Milloinkohan oikeasti herätään tähän, että hoitoalalle ei enää saada työntekijöitä!

Aina välillä siitä on jotain lehdissä ollut, mutta mitään asian hyväksi ei tehdä.

Palkkoja ei nosteta eikä koulutuspaikkojakaan tietääkseni ole lisätty. Voisivat kunnat edes jotain pikkuetujakin keksiä alan houkuttelevuuden lisäämiseksi. Itse en ainakaan töiden puolesta vanhustyössä saa yhtikäs mitään etuja, päinvastoin enemmän ja enemmän vahditaan missä milloinkin ollaan ja mitä tehdään ikäänkuin töitä ei oltaisi tekemässä. Kyllä niiltä asiakkailta varmasti kuulee heti, jos ovat tyytymättömiä.

Meidän pienellä työpaikalla on nyt taas kesällä ollut kuusikin hoitajaa samaan aikaan sairaana.

Ketään ei saada sijaistamaan! Sijaislistat on soitettu moneen kertaan läpi ja lopulta on pakko ottaa ns. "kadulta" joku vain.

Ihmettelen todella mitä tehdään 10 vuoden sisällä, kun suurin osa hoitajista jää eläkkeelle.

Minä olen ollut 10 vuotta töissä hoitoalalla ja kaikki "ikälisät" saanut. Peruspalkka on juuri hiukan yli 2000e näiden lisienkin kanssa.



Juuri vastasin tuohon toiseen ketjuun, että viime joulun aikaan tein 54h sunnuntaityötä eikä siltikään palkka mennyt edes lähelle tuota 3000 euroa!!

kun palkat kerran on niin pienet, niin valmistuneilla hoitajilla on ihan sama ovatko töissä siellä hoitoalalla vai menevätkö johonkin muuhun pienipalkkaiseen työhön esim. kauppaan, kahvilaan jne. Ja usein noissa muissa töissä se työ on paljon kevyempää ja mukavampaa!

Mulla ainakin monta entistä työkaveria, jotka ovat kyllästyneet hoitoalan nousevaan työmäärään ja kasvaneeseen kyttäämiseen (esim. mitä järkeä kunnan kustantaa hirveän kalliit laitteet kodinhoitajille, joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan vahtia missä ja mihin aikaan hoitaja milloinkin on, kun näilläkin rahoilla saataisiin monta hoitajaa palkattua).

Sairaanhoitajien keskipalkka 3700 euroa ja lähäreillä 3000 euroa! Muutama viikko sitten oli Taloussanomissa juttua!

alueella huomioimatta että palkat ovat noin isot. 1000e alaspäin niin alat ehkä olemaan oikeassa.

ihmisiä houkuttelee pois myös se, että monissa paikoissa on liian vähän henkilökuntaa noin muutenkin, siis liian vähän virkoja. Ihmiset ei jaksa tehdä sitä työtä, kun se on niin raskasta.

Tuossa pian kaksi vuotta sitten keskeytin lukioni, kun olin viimein varma siitä, mitä haluan tehdä vaikka lopunelämäni. Aloin opiskelemaan lähihoitajaksi.

Motivaatio oli todella kovaa.



Lukiossa opiskelujeni ansiosta koulutus olisi kestänyt kaksi vuotta vain.



opiskelin n. vuoden.



Hyvin, hyvin pettyneenä itseeni, systeemiin ja muuhun totesin juuri kun oisi pitänyt päättää mihin erikoistun, että lopetan tämänkin koulun kesken.



Syy oli, että meistä yritetään nykyään leipoa OHJAAJIA, ei HOITAJIA. Mie olen erittäin hyvä hoitamaan ja pidän ihmisten kanssa seurustelusta. Mutta koska omaan kovan esiintymiskammon, niin päädyin lopettamaan.



Mun hermoni ja motivaationi loppui opiskelua kohtaan kun jokaisen, kolmen työharjoittelun aikana ekan vuoden aikana tuli sama ongelma: työpaikkaohjaajani arvioivat lähinnä sitä, osaanko ohjata toimintatuokiota ja viihdyttää asikkaita, hoitaminen oli toisarvoisena ja meni siinä "rinnalla".

Soli ainoa syy miksi en lopulta enää jaksanut, sillä ne tuokioden _jatkuvat_ pitämiset ja suunnittelu stressasivat valtavasti esiintymispelkoisena. Suoriuduin niistä, mut hoitohommista pidin enemmän.



Vaan ehei, mulle sanottiin että jos haluun valmistua lähiHOITAJAKSI, mun täytyy kyetä laulamaan, soittamaan, ohjaamaan liikuntaa, musiikkia, kuvaamataitoa. Vasta sitten voin toimia hoitajana tai edes haaveilla hoitamisesta.



