Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen tainnut luopua uskosta. Haluatko kysyä jotain?
15.07.2011 |
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9, minusta tuo olisi vähän hassu kysymys Jeesukselta. :) Eikös Jeesuksella pitäisi juuri olla voima pitää ihmiset luonaan eikä vain surkutella perään?
Mutta luultavasti vastaisin, että kyllä minä haluan mennä, ellet sitten pysty vastaamaan tiettyihin kysymyksiini ja tarpeisiini niin, että voin vielä kuvitella uskon olevan minulle sopiva juttu.
ap
Miksi aloit alun perin uskovaiseks? Millä tavoin olit silloin erilainen kuin nyt? Mitä asioita ajattelit eri tavalla?
Tulin uskoon nuorena, riparin jälkeen. En ollut täysin uskonnoton sitä ennenkään, vaan lähinnä tapakristitty. Jotenkin ne asiat kolahtivat silloin ja koin löytäneeni Totuuden.
Luonteeltani olin sama tallaaja kuin nytkin, mutta tietenkin paljon nuorempi. En osaa siis luetella asioita, joista olisi ajatellut eri tavalla kuin nyt. En ollut varmaan siihen ikään mennessä ehtinyt kovin syvällisesti pohtia mitään. ;)
Miten on mahdollista pitää jotain asiaa totena ja sitten lakata pitämästä? Esimerkki: uskot kivenkovaan, että Helsinki on Suomen pääkaupunki. Kukaan ei saisi sinua luopumaan tästä uskosta, koska sinä TIEDÄT, että se on niin, vaikka et voi sitä asiaa konkreettisesti havainnoida. Mutta sitten lakkaat uskomasta asiaan, jota ennen pidit täysin totena. Miten tämä on loogisesti mahdollista?En syyllistä, kiinnostaa vaan tietää...
No, uskossa on kyse ennen muuta uskosta, ei tiedosta. Siten en voi sanoa, että olisin aikaisemmin tiennyt kristinuskon olevan totta, ja että nyt tietäisin sen olevan valetta.
Voihan se olla totta nytkin. En vain koe sitä totena ja siksi en voi siihen uskoa.
ap
Jeesus kysyy sinulta: Tahdotko sinäkin mennä pois? Mitä vastaat hänelle?
heti iski syyllistäjä lammasmainen hymy naamallaan.
Juutalainen kansanparantajanne teloitettiin jo muutama tuhat vuotta sitten, by the eay...
syyllistäjistä. En usko että uskosta voi niin vaan luopua, Jumala vetää taas puoleensa kuivan jakson jälkeen. Ja ihmisiin ei pidä koskaan katsoa eikä liiaksi luottaa, vain Kristukseen.
Voimia ja siunausta sulle, toivottavasti löydät vastauksen kysymyksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että uskosta voi niin vaan luopua, Jumala vetää taas puoleensa kuivan jakson jälkeen.
Minusta nimittäin "uskosta luopuminen" on harhaanjohtava nimitys sille prosessille, jonka monet käyvät läpi. Itsestäni ainakin tuntuu, etten ole luopunut uskosta, vaan että usko on poistunut minusta pikku hiljaa. Samaa ovat sanoneet muutkin, joiden kanssa olen jutellut. Jotkut jopa kokevat, että usko on loppunut omasta tahdosta riippumatta ja asia ahdistaa heitä kovasti.
Näihin ihmisten srk-kuvioihin ja käsityksiin voi kyllä tosiaan kyllästyä. On vaikea löytää ulospääsyä tilanteesta ja sopivaa uutta paikkaa ei tunnu löytyvän. Tämä johtunee siitä, että tällainen uskonyhteisö on aivan erílainen kuin mikä tahansa muu yhteisö. Tämän kyllä ymmärtänevät kaikki vastaavassa tilanteessa olleet.
Ehkä sulla on vaan ns. erämaakausi ja kaikki sun kuviosi ja käsityksesi horjuvat. Jeesus kuitenkin odottaa, että kaikesta huolimatta turvaisit häneen, etkä lähtisi omille teillesi.
Mitä olet ajatellut, että mikä olisi vaihtoehto? Mikä on sellainen vaihtoehto, jossa rauha kuitenkin säilyy sydämessäsi?
Painostavatko ihmiset sinua olemaan jättämättä srk:aa? Toivon todella, että olet vapaa ihmisten mahd. painostuksesta ja uhkailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullekin on käynyt. En siis luopunut tietoisesti uskostani, mutta lasten myötä olen huomaamattani etääntynyt siitä. Tuntuu vain niin vaikealta kertoa lapsille tarinoita tosina, joihin en itsekään usko.
En usko että uskosta voi niin vaan luopua, Jumala vetää taas puoleensa kuivan jakson jälkeen.
