Tarvitseeko minun tykätä lapsesta, joka satuttaa omaa lastani?

Ole aikuinen.

Minkä ikäinen tuo toinen lapsi on ja missä suhteessa olet häneen?



Miksi hän kiusaa lastasi?



Minusta lasta ei voi rangaista eristämisellä ja kylmyydellä siitä, että hänellä on asiat huonosti. Mutta toisaalta et voi teeskennellä tunteita, joita sinulla ei ole.



Ensisijaisesti sinuna siis pyrkisin opettamaan lapselle, miten hänen tulee käyttäytyä.

Lapsen vanhemmat siis myös läsnä, joten en siis hoida lasta.



-ap-

Lapsen vanhemmat siis myös läsnä, joten en siis hoida lasta.

-ap-

Minusta sinun ei tarvitse sylitellä ja pusutella jotain täystuhoa. Sinuna olisin aika nihkeä kuitenkin niille VANHEMMILLE, jotka eivät estä lastaan kiusaamasta sinun lastasi. Heidän vastuullaanhan se ensisijaisesti on.

-3-

Mun hyvän ystävän lapsi oli pienenä aina muksimassa mun lasta. Löi, puri, töni jne. En mä todellakaan pitänyt siitä lapsesta saati sitten että olisin vielä sylitellyt sitä tai jotain.

ja puuttuvat herkästi tappeluihin. Mutta silti kielloista huolimatta syntyy riitaa. Tämä on vaikea tilanne meille kaikille ja saamme koko ajan olla vahtimassa, ettei lapset satuta toisiaan.



Olen yrittänyt sanoa asiasta vanhemmille ja vinkata, että heidän käyttämänsä jäähypenkki-systeemi ei nyt näytä tuottavan tulosta, koska lapsi jatkaa satuttamista.



Nyt sitten sain kuulla, että olen puolueellinen ja suosin omaa lastani ja käyttäydyn kylmästi tätä toista lasta kohtaan. No tottakai. Minun mielestäni minun ei nyt tarvitse sylitellä ja halailla lasta, koska tunteeni ovat negatiivisesti latautuneita lasta kohtaan tällä hetkellä. Eikö tämä ole nyt ihan ymmärrettävää?

Mielestäni vanhemmat eivät vain saa otetta

lapseen ja minua ärsyttää ja surettaa tilanne. Eritoten oman lapseni vuoksi.



Lapset ovat 3-vuotiaita, joten aika pieniä vielä.



-ap-

Miten ihmeessä vanhemmat voivat sysätä lapsensa käytöksen sinun lastasi kohtaan sinun viaksesi?



On totta, että olet varmasti puolueellinen. Mutta missään nimessä vanhempien tehtävä ei ole alkaa syytellä sinua vaan nimenomaan etsiä ratkaisua oman lapsensa käytökseen, joka on kuitenkin vielä aika pieni. Monesti tuollainen kiusanteko menee ohi itsestään, mutta taitaa olla niin, että on parempi, jos ette tapaile niin usein, ennen kuin raapiva 3-vuotias on oppinut enemmän sosiaalisia taitoja.



Onko tämä 3-vuotias päivähoidossa? Miten hän suhtautuu muihin lapsiin? Onko ongelmaa vain sinun lapsesi kanssa?



Jos ongelmaa on vain sinun lapsesi kanssa, reagoi tuo kiusaava lapsi varmasti vanhempiensa ja sinun käytökseen eli tietää saavansa huomiota sillä raapimisella. Ehkä sinä myös reagoit kovin näkyvästi? Minusta paras ratkaisu olisi se, että lapset leikkivät lelujen kanssa aikuisten valvonnassa, ja jos toinen tekee pahaa, hänet tosiaan eristetään paikasta eli esim. viedään jäähylle tai isänsä ottaa tiukasti syliin. Sitten sinä ja lapsen äiti ja oma 3-vuotiaasi jatkatte leikkejä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Hetken päästä lapsi pääsee seuraan, ja jos heti alkaa sama, joutuu taas eristetyksi, kun taas muut jatkavat kivaa leikkiä. Heti kun tämä lapsi osaa olla edes hetken nätisti, häntä kehutaan ja hänelle annetaan positiivista huomiota. Huonosta käytöksestä hän jää tavallaan huomiotta eli huomio annetaan sinun lapsellesi.



Tulosta ei varmasti tulekaan kovin nopeasti eikä se aina tarkoita, että vanhempien keinot ovat vääriä. Lapsi kokeilee ja varmistaa kerta toisensa jälkeen, onko edelleen samat säännöt vai ei. Tärkeää siis olisikin jättää lapsen negatiivinen huomiohaku huomiotta ja sitten hyvästä tai neutraalista käytöksestä taas antaa sitä huomiota. Jo sinä voit noudattaa tätä siten, että tarjoat hänelle esim. leluja, kun hän on siivosti/ei tee pahaa ja juttelet hänelle, mutta heti kun pahaa tapahtuu, poistat hänet leikeistä mutta et puhu, kauhistele tai huomioi häntä mitenkään sen jälkeen.



Toisaalta sinun lapsesi ei tarvitse olla se koekappale, yhtä hyvin voitte pitää vaikkapa parin kuukauden tauon tapaamisissa ja katsoa, josko leikit sitten sujuvat paremmin.