirjasto, opiskelukaverit, yksi ainoa lapseton naapuri? Käännä katseesi vähän pitemmälle ja lähden lapsen kanssa toiseenkin puistoon välillä.

ja käymmekin muualla aina silloin tällöin,mutta emme joka päivä voi/viitsi lähteä kauemmas,kun tuo taloyhtiän leikkipiha on aivan pihamme vieressä. siinä hyvät keinut hiekkis liukumäki. minulla 2 lasta 2v ja 4kk joten on vaan helpompi olla tässä lähelläkin.

tervehdit muita hymyillen etkä paina katsettasi, kun siihen ei ole syytä. Leikitätä lapsesi, juttelet pari lausetta muille ihan normaalisti.



Jos heistä ei ole läheisiksi ystäviksi, ei voi kuin harmitella. Olisiko sinulla kauempana asuvia ystäviä, joiden kanssa tehdä vaikka kerran viikossa tärskyt? Lapset mukaan ja eväskorikin näin kesällä.



sama

pihapiireissä on ihan omituise sosiaaliset kuviot.

Meidän nykyisessä pihapiirissä (iso rivitaloyhtiö) on lapsilla tuommoisia sosiaalisia kuvioita. Olen ollut niistä kovin ihmeissäni, sillä en muista samankaltaisiin systeemeihin törmänneeni aiemmin.



Omia lapsiani olenkin kannustanut ystävystymään muiden lasten kanssa. Oman pihan kaverisuhteet kun näyttää olevan yhdenlaisia on-off-suhteita. Muutama pikkutenava säätää kuka saa olla kenenkin kaveri ja kenet otetaan leikkiin tai jätetään leikin ulkopuolelle. Periaatteessa kaikki ovat kavereita keskenään, mutta aina joku jätetään ulkopuolelle. Se, kenet jätetään ulkopuolelle vaihtelee vähintään viikottain.

Lapsille tuommoiset suhteet ovat henkisesti kovin raskaita.



Onneksi päiväkodissa ja koulussa näyttää kaverisuhteet toimivan terveemmällä pohjalla.

omalla pihalla. Keskity sitten vahtimaan heitä ja ehkä pikkuhiljaa tämä ilmeisen sisäänpäinlämpiävä muu porukka tottuu läsnäoloosi ja joku voi myöhemmin alkaa jo jutskatakin kanssasi.



Ajattele mieluummin niin, että muut ovat kovin epävarmoja itsestään ja haluavat suojautua tuttujen pariin, kun "ulkopuolinen" vieras on läsnä.



Voi meitä suomalaisia..

tuosta tervehtimisestä...ei mua es tervehditä jos en itse tervehdi ensin ja sitkin tosi huomaamattomasti ja oon huomannu että mun kommentit ja lauseet muille on ihan turhia kun ketään ei kiinnosta,ennen yritin kunnolla yms mut nyt oon niin lannistunu että en vaan jaksa,viitsi enää kun ei kukaan lähde mukaan jutustelemaan kanssani,puhuvat muille ja keskenään



ap..3 oli myös ap

vielä muut aikuiset aina moikkaavat tervehtivät muiden lapsiakin..mutta ei minun 2 vuotiastani. lapseni on hiukan arka välillä ja tuntuu että katsovat halveksivasti ja puhuvat innoissaan kuinka heidän lapsensa juoksevat ympäri pihaa koko ajan onneksi.



ap

yleensä se yksi pääkana ottaa pääkotkottajan roolin ja muut kaakattavat perässä.

Mua ei kanalauma kiinnosta, vaan touhuilen omiani rauhassa ja keskityn harrastukseeni, siksihän olen siellä. Ne on kuitenkin aika pinnallisia systeemejä mitä tietyn tyyppiset laumatyypit pyörittää. Sellaista hölön pölön besserwisseröintiä ja juoruilua enimmäkseen.

