Oletko kokenut mitään mikä vahvistaisi uskoasi

mm. vauvan syntymä oli vaikea ja terveys oli vaakalaudalla. Sain sairaalaan Nicky Crutzin kirjan (muistaakseni Sydän tulessa), joka vahvisti uskoani., että vauva selviää. Rukoilin rauhaa sydämeeni, tapahtuipa mitä tahansa ja sain uskon rukoilla olosuhteista huolimatta. Sain uskonvarmuuden, että vauva selviää. Näin sitten kävi, olosuhteista huolimatta.



Tämä oli vaan yksi esimerkki. Aina en ole vaikeuksissa saanut yhtä vahvaa uskoa. Jokainen koettelemus on ollut vähän erilainen uskon koettelemus ja rukoustaistelu.

olen kokenut paljonkin asioita.



Aviopuolison sain noin parin viikon sisällä, poikalapsemme syntyi sen jälkeen kun vaimo sai kuulla äänen jossa luvattiin perheeseemme poika. Tytön syntymästä saimme tiedon kun tätini oli vanhempieni luona ja sai näyn jossa meille syntyy tyttö.



Työpaikan olen saanut näyn kautta jossa ilmoitettiin, että leipä ei tule loppumaan.



Kurkussa ollut kasvi poistui ja en joutunutkaan leikkaukseen.



Anoppini parani sairaudesta jossa lääkärit eivät antaneet toivoa. Sain näyn, että anoppini keittelee vielä kahvia keittiössä.



Veljeni poika sairastui vakavasti ja lääkärit eivät antaneet toivoa, mutta kun muutama henkilö rukoili hänen vuoteen vierellä (poika oli nukutettuna ja aivoissa ja keuhkoissa virukset) niin yht äkkiä aivoja mittaava painemittari liikahti alaspäin. Poika istuskeli vuoteen reunalla seuraavana aamuna ja tunnisti henkilöt jotka oli vieressä ja vuosien mittaan pärjäsi hyvin koulussa. Aivoihin ja muuallekaan ei jäänyt mitään vaivaa.

Siksi suhtaudun varauksella uskontoon.

Ei aina niinkuin olen toivonut, mutta on kuitenkin. Esim. rukoilin, että pääsisin kamalasta työstä hoitoalalla ja meillä tuli yt-neuvottelut.

Olin ollut ns. tapauskovainen koko ikäni. En kuitenkaan "oikeasti" uskossa.



Sitten elämäni alkoi mennä alamäkeen, ei mistään näkyvästä syystä, mutta elin todella turhauttavaa elämää, en nähnyt missään mitään järkeä enkä merkitystä, en mitään tarkoitusta elämälläni, en kokenut iloa mistään, en edes lasteni syntymästä. Tietty siis jonkinlaista "iloa" ja saatoin kyllä naureskella vitseille ja olin iloinen ulospäin, mutta sisällä oli perusvireeni erittäin masentunut, viimeiset kaksi vuotta todella masentunut. Niin että ajattelin jo että kunpa kuolisin jossain onnettomuudessa tms. jotta mun ei tarvitsisi jaksaa yrittää elää vielä monta kymmentä vuotta tätä turhaa, toivotonta, ilotonta elämääni.



Yritin saada kyllä iloa elämääni mm. aloittamalla uusia harrastuksia ja keksimällä merkitystä elämääni "hurahtamalla" erilaisiin tekemisiin tms. mutta eivät auttaneet kuin pieniksi hetkiksi, "perusvire" pysyi toivottomana.



Sitten kriisini ja masennukseni vielä paheni, jolloin ryhdyin muutaman mutkan kautta rukoilemaan apua Herralta. Sitten osuin löytämään nettisivut kotisatama.fi ja huomasin siellä kohdan, jossa voi laittaa nimettömänä postia sielunhoitajalle. Lähetin sinne sitten erinäisiä mieltäni askarruttavia kysymyksiä uskosta, ja sain parin päivän päästä vastauksia. En mitään mullistavia vastauksia, mutta kun luin ne, rukoilin samalla ja sitten yhtäkkiä jotain kirkastui minulle. Se, että Jeesus Kristus on kuollut MINUNKIN puolestani.

