Jos kaveri menee salaa naimisiin, tarvitseeko häälahjaa laittaa?

Annan esim. joka vuosi sisaruksieni kanssa toisillemme synttärilahjat, vaikka emme koskaan mitään juhlia järjestäkään. Jos joku ihminen on todella läheinen, häntä muistaa, vaikka ei "sen korvaukseksi" mitään juhlaa saakaan.



Minusta olisi tökeröä ja huonoa käytöstä olla muistamatta. Joku pieni juttu, että hääpari huomaa, että he ovat tärkeitä sinulle.

Me mentiin salaa naimisiin. Kukaan ei onnitellut eikä ostanut lahjoja, koskapa eivät tiedä, että olemme naimisissa. Enkä kyllä olis odottanut, että joku ostaa lahjat ilman juhlia. Vaikkei siis lahja olekaan vastine juhlasta, niin minusta valinta olla järjestämättä häitä, tarkoittaa, ettei kyseinen pari just välitä siitä häähumusta lahjoineen.

eivät siis salaa, vain vanhemmat todistajana mutta kaikki kyllä tiesivät milloin häät vietettiin. He nimenomaan eivät HALUNNEET häälahjoja, mikä oli myös yksi syy siihen etteivät järjestäneet "kunnon" häitä. Eivät millään olisi ottaneet mitään edes meiltä sisaruksilta ja vanhemmilta. En muista miten se asia ratkaistiin, taisi olla niin että äiti ja isä sitten maksoivat häälounaan tai jotain... Ja me muut laitettiin vain onnittelukortti.

Yllätyin kyllä kovin, kun itse menimme 4 vuotta sitten kenellekään sanomatta naimisiin ja sitten jälkeen päin tuli postin saapumisilmoituksia erinäisistä paketeista. Olimme ottaneet hääkuvan, joten laitoimme näille sitten perinteisen kiitoskortin. Mutta aika yllättynyt olin kyllä itse, kun en ollenkaan odottanut lahjoja.



Ihminen, joka menee "salaa" naimisiin, ei odota erityistä muistamista. Lämpimät onnittelut toki on mukava vastaanottaa ystäviltä sitten, kun seuraavan kerran näkee! :-)

Tyyliin sisarus tai erittäin hyvä ystävä.

Muutoin vain onnittelisin.

Me olemme suunnitelleet että menemme "salaa" naimisiin. Eikä odoteta lahjoja keneltäkään! Eriasia jos ihan pidettäisiin kunnon häät.

Emme saaneet kuin yhden lahjan ja pari korttia. Nyt kun kaverimme menevät naimisiin ja pitävät häät, ostamme heille lahjat heidän häälahjalistalta.



En valita tästä asiasta, koska en todellakaan mennyt naimisiin saadakseni lahjoja, mutta silti oma kantani on että annan lahjan onnitellakseni paria, en antaakseni korvauksen juhlista ja ateriasta.



Jos joku toinen menee naimisiin salaa, aion ostaa lahjan. Teen sen koska haluan muistaa häntä. Avioliiton solmiminen on parille itselleen aivan yhtä iso asia, vaikka he olisivat syystä tai toisesta päättäneet tehdä sen kaksin.

Me mentiin aivan salaa naimisiin eikä tosiaankaan odotettu minkäänlaista lahjaa keneltäkään. Pelkät onnittelut riittivät.



Tosin mun vanhemmat ja anoppi halusivat silti antaa häälahjan ja se oli tietysti ihan ok, mutta emme odottaneet mitään keneltäkään.

on hyvä kaveri, etkö HALUA muistaa jotenkin? Vaikka pienestikin?



Jos kyseessä puolituttu FB-kaveri, niin sitten vaan viesti FB:ssä. Jos kyseessä taas on oikea ystävä, niin eikö esim. huolella valittu kortti aforismin kera ja vaikka pienikin yksilöllinen lahja kerro välittämisestä...

Me menimme aikoinaan naimisiin salassa ja emme odottaneet keneltäkään lahjoja.

Jos olisimme olleet lahjojen perään olisimme pitäneet kunnon häät.

Nyt menimme naimisiin vain toistemme vuoksi :)

Mainitsen vielä, että emme itsekään odottaneet lahjoja. En oikeasti edes ajatellut koko asiaa ennen kuin vasta häiden jälkeen kun heräsi jonkun kaverin kanssa keskustelu miten ihmiset ovat suhtautuneet.



