Vanhemmuus on aivan liian ylimainostettua

kuri? Meidän lapsellemme ei KOSKAAN olisi tullut mieleenkään repiä esim. valokuvakansioita tai heitellä paskaa seinille ym mainitsemiasi asioita. Ilmeisesti olet ollut koko ajan aika väsynyt kun et ole ehtinyt kasvattaa näitä ihan tavallisia elämään kuuluvia käytössääntöjä?

ja sit toisekseen se on tehty vain kerran. Kyllä meidän lapsilla kuria on mutta aina nuo lapset eivät muista mitä niille on sanottu saati tottele ja vaikka miten väittäisit niin aivan varmasti teidänkin kakarat on joskus uhmanneet jotain kieltoasi tai tehneet jotain mitä eivät olisi saaneet tehdä.



ap

Sä olet epäonnistunut kasvattajana. Syytä itseäsi. Lapsesi ovat sinun peilikuva. Joten mene itseesi!



-kaksosten äiti joka nauttii joka hetkestä-

Kuljenkin " äiti on vähän väsynyt-paita" päällä kun en jaksa selitellä ihmisille miksi ruokakassit jäävät kassahihnalle tai unohdan melkein vauvan autoon kun tulen kaupasta...

Mulla erittäin vilkas 2-vuotias ihan pienestä asti ja kohta on kolme eikä ole rauhoittunut yhtääään vaan päinvastoin.

Välillä tulee mietittyä että minkä hemmetin takia piti mennä tekemään lapsia kun meillä oli miehen kanssa niin hyvä olla kahdestaan...:)



Noh tämä on näitä päiviä kun asiat ei vaaaaaan luista...näitä päiviä sais olla kyllä vähän vähemmän...

kyllä lapset osaa olla rasittavia..meillä lapset tietää mitä ei tarkoittaa,mutt silti pitää kokeilla...ilkikurinen virnistys ja sitten tapahtuu...



onneksi olkoon jos teillä lapset vain istuu kiltisti lattialla eivätkä ikinä tee mitään teitä hermostuttavaa...meille ei näy käynyt..

Syyllistämisen sijaan olisi huomattavan paljon rakentavampaa auttaa ja tukea toisia äitejä eikä haukkua. Saisit kyllä hävetä. Toivottasti itse et toimi näin kotona eli sen sijaan että selittäisit lapsille miten toimia niin syyyllistätkin heitä. Ai jai...siitä tuleekin lapsille pahat traumat. Syyllistäjä-äiti on huono äiti.

Vierailija:

Sä olet epäonnistunut kasvattajana. Syytä itseäsi. Lapsesi ovat sinun peilikuva. Joten mene itseesi!

-kaksosten äiti joka nauttii joka hetkestä-

ei tollasia asioita tee kun heti ensimmäisistä pahan teoista ollaan mieheni kanssa kuri pidetty ja sen huomaa lapsista uskovat mitä sanotaan,tosin kyllä päivittäin pitää jostain asiosta niille huomauttaa mutta omat lapseni on kilteimpiä verrattuna muihin tapaamiini lapsiin.tottakai ne kahdestaan kinastelee mutta pahojaan eivät tee.en nyt tällä tarkoita että meillä olisi täydelliset lapset kerroin vaan millaista meillä on.

Mutta enemmän ihmetyttää se että " Meidän muksuilla on kuri..." ym paskanjauhanta. Lapsetkin kun tuppaa olemaan erilaisia myöskin temperamentiltaan. Meidänkin villit muksut on kerennyt vaikka mihin kun taas ystäväni kiltit muksut istuu nätisti ja lukee kirjaa. SItten on vielä muita seikkoja kuten yksinhuoltajuus, lapsiluku, vanhempien työt mitkä vaikuttaa luonnollisesti kunkin kykyyn hoitaa ja kasvattaa lapsiaan.



Miettikää.

Vaikka meilläkin on kova kuri, niin silti lapset erityisesti pienenä ehtivät tehdä kaikenmoisia kepposia, mm. levitellä pesuainetta joka paikkaan, levittää tuhkaa takasta, piirtää noella seinään, repiä tapetteja, repiä kukista lehdet ja kukkamullat lattialle, repinyt albumeita jne jne jne. Meidän lapset, erityisesti tyttö, on vain ollut erittäin vahdittava. Vieläkin jo 4-vuotiaana hän voi keksiä kaikenlaista " kummaa" . Eikä hän ikäänkuin näytä " ymmärtävänkään" vaikka hänelle selittää mikä on kiellettyä.



Minua myös häiritsee sotku ylitse muiden. Leluja leluja joka paikassa ja just tää tyttö myös levittää kenkiä ja vaatteita ympäri kämppää. Jos jätän jonkun tavaran kaapin päälle, niin tyttö takuuvarmasti vie sen parempaan säilöön!



eli kyllä välillä väsyttää ja kunnolla! Helpommalla olisi päässyt ilman lapsia...



Tiedän kyllä lapsia, jotka ei ikinä tee mitään pahaa, esim. miehen veljen tyttö. Ei ikinä repinyt mitään tavaroita rikki tai räpläillyt mitään. Mutta myöntävät itsekin, ettei johdu kasvatuksesta vaan luonteesta koska nyt pikkuveli täysin erilainen!!



t. toinen kaksosten äiti

Lapset kun vaativat, kärsivällisen/(t) johdonmukaiset vanhemmat. Rakkautta ja rajoja, (mutta tämä toimii vain yhdessä ei erikseen). Et voi asettaa rajoja jos et selitä lapselle miksi niitä tarvitaan.



Et ap taida oikein jaksaa keskustella lastesi kanssa (vauvoillehan ei tarvitse). Tunnen samanlaisia äitejä ja heidän kouluikäiset on jo aika suurissa ongelmissa. Eivät hykäsy ketään auktoriteetiksi, ovat hyvin omaehtoisia, ja varastelevat surutta toisten omaa. Haluatko ap lapsillesi sellaisen tulevaisuuden?

Samaan aikaan tapahtuu päinvastoinkin: nykyajan keskustelut korostavat kovin sitä, kuinka lapset rajoittavat elämää, ovat este uralle ja tuovat raskaan vastuun mukanaan. Ehkä siksikin moni lykkää lastenhankinnan yli 3-kymppiseksi, ja hankkivat ensin parisuhteesta kymmenen vuoden kokemuksen.

Meillä on tosi vilkas 2 -vuotias ja kieltämättä tuntuu, että oma elämä on kadonnut jonnekin. Kotona ei voi tehdä yhtään mitään muuta, kuin vahtia/ viihdyttää lapsukaista. Auta armias, jos kuvitteleekin istuvansa alas katsomaan telkkaria tai lukemaan tai tietokoneelle, heti on taapero lahkeessa kiinni vaatimassa: " Äiti lukee" , " Äiti ottaa syliin" jne.



Lapsen kanssa ei voi mennä minnekään, kun vain kiukuttelee kaupassa ja kylässä. Hirveä stressi koko ajan, että koska ja missä lapsi saa taas raivarin.



Toki rakastan lasta enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta en olisi koskaan uskonut miten RASKASTA tämä on. Kaikki voimat menevät siihen, että jaksaa käydä töissä ja huolehtia kodista ja lapsesta. Kaksi vuotta tosiaan mennyt niin, että esim. rauhallinen suihkussa käynti tai romaanin lukeminen on ihan käsittämätöntä luksusta.