(olinhan tämän kuullut satoja kertoja, mutta nyt se jotenkin iskostui mieleeni, sen tarkoitus ja merkitys elämääni avautui)



Siinä samassa minua alkoi itkettää ihan hirveästi (ilosta!), ja minut täytti ihan valtava rakkaus. En ole eläissäni ollut niin onnellinen, niin valtavan onnellinen ja iloinen ja rakastettu. Olo oli kuin minut olisi kiedottu lämpöiseen vilttiin, tätä oloa kesti pari päivää. Oli ihan mahdottoman hyvä olo, jotain ihan yliluonnollista!



Masennukseni hävisi sen siliän tien, siinä hetkessä. Elämäni ja tulevaisuuteni näytti heti valoisammalta, elämääni tuli merkitys, toivo, usko, rakkaus, turva, kiitollisuus, ja nämä täyttivät mieleni.



Tapahtuneesta on kohta vuosi, ja edelleen elämäni tuntuu valoisalta eikä masennus ole palannut. Paljon asioita elämässäni on myös järjestynyt ihan yhtäkkisesti uudella tavalla, parhain päin, erilailla kuin kuvittelin elämäni menevän. Eli siis "kummallisia sattumia",

ts. Herra on järjestellyt elämääni :)



Olen syvästi kiitollinen että sain uskon, tämä on parasta mitä elämässäni on tapahtunut ja vaikuttaa erittäin positiivisesti kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Tästä en halua ikinä luopua :)

Siksi suhtaudun varauksella uskontoon.

Itse olin psykoosissa ja näin taivaalla sillan jossa oli tavallaan kolme kehää. Vähän kuin saturnuksen renkaat. En uskaltanut kertoa kellekään tai kysyä näkevätkö saman. Kun ajattelin että muut tietävät ja itse en tiedä.

mutta en ole tullut.Olen kasvanut ev.lut kirkon piirissä(ja nuorena kävin paljon vapaissa suunnissa) ja tavallaan tiedän nämä asiat,mutta ei ole minulle koskaan oikein kirkastunut,se että Jeesus on kuollut MYÖS MINUN syntieni tähden:( Jotenkin minulla on vaan sellainen teoreettinen usko,vai miksi sitä sanoisi.



Minä mietin joka päivä uskonasioita,jo monta kymmentä vuotta,välillä en enää jaksa,sitten taas alan miettimään ja yritän lukea Raamattua,mutta en vaan löydä Jeesusta.

mutta en ole tullut.Olen kasvanut ev.lut kirkon piirissä(ja nuorena kävin paljon vapaissa suunnissa) ja tavallaan tiedän nämä asiat,mutta ei ole minulle koskaan oikein kirkastunut,se että Jeesus on kuollut MYÖS MINUN syntieni tähden:( Jotenkin minulla on vaan sellainen teoreettinen usko,vai miksi sitä sanoisi.

Minä mietin joka päivä uskonasioita,jo monta kymmentä vuotta,välillä en enää jaksa,sitten taas alan miettimään ja yritän lukea Raamattua,mutta en vaan löydä Jeesusta.

Jos et, niin rukoile.

Ja jos olet, tai jos rukoilet ja sinusta tuntuu "ettei mikään silti muutu" niin ole rauhallisella mielellä, sinä kyllä olet uskossa/saat uskon, Herra on luvannut että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Ennemmin tai myöhemmin. Herran lupaukset ovat luotettavia, Herra on luotettava, Hänen lupauksensa pitävät.

Kannattaisi tietysti ehkä käydä myös jossain hengellisissä kokouksissa ja käydä rukoiltavana, ja sanoa että haluaisit tulla uskoon ja saada pelastusvarmuuden, pyytää rukousta sen puolesta.

Siunausta elämääsi!

Olin esim. pitkänä pahasti koulukiusattu ja rukoilin apua, helpotusta jne. No, helpottuihan se olo kun kiusaaminen loppui sitten kun koulukin loppui... Yritin kovasti uskoa vuosia, luin Raamattua, rukoilin jne. mutta koskaan ei tullut mitään sisäistä varmuutta Jumalan olemassaolosta, ei MITÄÄN fiiliksiä siitä että Raamatusta löytyisi totuutta, apua jne. Lopulta väsyin ja luovutin, enää en yritä löytää Jumalaa. Kait tuo ottaa yhteytta jos meikäläisen sielu kiinnostaa...

mutta olen niin monta kertaa rukoillut ja käynyt pyytämässä esirukousta,enkä ole löytänyt,että enää en edes jaksa uskoa siihen,että joskus vielä löytäisin:( Ja ajattelen sitten,että en usko tarpeeksi,sen takia Jumala ei minua armahda,tai että olen tehnyt niin paljon syntiä.