Oma kantani vain on, että hyvää ystävääni haluan onnitella lämpimästi tavalla tai toisella joka tapauksessa. Omista häistä jäi nimittäin sellainen kuva, että muut eivät ihan ymmärtäneet että se oli ihan oikea hääpäivä ja ihana päivä meille kahdelle, moni ei aivan käsittänyt että olimme ihan oikeasti naimisissa vaan kyselivät "koska ne juhlat sitten on?".



Itse vain siis haluan kunnioittaa muiden päätöstä eikä lahjan antaminen ole asia, josta odotan jotain vastapalvelusta (eli niitä juhlia).

Me menimme "salaa" naimisiin, eli lähdimme matkoille läheisimpiemme kanssa ja avioiduimme matkalla.

Menimme naimisiin toistemme vuoksi, emme lahjojen. Olimme iloiset, kun meitä onniteltiin. Iloitsimme lahjoista, joita saimme, mutta yhtä lailla pelkistä onnitteluista.

Me menimme "salaa" naimisiin, eli lähdimme matkoille läheisimpiemme kanssa ja avioiduimme matkalla.

Menimme naimisiin toistemme vuoksi, emme lahjojen. Olimme iloiset, kun meitä onniteltiin. Iloitsimme lahjoista, joita saimme, mutta yhtä lailla pelkistä onnitteluista.

ja saimme lahjoja jälkeenpäin. Pakko myöntää, että tuli vähän vaivaantunut olo, kun ei järjestetty mitään kahvituksia tms. Olimme toki kiitollisia muistamisesta.

Onnittelut ja kortti olisi ollut ihan riittävästi meille.

en tarvinnut prinsessapäivää ja lahjoja.







Eli emme odottaneet lahjoja ja emme saaneet. Näin sen piti mennä. Kaverit ja vanhemmat onnitteli jälkikäteen ja vanhempani panivat tilillemme saman summan, mitä olivat maksaneet siskoni häistä tasapuolisuuden vuoksi. Mutta se ei ollut lahja vaan se raha, mikä oli säästetty meidän tyttöjen häitä varten. Isän mielestä saimme käyttää kumpikin tyttö saman rahan ihan miten halusimme. Me maksoimme ison osan asuntolainaa sillä pois.

Onnittele kuitenkin, omalla tavallasi. Kortti, soitto tai jopa pieni lahja (ei mikään perinteinen astia- tai pyyhejuttu), jokin hauska esim. humoristinen avioliittokirja tms.

Me pidimme yllätyshäät vain lähimmille sukulaisillemme eivätkä tietenkään olleet varautuneet lahjalla.



Jälkeenpäin kyllä vanhempamme halusivat kyllä ostaa lahjat ja ihan ok, kun olimme kestinneet heitä, mutta yllärinä tuli, että moni muukin sukulainen, jotka eivät siis olleet läsnä häissämme, osti lahjan, ja jopa yksi kavereistanikin.

Mietin nimittäin aivan samaa tässä loppuillasta!!

msitraatissa kahden kaverin todistaessa. Vanhemmiltani saimme rahalahjan, keneltäkäkään muulta emme, aika harva edes onnitteli. Ilmeisesti olivat odottaneet kesäksi isoja kekkereitä, joten keskellä talvea tapahtunut salavihkiminen oli pettymys. Meitä ei haitannut, juuri tuollaisen hössötyksen ja lahjalistojen takia halusimme salahäät keskenään.

Emme saaneet kuin yhden lahjan ja pari korttia. Nyt kun kaverimme menevät naimisiin ja pitävät häät, ostamme heille lahjat heidän häälahjalistalta.

En valita tästä asiasta, koska en todellakaan mennyt naimisiin saadakseni lahjoja, mutta silti oma kantani on että annan lahjan onnitellakseni paria, en antaakseni korvauksen juhlista ja ateriasta.

Jos joku toinen menee naimisiin salaa, aion ostaa lahjan. Teen sen koska haluan muistaa häntä. Avioliiton solmiminen on parille itselleen aivan yhtä iso asia, vaikka he olisivat syystä tai toisesta päättäneet tehdä sen kaksin.

Pidimme myöhemmin epäviralliset juhlat sukulaisille, mutta emme silloinkaan toivoneet/saaneet lahjoja. Vain vanhemmat ovat jotain antaneet.

Mutta jos joku menee salaa naimisiin, niin en anna lahjaa, koska uskon heidänkin tekevän sen muista syistä kuin lahjojen takia. Toki onnittelen heitä.