Minusta nimittäin "uskosta luopuminen" on harhaanjohtava nimitys sille prosessille, jonka monet käyvät läpi. Itsestäni ainakin tuntuu, etten ole luopunut uskosta, vaan että usko on poistunut minusta pikku hiljaa. Samaa ovat sanoneet muutkin, joiden kanssa olen jutellut. Jotkut jopa kokevat, että usko on loppunut omasta tahdosta riippumatta ja asia ahdistaa heitä kovasti.
että elämästäsi puuttuu nyt jotain oleellista? Elätkö mielestäsi täyttä elämää ilman uskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minullekin on käynyt. En siis luopunut tietoisesti uskostani, mutta lasten myötä olen huomaamattani etääntynyt siitä. Tuntuu vain niin vaikealta kertoa lapsille tarinoita tosina, joihin en itsekään usko.
Toisaalta toivoisin voivani kertoa lapsille Raamatun tarinat täytenä totena. Olisi tavallaan helppoa, jos asiat olisivat selkeitä ja yksinkertaisia. Mutta minkäs teet, kun ne eivät sitä ole. Minulla onkin sellainen linja, että tilanteen mukaan voimme jutella Jumalasta ja uskosta, mutta en tuputa sitä enkä myöskään esittele sitä ainoana totuutena. Esim. maailman synnystä olen kertonut, että evoluutioteoria ja luomiskertomus ovat molemmat tapoja selittää maailmankaikkeuden synty. En minä voi ehdottomasti sanoa toisen olevan totta ja toisen valetta.
Käytännön uskonelämä taas on meillä lähinnä Jumalan kiittämistä hyvistä asioista sekä sen muistamista, että hän rakastaa meitä kaikkia. Tällaisen perinnön haluan lapsille jättää, vaikka en pystykään tarjoilemaan uskoa yksiselittäisenä ja totena pakettina.
t. olinkohan nro 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluavat eroon siitä ja uskoon pitäisi tulla omavalintaisesti, jos niin haluaa vasta aikuisena?
Koska esim. helluntailaisuus kutsuu jurikin elämäänsä pettyneitä. Ne, jotka on lapsena "pakotettu" uskoon, haluavat irti siitä, kapinoivat, koska se uskonnollisuus ei ole välttämättä ollut yhtään sitä, mitä olisi pitänyt olla. Nuoruus jäänyt elämättä esim.?
En tiedä, mietin vaan tällaisia. Itse olen kommarikodin kasvatti, jossa ei Jeesuksesta puhuttu. Itse koin koulun uskonto-opetuksen lohtuna kaikelle muulle ja pidin lapsen uskoni aina. Vaikeuksien kautta olen löytänyt sen suurimmaksi osaksi elämääni ja alkanut lukea Raamattua näin aikuisena. Ja mielestäni tämän hullun maailman keskellä kaikki totuus löytyy UT:n puolelta!
että ei Jeesus mennyt ristille sen vuoksi, että lunasti meille näin pliisun uskon:):
Käytännön uskonelämä taas on meillä lähinnä Jumalan kiittämistä hyvistä asioista sekä sen muistamista, että hän rakastaa meitä kaikkia. Tällaisen perinnön haluan lapsille jättää, vaikka en pystykään tarjoilemaan uskoa yksiselittäisenä ja totena pakettina.
kommenttini voi toki olla asiayhteydestä irrotettu, enkä halua loukata sun uskoasi. Mullakin on ollut vaikka minkälaisia vaiheita, epäuskoa ja erämaakausiakin, niiteen hyvien vaiheitten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että usko voi kasvaa? näinhän uusi testamentti opettaa. usko tulee kuulemisesta sanan (=raamattu) kautta.
jos usko voi kasvaa se voi varmaan pienentyäkin?
Voisiko joku täällää rukoilla mun puolesta. Käännyin tarot-korttien puoleen ja mulle tuli siitä todella surullinen ja masentunut olo.
Minulle vähäinen uskoni on tärkeää ja riittävää tällaisena.
Tiedän todellakin, mitä on ei-pliisu, koko elämän vaativa usko. Onneksi minulla ei enää ole sellaista.
t. 14
no täytyykö jeesuksesta luopua vaikka seurakuntaelämä ei niin iskekään....? tärkeintä on kai sydämen usko?
Alue: Aihe vapaa
Kävin kyllä tutustumassa muihinkin seurakuntiin, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Eikä seurakunnan vaihtaminen ole mikään ratkaisu, jos ongelman ydin on syvemmällä kuin pelkästään ulkoisissa tekijöissä. Olen huomannut, että uskovaisten on erittäin vaikea ymmärtää tätä.
ap