Lue keskustelun säännöt.
Mieheni perhe on alempaa sosiaaliluokkaa
08.06.2010 |
Mieheni perhe on alempaa sosiaaliluokkaa. Tiesin mennessämme naimisiin, että mieheni on ainoa ns. koulutettu perheessään, ja että eroja omaan perheeseeni olisi tapakultuurissa yms. Kyse ei ole rahasta, sillä lapsuudenperheidemme tulotaso ei ole ollut olennaisesti erilainen. Ainoastaan velkojen kanssa on ollut eroa, eli minun perheessäni on saatu maksettua velat pois, kun taas appivanhempani ovat 20 vuotta sitten joutuneet vaikeuksiin liian suuren takauksen vuoksi.
Ongelmana on se, että minun nökökulmastani mieheni sukulaiset eivät osaa juuri alkeellistakaan käytöstä. Eivät osaa tervehtiä tavattaessa normaalisti (eivät katsoa silmiin, tervehdi kädestä yms.), eivät osaa keskustella kunnolla (joko istutaan hiljaa tai sitten vatvotaan monologian suvun asioita), eivät tarjoa ruokaa kotonaan vaan aina vain kahvia ja pullaa yms. Parhaimmillaan ehkä jotakin "pikkusuolaista". Kahvi on laihaa, pulla kovaa, yleisesti ottaen kaikki ruoka huolimattomasti valmistettua. Lankoni häihin kölyni tuli paidassa, josta napa näkyi. Lapsia nei koulunköynti kiinnosta, vain moottoripyörät, raha (helppo raha, kuten lottoaminen yms.). Käly yrittää koko ajan olla "hienoa", samoin anoppi.
Olen itse kasvanut ns. valkokaulusköyhälistön perheessä, jossa lukeminen, opiskelu, yhteiskunnalliset asiat, aktiivisuus, keskustelu ja vieraanvaraisuus ovat olleet tärkeitä. Mieheni on sanonut, ettei arvosta sukunsa tapaa olla ja elää, ja oma perheemme on oma sovelluksemme, ei kopio kummankaan lapsuudenkodista.
Ymmärrän, että perheet ovat erilaisia, ja olen ajatellut, että minulta vaaditaan tässä kohdin suvaitsevaisuutta.
Nyt on kuitenkin vuosien jälkeen alkanut tökkiä tilanne, jossa pitäisi koko ajan itse suvaita milloin mitäkin. Lisäksi mieheni perhe arvostelee minun perhettöni ikävällä tavalla, liittyen siihen oletukseen, että olisin rikkaista oloista, mikä ei pidä paikkaansa. Rikkauden heistä vaikuttaa esim. matkustaminen, eivätkä he ymmärrä, että esim. luopumalla autosta heillekin jäisi rahaa matkustamiseen.
Onko muita samassa tilanteessa?
Kommentit (33)
Mutta sivistys ei ole aina kirjaviisautta. Jotkut ihmiset kypsyvät aiemmin, jotkut myöhemmin.
Sivistys ja käytöstavat ovat ihmisen parasta pääomaa, ei raha tai omaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
outoa vaan on että mieheni perheessä suurin osa on akateemisia. Ovat vaan todella moukkia, ei alkeellisimpiakaan tapoja. Koskaan ei kysytä muilta mitään, kerrotaan vaan pitkiä monologeja omasta työstä tms. Kadehditaan avoimesti muita.
Minusta hyvin epäsosiaalista. Juhliinkin tullaan vanhoissa rytkyissä ja kaikkien kodeissa siisteystaso alhainen.
En vaan koe olevani oikeassa paikassa heidän keskellään.
mieheni on duunariperheestä, yh-äidin poika ja sisaruksia on monta ja eri miehille.
Itse olen koulutetusta ja varakkaasta suvusta ja se myös näkyy ulospäin vaikka en mitenkään omistuksilla koskaan leveilekään ja olen hyvin jalat maassa -tyyppi. Miehen suku supattelee selkäni takana ja naureskelee vitsin varjolla uralleni, koulutukselleni ja monille muille itse tärkeinä pitämilleni asioille. Todella väsyttävää, varsinkin kun haluaisi pitää välit jokseenkin hyvänä.
