Onko muita, jotka täysin kyllästyneet eronneiden sukulaisten ja ystävien uusiin suhteisiin?

Minulla ei ole niin aktiivinen sosiaalielämä ettenkö ehtisi tutustua sukulaisen uuteen puolisoon sillä pinnallisellla tasolla jota minulta odotetaan.



Eri asia tietysti olisi jos minulta odotettaisiin joka kerta jotain "oi, olet uusi äitini/siskoni" -tasoista reaktiota.

vaan ensimmäinenkään ei ole tavannut sukulaisiani. Jos sanoisit sille että odotapas, Mika, että suhteenne hieman vakavoituu ennen kuin tuot tänne?

jolla naiset vaihtuu useammin kuin viitsisi katsella. Ja tuttavan lapset säälittää.



Mutta onneksi on vain tuttava, joten riittää, että juttelen small talkia, kun tavataan. Ketään en oo tainnut ehtiä edes tavata yli kahta kertaa. Minä en enää edes viitsi kysellä näiltä suhteilta, että ketä ne on, mitä tekevät, missä asuvat, jne. Juttelen vain säästä, tuttavan lapsista ja muusta vähemmän muuttuvasta.

ystävä erosi vuosi sitten ja nyt kolmas mies kierroksessa. Ja joka kerta se sama hehkutus miten tämä on nyt se oikea...

Säälittää lapset.