Väkisinkin tulee tutummaksi kun ei ole "lauma". Itse olen tälläiseen "laumaan" aikoinani kuulunut ja aloin miettiä josko joku joskus on kokenut noin... Innoissaan kun näkee tuttuja ja kaikilla kauheesti kuulumisia niin siinä "unohtuu" ulkopuoliset. Pikkuhiljaa varmasti pääset "sisään". Meillä oli tosiaan tiivis "kommuuni" rivitalossa, 4 perhettä vedettiin yhtä köyttä ja se oli ihanaa aikaa. Nyt kun alan muistelemaan niin ilkeitä ei todellakaan oltu koskaan kenellekään, mutta niin tuli uusiin asukkaisiin tutustuttua kun itsekseen teki jotain. Jos kaverin kanssa jutteli niin lähinnä vain moikkas muita... Toivottavasti itse en koskaan oo loukannu ketään... Ajan kanssa löydät varmasti kaverin! Hyvää kesän jatkoa ja omalle pihalle vaan reippaasti nauttimaan auringosta!

en oikein pysty kyttäämään milloin siel on vaan 1 ja vaikka siel oiskin 1 niin ihan kohta sinne tulee kuitenkin muut aina,ovat kai sopineet milloin tulevat.



ja vaik siin oiskin 1 niin ei se multa mitään kysele,vastaa jos minä kysyn häneltä ja muille pöläättävät koko ajan jotain eli ei oo mitään hiljasia ,ei vaan haluu puhuu mulle kun on kai ihan paska;(

Tiedän että kauhistuttaa, mutta muuten ei tutustu.

ap

Mene sinne pihalle vaan. Viimeistään, kun lapsi alkaa leikkiä muiden lasten kanssa, alkavat teidänkin perheen asiat varmasti kiinnostaa enemmän. Ole ystävällinen, mutta älä yritä väkisin tuppautua seuraan, itsesikään takia. Voi olla, ettet saa ystäviä tuosta porukasta, joten kannattaa pitää yhteyksiä muuallekin. Pidä lähtökohtana se, että tuntuisi kivalta tutustua syvemmin naapureihin, mutta ei ole kauhean vakavaa, jos nämä kuitenkin jäävät pintapuolisemmiksi tuttavuuksiksi.

Musta tuntuu että omassa taloyhtiössä on yksi vähän samanlainen "sopan keittäjä". Haluaa olla kaikkien kamu ja imelästi tekee kaikille tuttavuutta, mutta enempi kanssakäyminen perustuu siihen että panettelee selän takana sitä joka ei ole läsnä ja siihen että kaikki perheensä tekemiset ovat jotenkin hienompia tai parempia kuin muiden ja ottaa toisten "ei-korostetutkin" tekemiset niin että vertaa itseään. Ei ilmeisesti ole itseensä tyytyväinen ja heijastaa sen tyytymättömyytensä helposti toisiin.



Mietin kumpaa jaksan, seuraansa ja juttujaan, vaiko sitä että ottaa herneen nenään ja päädyin etäännyttämään välit sanomalla suoraan asiasta josta henkilökohtaisesti loukkaannuin, eräs tekonsa tai tekemättä jättönsä, ei mikään juoru tai panettelu tms. Paaaljon kevysempi on nyt kun on viileät ja etäisen välit. Moit sanotaan ja pari sanaa hän tekoilmeästi vaihtaa ja siinä se. mitään en perheestämme kerro ja mihinkään en ota kantaa. "Jaa-a, onpa ilmoja pidellyt" on suhtautumistapani ja hyvä näin.



Harvoin sitä loppujen lopuksi samaan taloyhtiöön osuu samanhenkistä väkeä jolle isitten ole aivan tosi suuri taloyhtiö, joten riittää kun tulee kohteliain välein toimeen, ei tarvitsekaan kaverustua. Tuo moikkaamattomuus sen sijaan mistä ap mainitset on huonoa käytöstä muilta, joten jatka vaan iloisesti moikkaamista vaikka muut eivät moikkaakaan, oman tolloutensa siinä osoittaa joka ei moikkaa.



Kun menet lapsen kanssa ulos, niin musituta että menet sinne nimenomaan viihtymään ja touhuamaan lapsesi kanssa ja se on pointti, mahdolliset muut kontaktit ovat oheisjuttu vaan , eli et anna mosielle mitään painoarvoa. Etsi myös riittävästi sosiaalisia kontakteja muualta, harrastus-, opiskelu- työkaverit tai sitten mammakerhokaverit yms. seura lienee palkitsevampaa kuin pihakavereiden seura.

Eihän he voi ottaa sinua mukaan koska silloin ei olisi kenestä juoruilla. Tod.näk. puhuvat sinusta ja lapsestasi paskaa. Onko jotain mistä ovat kateellisia? Jätä tuollaiset. Ole ihan normisti pihalla mutta en tekisi tuttavuutta. Mitenköhän jos heidän lapsensa rupeaisi leikkimään lapsesi kanssa. Kieltäisikö äiti sen? Hakisin ystäviä muualta toisilta leikkipuistoista jne. tai harrasta lapsen kanssa jotain. Naiset on susia jos on kateellisia!