Neljäs päivä tupakoimattomana, fyysiset vieroitusoireet vielä päällä mutta

ja ilman vuodesta '08. AP sekoita kaikki sun perusrutiinit, varsinkin ne asiat joiden yhteydessä yleensä poltat. Oman lopettamiseni yhdistin paikkakunnanvaihtoon ja samalla kaikki rutiinit meni uusiksi ja unohtui se tupakka. Himo iski tasan kerran ekana päivänä, eikä ole sen jälkeen tullut takaisin. Lisäksi mieheni lopetti samana päivänä ja sekin auttoi ettei ollut yksin asian kanssa.

Nyt siis kuudes päivä ilman tupakkaa, huomenna täysi viikko.



Tänään oli ensimmäinen päivä ilman fyysisiä nikkiksiä. Edelleen tietyissä tilanteissa (kahvin ja ruoan jälkeen, siirtymätilanteissa, kun ei ole tekemistä, kun on paljon tekemistä) tupakka käväisee mielessä nopeasti tyyliin hamuan tupakoita taskusta. No niitä en löydä ja samantien tulee se helpottunut voittajafiilis: "Jes, ai niin en poltakaan enää, olen irti"



On niin vaikea selittää tätä iloa. Läheisimmätkin ystävät (tupakoijat) ovat muljautelleet silmiään kun olen hiljaa hurrannut jokaista päivää ilman tupakkaa. Ovat sitä mieltä että kyllä se siitä taas öyhy alkaa maistumaan kunhan päiviä kuluu.



Mistä tämä varmuus nyt kumpuaa ettei koskaan yhtään ainutta tupakkaa enää? Miksen uskaltanut tehdä tätä jo aiemmin?

Sori itsekehuni, mutta on pakko hehkuttaa jossain!!! En ikinä olisi uskonut pystyväni tähän..en ainakaan näin helposti! =))))))))



t. ap

henkinen puoli vahva kuin mikä. Jippii minä!! Neljä päivää on enemmän kuin koskaan tupakoimattomana ja jokainen tuleva päivä on minulle enemmän kuin ihanaa. En siis epäile jaksamistani, mutta mikä on edes suurinpiirtein se raja päivissä kun fyysiset nikkikset helpottavat? Perjantaina siis lopetin ja tupakka/tupakointi on käväsee vieläkin mielessä muutaman minuutin välein. Onko pysyvästi lopettaneita, joilla olisi edes vähän osviittaa tulevista ajoistani ilman tupakkaa??

Olen tosi onnellinen etten tarvitse tupakkaa enää.

Kuitenkin aina joskus tulee eteen jokin paikka tai tilanne jolloin tuntuu, että nyt olisi mukava laittaa palamaan. Aina ei edes tunnista sitä tyhjyyden tunnetta, että mistä se johtuu, mutta kyllä se yleensä on tupakkka joka puuttuu joistakin tilanteista.Esim. eka kerta kun menin mökille nyt kesällä, eka kerta kun olin mustikassa nyt kesällä.

Sen voin vain sanoa, että tämä vuosi on ollut kuin suruaikaa kun on menettänyt jotakin niin tärkeää joka on kuulunut jokapäiväiseen elämään.

vai mahtaako olla jo 6.,en ole ihan varma:)Minulla ei vieroitusoireita oikeastaan tullutkaan,vaikka tupakkaa meni askikin päivässä,enemmänkin on ollut sellaista ihmettelyä.Päivittäin se mielessä käy,tupakointi,mutta ei mitenkään rasittavasti.