Mieheni ei ole akateeminen, tosin kyllä koulutettu eikä miehen perheessäkään ole akateemisia.
Minun perheessäni juhlilla on aina ollut suuri merkitys. Niihin on valmistuttu siivouksella, koristeltu talo ja syöty juuri meidän perheemme herkkuruokia tuohon tiettyyn juhlaan. Jouluna on pukeuduttu paremmin. Alkoholi ei ole kuulunut meidän juhliimme, vaikka jouluna onkin juotu lasi viiniä (ja syöty kaikkia ruokia samalla kertaa). Äitini on aikan lukenut paljon ja opettanut sen tavan myös meille lapsille. Teatterissa käytiin kyllä harvoin mutta se olikin sitten sitäkin merkittävämpää ja sinne pukeuduttiin. Vieraille on tarjottu runsas valikoima herkkuja kahvipöydässä (niin suolaista kuin makeaa) ja välillä on kutsuttu syömäänkin. Aina on pitänyt kätellä vieraampia, käyttäytymissäännöt olleet tärkeitä.
Mieheni perheessä ei juuri teatterissa ole käyty j a lukemista on harrastanut lähinnä hänen isänsä. Mutta käyttäytymissäännöt ja vieraiden kestitseminen olleet hyvin tärkeässä asemassa. Aina kun on vieraita, syödään alkupalat/alkukeitto, sitten pääruoka ja lopulta jälkiruoka. Viimeisenä sitten kahvit. Tarjoilut ovat aina melkeinpä liioitellun runsaita. Alkoholia on myös aina tarjolla. Juhliin on suhtauduttu hiukan vähemmän vakavasti kuin meidän juhliimme mutta silti esim. jouluksi pukeuduttu jne.
Ei siis aina kyse sosiaalisesta asemasta, jos ei ole käytöstapoja tai sivistystä
Miksi sinua ap häiritsee moiset ulkoiset tavat?
Eikö sisin merkitse? Se millaisia nuo ihmiset ovat tapojensa alla?
Sen sijaan löysin niin ap:n kuin monen muunkin viestistä anoppini.
Sepä se, kun kyse olisikin näistä ah niin inhimillisistä pikku tavoista, mutta itse olen ikävikseni joutunut näkemään myös tämäntyyppisten ihmisten arvomaailman ja sen sisimmän ankeimman puolen. Kai se on sitten niin, että siitä puhe mistä puute jne. jonka johdosta raha on kohtuuttoman suuressa arvossa monesti näillä ihmisillä. Kateus, sivistymättömyys ja yksinkertaisuus, joka ei ole aina kovinkaan myönteistä. Siinä muutamia asioita, jotka tekevät ihmisistä vähemmän kauniita sisäisesti. Nämä johtavat myös mahdollisesti muista välinpitämättömään käytökseen. Kun ihminen ei ole kovinkaan älykäs, eikä hän ole sivistynyt koulutuksen tai kasvatuksen myötä, eikä kiinnostunut tiedosta, lopputulos voi olla masentava.
Tuntuu ilkeältä kirjoittaa näistä, mutta tosiasiassa anoppiani miehineen koskevat juuri aiemmin mainitut asiat, eli kulttuuri ei kiinnosta, sivistys ei kiinnosta, urheilu, tv ja raha kiinnostavat, turhaa sivistyneisyyttä ja älyllisiä harrastuksia pidetään höpöhöpötouhuna, ja tarjoilut huvittavaa kyllä ovat sielläkin eineshyllystä poimittuja. Kai sekin kertoo siitä, että ei oikein jakseta kiinnostua mistään itsensä kehittämisestä tai kunnianhimoisesta asiasta.. kai. Tai sitten se on vain silkkaa sattumaa.
