Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

kyökkiterapeutit: miten itsetuntoa kohennetaan?

Vierailija
19.07.2011 |

olen ollut lasten kanssa kotona viimeisen 5 vuotta. tänä aikana elämäni on muuttunut niin paljon, että nyt, kun olen palaamassa takaisin työelämään, tuntuu siltä että olen ihan naurettava, näytän homssuiselta ja elähtäneeltä, puhun ihan hölmöjä ja.. niin.. itsetuntoni ei taida olla kovin korkealla.



viime aikoina kaikki tuttavuudet joita olen solminut, on ajautunut karilla milloin minkäkin syys takia. yhteistä näille kaveruussuhteen päättymisille on se, että olen huomannut muiden kääntyvän pikku hiljaa minua vastaan. en tiedä onko se totta, mutta kaeruus päättyy yleensä siihen että en jaksa enää kuunnella jatkuvaa ihmettelyä yksityiselämääni liittyvistä asioista (ja niitä aiheita on monta!).



nyt olen tosiaan palaamassa työelämään takaisin. asiat ovat muuttuneet työpaikallani paljon ja työkaveritkin ovat varmasti vaihtuneet. minulla olisi näin olen hyvä tilaisuus "luoda" itselleni imago joka olisi samalla työroolini ja jonka taakse voisin suojautua. en kestä enää jos uudet työkaveritkin alkavat kääntyä yksi toisensa jälkeen minua vastaan!



olenko ihan hullu ja terapian tarpeessa vai onko tämä ihan normaalia työhönpaluuseen liittyvää ahdistusta?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai sitten työhönpaluu ei ole ajankohtainen?



ap

Vierailija
2/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kävisit kampaajalla ja ostamassa kasan uusia vaatteita. jos olet epävarma tyylistäsi, voit kysyä apua pukeutumisneuvojalta! tai mikset vaihaisi tyyliä kokonaan? kukaan ei ole niin susiruma ettei asia korjaantuisi huolitellulla ulkomuodolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kävisit kampaajalla ja ostamassa kasan uusia vaatteita. jos olet epävarma tyylistäsi, voit kysyä apua pukeutumisneuvojalta! tai mikset vaihaisi tyyliä kokonaan? kukaan ei ole niin susiruma ettei asia korjaantuisi huolitellulla ulkomuodolla.

tunnen itseni kyllä "susirumaksi" ja minua pelottaa palata asiakaspalvelutyöhöni. tuntuu, etten kelpaa enää ja että minun toivottaisiin vaihtavan työpaikkaa!

Vierailija
4/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä hieman vainoharhaiselta. Miten tämä "ihmettely" ja vastaankääntyminen on ilmennyt Siis mitä tarkalleen ottaen on sanottu? Jos sulla on jo valmiiksi puolustusdefenssi kaikkia ihmisiä vastaan niin on vaikea saada kavereita.

Vierailija
5/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kyllä hieman vainoharhaiselta. Miten tämä "ihmettely" ja vastaankääntyminen on ilmennyt Siis mitä tarkalleen ottaen on sanottu? Jos sulla on jo valmiiksi puolustusdefenssi kaikkia ihmisiä vastaan niin on vaikea saada kavereita.

Sanonko mikä on vikana. Et ole tarpeeksi mediaseksikäs. Omaa isoa ystäväpiiriä jotka kohottavat itsetuntoasi tai et ole tarpeeksi rikas tai tarpeeksi koulutettu ym. ihmiset haluavat ystävikseen niitä joista hyötyvät ja jotka kohottavat heidän itsetuntoaan. Sori mutta totuus.

Vierailija
6/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanonko mikä on vikana. Et ole tarpeeksi mediaseksikäs. Omaa isoa ystäväpiiriä jotka kohottavat itsetuntoasi tai et ole tarpeeksi rikas tai tarpeeksi koulutettu ym. ihmiset haluavat ystävikseen niitä joista hyötyvät ja jotka kohottavat heidän itsetuntoaan. Sori mutta totuus.

pidä paikkaansa, kuulostaa lähinnä sellaisen puolustuspuheelta jolla ei ole ystäviä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vähän samoja mietin, tosin kaverisuhteeni ovat kunnossa. Olen ollut kotona kolme vuotta ja olen vielä 1,5-vuotta, ja sitten pitäisi opiskella uusi ammatti jos en löydä alani töitä (mikä epätodennäköistä). Näiden vuosien aikana tunnen vanhentuneeni kymmenellä vuodella ikävien vastoinkäymisten vuoksi, ja lisäksi tunnen jotenkin höpsähtäneeni ja tyhmentyneeni. Vaikka itsetuntemus on kasvanut todella paljon, niin itsetunto on heikentynyt, ja usein tunnen että kaikki muut ovat jollain tavalla minua parempia. Näin en tuntenut vielä ennen lapsia ja äitiyslomaa (jona aikana siis entinen työsuhteeni loppui).



En minä osaa auttaa yhtään. Itse ajattelen että hoitovapaan loppuminen ja töihin/opiskeluihin palaaminen tulee joka tapauksessa olemaan vaikeaa ja siitä on vaan jotenkin selvittävä.

Vierailija
8/8 |
19.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen sosiaalinen ja muita ihmisiä lähestyvä, ongelma ei toisin sanoen ole siinä etten kykenisi solmimaan suhteita ihmisiin.



koen, että olen ihmisenä jollain tavalla luotaantyöntävä. joku laittoikin avauksen jossa oli vähän samanlaisia ongelmia: jätettiin kaveriporukan ulkopuolelle. myös minulle on käynyt samoin! yhtäkkiä minua ei vain enää kutsuttu tapaamisiin vaan tuttavani alkoivat viettää enemmän aikaa keskenään. ennen pitkää he myös alkoivat vältellä seuraani ja lopulta tilanne johti täydelliseen välirikkoon. asiassa on oudointa se, etten edes tiennyt olinko toiminut jotenkin väärin vai mitä tapahtui.



auttaisikohan terapia jos olenkin oikeasti vainoharhainen? omasta mielestäni en liioittele.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kolme