Mukavaa on nämä ulkonäkövaikutukset,hiukset ja iho ovat paaaljon paremmassa kunnossa,hengitys on raikas ja olen pessyt hampaita valkaisevalla tahnalla,jonka vaikutus yhdessä tupakoimattomuuden kanssa on hieno:)



Sen sijaan,haluan sanoaa etten ole ikinä sietänyt,enkä ikinä tule harrastamaan,entisen tupakoijan hurskastelua asiasta.Se on NIIN ärsytävää ja rasittavaa,kun ne jotka ovat lopettaneet alkavat jeesustella savukoiville työkavereille/tuttaville asiasta-Tupakointi on jokaisen oma asia,ja lopettaminen on hienoa,muttei järin kiinnostavaa niistä jotka vielä polttavat.Joten pitämääkke nämä hurskastelut tällä keskustelupalstoilla ja tupakoimattomien tuttujen kanssa puheina.

ja vieläkin haaveilen toisinaan tupakasta. Parin kuukauden välein näen unta repsahtamisesta ja aamulla ottaa päähän niin ***** paljon ennen kuin tajuan, että se oli todellakin vain unta. Tuon v***tuksen tunteen palautan mieleeni aina, kun alkaa tehdä mieli tupakkaa.



Toinen asia, mikä pitää päätökseni vahvana, oli se, että olin polttanut noin puolet elämästäni. Syntymäpäivääni edeltävänä päivänä lopetin, ettei toteutuisi se, että olisin polttanut suurimman osan elämästäni. Se kuulosti 30-vuotiaan korvaan niin kamalalta. Uskon (ja uskottelen itselleni), että sen yhden polttaminen saisi minut repsahtamaan kokonaan. En edes kuvittele, että tupakasta haaveilemiseni loppuisi koskaan kokonaan. Yritän vain luoda itselleni keinoja pysyä vahvana silloin, kun tekee mieli. Ja uskon, että nuo haaveet harvenevat ja laimenevat ajan myötä.



Mä tulin raskaaksi parin kuukauden päästä lopettamisestani. Se tietenkin helpotti lopettamista, koska alkoholia en nauttinut koko raskausaikana tippaakaan, ja kahvikin sai melkein oksentamaan. Eli kaksi pahinta tilannetta jäivät pois. Lisäksi en olisi voinut repsahtaa vauvan takia millään! Ja se ehdottomuus millä suhtauduin vauvan suojelemiseen tupakan vaaroilta, sai minut miettimään, että miksi sitten halusin tehdä sen omalle keholleni!? Enkö muka ole itselleni yhtä tärkeä!?



Tässä mun ajatuksia lopettamisesta. Mun vinkki taitaakin olla, että tee itsellesi selväksi, miksi lopetit. Siis kyllähän jokainen tupakoitsija tietää "miksi pitäisi lopettaa", mutta mitkä olivat juuri ne sinun syysi.



Tsemppiä! Onnistut varmasti! Äläkä vaan unohda tuota ylpeyttä! Lopettaminen on helppoa, mutta päätöksen pitäminen vaati vahvaa tahtoa, eikä siihen kaikki pysty! Onnea matkaan!

...mutta millä ihmeellä paitsi tupakalla parantaa sen kuumeen ja flunssan, joka iskee päälle, kun on 12 h polttamatta? Tähän toivoisin apuja.

Joku linkitti tämän ketjun mulle :)

Mulla nyt toinen päivä menossa ilman tupakkaa. Olen 33 vuotias ja aloittanut 16.vuotiaana röökin. Nyt, nyt se on loppu. Lopetin kuin seinään, enkä ole käyttänyt nyt edes mitään nikotiinituotteita, jotten sitten riippuisi niissä.

Olen ylpeä itsestäni, fiilis kuin ap:n kassa viestissä, mutta...... Niinpaljon vituttaa kaikki. hermo kireällä ja tuntuu että tulee itsekin tiuskittua ja äyskittyä ihan niin paljon, että kohta mut varmaan ajetaan ovesta ulos..... lisäksi en ole näinä parina yönä saanut oikein nukuttua...

mutta muuten, olen ihan onnesta soikeana, jo kaksi päivää, enkä ole polttanut sitä yhtäkään, vaikka on tehnyt mieli!

Vertaistukea olisi kiva saada!

ja elinikäinen tupakoimattomuus edelleen unelmana ja samalla varmana saavutuksena =))



Viime kirjoituksestani (olisiko ollut kuudes päivä) päivät olleet erittäin helppoja; ajattelen mutten haaveile tupakasta.