Oli miten oli, tuntuu kiittämättömältä puhua suoria sanoja tästä puolesta osittain myös rakkaissa ihmisissä. Ja voin rehellisesti sanoa, että olen aina yrittänyt parhaani ollakseni mukava miniä, mutta alusta asti olen saanut kuulla jopa ilkeilyjä johtuen taustastani, joka on hyvin erilainen kuin miehelläni. Eli tässä tapauksessa se hyvä sydän ja lähimmäisenrakkaus on paremminkin asunut samassa paikassa rahan kanssa, eikä päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa joka taustaltaan ja kasvatukseltaan poikkeaa niin radikaalisti omastanne. Minä ja mieheni olemme molemmat akateemisista kodeista ja arvostamme kauneutta ja varakkuutta. Keskustelemme sivistyneesti laajaan yleistietoomme tukeutuen. Lapset ovat kauniita ja sivityneitä. Anoppi on vielä työelämässä ja saamme valtavasti voimavaroja toisiltamme, molemmat olemme akateemisia ja sivityneitä.
Itse olen työläisperheestä, mutta meillä arvostettiin tapoja, sivistystä, koulutusta ja kulttuuria. Sittemin olen hankkinut akateemisen koulutuksen, samoin mieheni. Hänen perheessään toinen vanhempi on akateeminen, mutta kaikki muut jäsenet paitsi mieheni moukkia.
Käytöstavoissa on puutteita ja elämä on väsynyttä ja ilotonta. Kulttuuria ei tunneta eikä se kiinnosta, samoin on tieteen ja politiikan kanssa. Puheenaiheita ei oikein löydy. Jos menemme yhdessä jonnekin saa käytöstä hävetä. Ärsyttävää.
Samaten myös arvostelevat meitä, pariskuntana ulkona käyminen on kuulemma turhaa, samoin on hölmöä kutsua ihmisiä syömään. Ooppera ja taidenäyttelyt ovat hienostelua, ja viinin juominen (!) myös.
Kamalinta on juhlapyhinä: joulupöytään istutaan verkkareissa, kaikki ruokalajit syödään sekaisin, jälkiruokaa ei tarjoilla eikä viiniä tietenkään, pöydästä lähdetään kesken puhelimeen, koiraa syötetään pöydästä yms. yms.
Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa ongelmaa meilläkin. Oma perheeni (ja suurin osa sukuani) on akateemisesti koulutettua porukkaa, ja suvussa on kulttuuri, koulutus, sivitys ja tavat muutenkin kunniassa. Mieheni puolella taas ei. Rahaa hekin arvostavat, mutta eivät juuri muuta.
Appivanhemmat esim. kommentoivat esim lastemme harrastuksia, mm musiikkia, tyyliin "se on hinttien hommaa" ja haluaisivat poikamme mieluummin jääkiekkoon. No, pojat eivät itse halua, ja heidän mielestään se on aivan outoa ja törkeen kauheeta. Kirjoja ja lukemista eivät arvosta, koska "parhaat kirjat tulee kuiteskin kohta DVD:lle".
Juhlapyhät eivät merkkaa mitään. Ruokiin ei panosteta, ei edes tälleen "sivistäsmis"mielessä eli että pääsiäisenä tarjoiltaisiin pääsiäislammasta, pashaa tai mämmiä tai mitään. JOuluaattonakin tuijotetaan telkkaa ja juodaan saunakaljaa ihan normaaliin tyyliin. Raivostuttavaa!!
kanssa joka taustaltaan ja kasvatukseltaan poikkeaa niin radikaalisti omastanne. Minä ja mieheni olemme molemmat akateemisista kodeista ja arvostamme kauneutta ja varakkuutta. Keskustelemme sivistyneesti laajaan yleistietoomme tukeutuen. Lapset ovat kauniita ja sivityneitä. Anoppi on vielä työelämässä ja saamme valtavasti voimavaroja toisiltamme, molemmat olemme akateemisia ja sivityneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kismittääkös kermaperseitä.,?!"$&€€€;£€€[€¥
kanssa joka taustaltaan ja kasvatukseltaan poikkeaa niin radikaalisti omastanne. Minä ja mieheni olemme molemmat akateemisista kodeista ja arvostamme kauneutta ja varakkuutta. Keskustelemme sivistyneesti laajaan yleistietoomme tukeutuen. Lapset ovat kauniita ja sivityneitä. Anoppi on vielä työelämässä ja saamme valtavasti voimavaroja toisiltamme, molemmat olemme akateemisia ja sivityneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juntteihin miehen sukulaisiin.