Haikein mielin lopetin sen koulun, jötin ainoan unelma-alani siihen, vaihdoin merkonomiksi.



Nyt sydäntä korventaa kun lukee että hoitajista on pula... Yski syy siis voi olla se, että KOULUT VAATIVAT VÄÄRIÄ ASIOITA HOITJA OPISKELIJOILTAAN.



T. Hyvin surullinen 20v nuorinainen, jonka suurin unelma salaa sydämmessä on edelleen päästä kehitysvammaisten tai vanhusten hoitajaksi... :(

kun palkat kerran on niin pienet, niin valmistuneilla hoitajilla on ihan sama ovatko töissä siellä hoitoalalla vai menevätkö johonkin muuhun pienipalkkaiseen työhön esim. kauppaan, kahvilaan jne. Ja usein noissa muissa töissä se työ on paljon kevyempää ja mukavampaa! Mulla ainakin monta entistä työkaveria, jotka ovat kyllästyneet hoitoalan nousevaan työmäärään ja kasvaneeseen kyttäämiseen (esim. mitä järkeä kunnan kustantaa hirveän kalliit laitteet kodinhoitajille, joiden tarkoitus on vain ja ainoastaan vahtia missä ja mihin aikaan hoitaja milloinkin on, kun näilläkin rahoilla saataisiin monta hoitajaa palkattua).

Sairaanhoitajien keskipalkka 3700 euroa ja lähäreillä 3000 euroa! Muutama viikko sitten oli Taloussanomissa juttua!

Minä olen sh ja kuukausipalkkani on 2147 euroa miinus verot.

Päivää! Mikä pässi!

Moni alalle hakeutunut tykkää työstään, mutta pian he huomaavatkin hoitotyön olevan ihan oikeasti kauheaa. Moni hoitaja karkaa ulkomaille paremman palkan perässä. En muista lukuja, mutta määrä oli huima! Jos nämä hoitajat saataisiin pidettyä täällä niin tuskin hoitajapulaa olisikaan. Suomessa vielä oletetaan, että uusia koulutettavia löytyy...

että laitettaisiin ne hoidettavat itse hoitamaan itsensä jollain riistopalkalla....

Tuossa pian kaksi vuotta sitten keskeytin lukioni, kun olin viimein varma siitä, mitä haluan tehdä vaikka lopunelämäni. Aloin opiskelemaan lähihoitajaksi.

Motivaatio oli todella kovaa.

Lukiossa opiskelujeni ansiosta koulutus olisi kestänyt kaksi vuotta vain.

opiskelin n. vuoden.

Hyvin, hyvin pettyneenä itseeni, systeemiin ja muuhun totesin juuri kun oisi pitänyt päättää mihin erikoistun, että lopetan tämänkin koulun kesken.

Syy oli, että meistä yritetään nykyään leipoa OHJAAJIA, ei HOITAJIA. Mie olen erittäin hyvä hoitamaan ja pidän ihmisten kanssa seurustelusta. Mutta koska omaan kovan esiintymiskammon, niin päädyin lopettamaan.

Mun hermoni ja motivaationi loppui opiskelua kohtaan kun jokaisen, kolmen työharjoittelun aikana ekan vuoden aikana tuli sama ongelma: työpaikkaohjaajani arvioivat lähinnä sitä, osaanko ohjata toimintatuokiota ja viihdyttää asikkaita, hoitaminen oli toisarvoisena ja meni siinä "rinnalla".

Soli ainoa syy miksi en lopulta enää jaksanut, sillä ne tuokioden _jatkuvat_ pitämiset ja suunnittelu stressasivat valtavasti esiintymispelkoisena. Suoriuduin niistä, mut hoitohommista pidin enemmän.

Vaan ehei, mulle sanottiin että jos haluun valmistua lähiHOITAJAKSI, mun täytyy kyetä laulamaan, soittamaan, ohjaamaan liikuntaa, musiikkia, kuvaamataitoa. Vasta sitten voin toimia hoitajana tai edes haaveilla hoitamisesta.

Haikein mielin lopetin sen koulun, jötin ainoan unelma-alani siihen, vaihdoin merkonomiksi.

Nyt sydäntä korventaa kun lukee että hoitajista on pula... Yski syy siis voi olla se, että KOULUT VAATIVAT VÄÄRIÄ ASIOITA HOITJA OPISKELIJOILTAAN.

T. Hyvin surullinen 20v nuorinainen, jonka suurin unelma salaa sydämmessä on edelleen päästä kehitysvammaisten tai vanhusten hoitajaksi... :(

Kyllä se työ ihan hoitamista on. Mene takaisin sinne kouluun, eläkä keksi tekosyitä lopettamiselle.