Mutta mutta, tänään kymmenentenä päivänä on ollut himppasen hankalampaa, kävi iltapäivällä jopa mielessä "se yksi ja ainoa tupakka, eikä sitten enää koskaan..kunhan kokeilisin".. En polttanut sitä yhtäkään, pysyin vahvana ja nyt olen itsestäni ylpeämpi kuin koskaan!!! Päätin tänään tuskissani, että se yksi ainoa tupakka kummitelkoon mielessäni vaikka hamaan hautaan asti, en sitä polta koskaan. Ei kai mikään ihmismieli jaksa seuraavaa neljääkymmentä vuotta haluta vain yhtä ainoaa käärylettä..



Oi kun vaan voisin jakaa tämän onnistumisen tunteen ja mietteet jonkun kanssa, kirjoittelen täällä vaan ihan yksin ja itselleni..



Tulkaa mukaan muutkin!!



t. ap

mutta eiköhän nuo oireet helpota jo ihan pian? Oletko lukenut sitä "stumppaa tähän kirjaa"?



Mulla on se, luin osan siitä, mutta tahdon lopettaa kokonaan, sillä mulla menee tupakkaan oikeasti joku 200 euroa kuussa rahaa! Mietin vaan, miten sillä rahalla saisi kotia sisutettua ja vaatteita yms:)



Sä oot jo tehnyt sen!

nikotiinipurkan avulla. Aiemmin onnistunut hyvin juuri purkan avulla:) Söin viimeksi reilu kk:n ja olin 4 v polttamatta. Ehkä nyt sitten lopetan kokonaan:)

mutta eiköhän nuo oireet helpota jo ihan pian? Oletko lukenut sitä "stumppaa tähän kirjaa"? Mulla on se, luin osan siitä, mutta tahdon lopettaa kokonaan, sillä mulla menee tupakkaan oikeasti joku 200 euroa kuussa rahaa! Mietin vaan, miten sillä rahalla saisi kotia sisutettua ja vaatteita yms:) Sä oot jo tehnyt sen!

Tilasin sen ja nyt kesälomalla luin kirjan peräjälkeen kahteen kertaan, siitä syntyikin tämä varmuus onnistumiseeni. En olisi pystynyt lopettamiseen ilman kirjaa, niin kauan kuitenkin olin ketjussapolttaja. Kirja on aivan mahtava!! Älä unohda lukea sitä ajatuksella loppuun!!! =)

Kirjassa kuitenkin Allen lupaa, että fyysiset nikkikset häviävät 3-5 päivässä, toisaalta ihan sama minulle vaikkeivat häviäisikään koska tämänkin olon kanssa pystyy kuitenkin elämään ja olemaan =) Olo siis on mahtava nikkiksineen kaikkineen, ja uskomattoman varma, ikinä en aio yhtäkään tupakkaa enää polttaa..

Tosielämän tupakanpolton lopettaneilta olisi kiva saada omia kokemuksiaan, miltä milloinkin tuntui ja miltä tuntuu nyt..=)

t. ap

Minulla oli noin kaksiviikkoa aika tuskaista mutta sitten alkoi helpottaa ja nyt olen ollut 9 vuotta polttamatta. Että pysyttele lujana!

loppu onkin vaan omassa päässä :)



mä luin sen kirjan kans, mutta kusetusta se oli, ensinnäkin se äijä lopetti hypnoosin avulla ei itse!! siihen mulla tyssähti, mutta ihan eka lopetus keskti 9 kk ja lopetin, koska vaan päätin sen, ihan perus purkalla(ei nikotiini purkka).. kunhan oli jotakin tekemistä :)



Tsemppiä ap! oon kade ja ylpeä susta!!!!

Mutta siinäkin, kuten muissakin lopettamismenetelmissä mielen pitää olla halukas lopettamaan.