Kismittääkös kermaperseitä.,?!"$&€€€;£€€[€¥
Tai siis Äitini ja Isoäitini ovat aina pitäneet serkkujani huonotapaisina, kun eivät ole tulleet pyydettäessä kahvipöytään vaan olleet eri kerroksessa kun varttuneemmat ja vieraat kahvittelevat.
Omien lapsien kanssa sitten tajusin tämän vanhan Suomalaisen maalaisten tavan - "mitä, eihän lapset syö samaan aikaan aikuisten kanssa." Tämä lause vuonna 2000. Oli siinä sitten selittelemistä, että tekee noin pienelle fyysisesti pahan olon jos ei saa ruokaa säännöllisesti. Eli mieheni suvussa on ollut sama tapa kuin tätini suvussa, lapset syövät aikuisten jälkeen.
Yritä tätä sitten selittää vanhemmille ihmisille, ketkä kokevat olonsa loukatuksi ja syrjityksi kun sukulaispojat eivät tule keskustelemaan kuulumisia pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, että sama kuvio koskee monia muitakin, ja mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia.
Arvostan toki muutakin kuin pintasilausta,mutta ovat käytöstavat aika usein sellainen "sielunpeili", ettei niitä oikein voi erottaa siitä ns. sisimmästä.
Ap
Ei, mutta ota etäisyyttä tarpeen mukaan. Et voi elää heidän puolestaan ja et voi heitä kasvattaa. Jos et jaksa olla tekemisissä, vähennä kanssakäymistä.
Itse olen työläisperheestä, mutta meillä arvostettiin tapoja, sivistystä, koulutusta ja kulttuuria. Sittemin olen hankkinut akateemisen koulutuksen, samoin mieheni. Hänen perheessään toinen vanhempi on akateeminen, mutta kaikki muut jäsenet paitsi mieheni moukkia.
Käytöstavoissa on puutteita ja elämä on väsynyttä ja ilotonta. Kulttuuria ei tunneta eikä se kiinnosta, samoin on tieteen ja politiikan kanssa. Puheenaiheita ei oikein löydy. Jos menemme yhdessä jonnekin saa käytöstä hävetä. Ärsyttävää.
Samaten myös arvostelevat meitä, pariskuntana ulkona käyminen on kuulemma turhaa, samoin on hölmöä kutsua ihmisiä syömään. Ooppera ja taidenäyttelyt ovat hienostelua, ja viinin juominen (!) myös.
Kamalinta on juhlapyhinä: joulupöytään istutaan verkkareissa, kaikki ruokalajit syödään sekaisin, jälkiruokaa ei tarjoilla eikä viiniä tietenkään, pöydästä lähdetään kesken puhelimeen, koiraa syötetään pöydästä yms. yms.
Huoh.
ja vähennä tapaamisia. Ihmisiä ei voi muuttaa, niitä pitää vaan sietää tai sitten olla tapaamatta.
miten kestat ??!!
"Kahvi on laihaa, pulla kovaa"
(osassa heistä) sekä ulkoiset tavat että se sisin - ihan samaa tasoa ne näyttävät olevan.
Enkä kyllä halua edes yrittää avarakatseisesti hyväksyä heidän viinahuuruisia juhlapyhien viettoa ja kännissä öykkäröintiä, yhdistettynä ulkoisten tapojen olemattomuuteen. Ei tuollaiset tavat tosiaankaan kaipaa ymmärtäjää.