Itse lopetin Stumppaa tähän- kirjan avulla ja oli todellakin helppoa. Ei oireetonta mutta kuitenkin helppoa.

Jatka vaan ap tupakoimattomuuttasi ja muista, ettei ole sitä yhtä tupakkaa! Taidat olla siinä vaiheessa että sitä mietit (melkein kuivilla joten miksei kokeilla yhtä), vaikka tunnutkin olevan varma. Muista kuitenkin että se nikkishirviö kamppailee sisälläsi nyt niitä viimeisiä taistelujaan ja sitten se on ohi.

Onneksi olkoon sinulle!! Uskon, että teit elämäsi teon lopettaessasi!

Juu, mäkin lopetin ja aloitin nuuskaamaan. Ei haise tupangille enää, ainoa huono puoli oli ettei sitä saa kovin helposti.

Itse olen lopettanut 14 viikkoa sitten. En ollut mikään ketjupolttaja sitä ennenkään mutta riippuvainen kuitenkin.



Alussa oli hieman hankalaa, käytin apuna nikotiinipurkkaa mutta se oli helvetin pahaa, ja ne kaksi askia (toisen ostin kun toinen oli unohtunut kotiin ja en halunnut ottaa riskiä) on vieläkin tuolla kaapissa, vain muutama purkka syöty.



Eilen mietin juuri miten pitkään olen ollut ilman aj ei tee enää mielikään ja ikään kuin alan halveksimaan niitä jotka polttavat (esim lastensa lähellä, linja-autojen katoksissa jne paikoissa), vaikka vannotin itselleni etten koskaan sitä tee, kun itsekin olen polttanut.. :D



Olo on mahtava, henki ei vingu eikä haise, vaatteet ei haise, aikaa on enemmän kun ei tartte juosta röökillä, ei ole omantunnontuskia lapsen takia, mutta mikä parasta, en ole siitä paskasta riippuvainen! se on se tärkein asia ja tsemppi mulle tällä hetkellä. Itse asiassa haluaisin päästä kahvistakin eroon samalla tavalla, tosin haluasin juoda kahvia silloin kun itse haluan, en lopettaa kokonaan. Nyt olen sen verran riippuvainen ettei päivä lähde käyntiin ilman paria kuppia heti aamusta..



Siinä ne hyvät puolet. Huonot on ne, että olen lihonut ja uskon että tupakan polton lopetus on yksi syy sille. On tosin muitakin syitä mitä elämässäni nyt on tapahtunut. Mutta tuo lihominenkin riippuu niin ihmisestä, ja siihen voi varmasti itse vaikuttaa!!



Tsemppiä sulle ap! ja muillekin!

Wau, hieno saavutus.



Itselläkin aina silloin tällöin käy mielessä tuo tupakin lopettaminen, mutta ongelmana on lähinnä se henkinen puoli, huomasin sen tuossa taannoin kun olin viikon polttamatta - fyysisia niksoja ei tullut yhtään, mutta yhdeksässä vuodessa on kyllä kehittynyt melkoinen tapariippuvuus. :P



No, ehkäpä vielä joku päivä, kunhan vain keksii sitä korvaavaa tekemistä aina niihin tilanteisiin, joissa on tottunut polttamaan.

En jaksa tuota kiukuttelua enää yhtään,saatana että hermot menee! Nyt on kieltämättä se hetki että sanon sille että menis tupakalle. Ei kai saatana joku aikuinen mies voi vaan kiukutella????

Itse lopetin 10.11 sitten olin viikon polttamatta ja maistoin muutaman savun se maistui pahalle ja nyt ollut yli 3 viikkoa jo kokonaan ilman tupakkaa.

Itse käytän apuna nikotiini pusseja ne helpottaa oloa.

Ajattelin että otan röökistä kunnolla etäisyyttä nikotiini pusseilla ja sitten noin 2kk kun kulunut lopetan nikotiinipussitkin. 

Käytän Max 9mg pusseja ja niitä menee vain 2-4kpl päivä.