haluatko ola sellainen ihminen, jolle ihmisten on helppo kertoa asioitaan?

voida sanoa edes ääneen se asia, joka painaa mieltä. Asioittensa kertominen ei siis automaattisesti tarkoita asioittensa vuodattamista.

Aina ei jaksaisi millään. Olen alkanut rajata.

Todella moni (ei edes läheinen) tulee kertomaan mm. omista virheistä, suruista, kriiseistä. Ja todella monesti mulle aletaan heti puhumaan hyvin henk.koht. asioita.. mikähän siinä on?



En kyllä koskaan juoruile, enkä tuomitse. Että olisiko siinä?

Monet virheet oon kyllä tehny tässä suhteessa, mut oon oppinu vetämään rajoja itelleni niin, etten syöksy muitten ihmisten ongelmiin.

joka vetää ihmisiä puoleensa? Oon miettiny kans, että mussa on jotain sellaista, että ihmiset tulevat luokseni. Olen empaattinen ja keskusteleva, kiinnostunut ihmisistä. Oon monien virheitten jälkeen halunnu alkaa kääntää tätä ominaisuutta voimavaraksi.

Otin tän puheeksi kuitenkin vähän päinvastaisesta syystä. Eli siitä, et joskus on tarve päästä sanomaan ees ääneen jollekin joku mieltä painava asia. Oon huomannu, että kaikille ei voi sanoa tämänkään vertaa, ei ole jotenkin "vastaanotto päällä". Sit oon miettiny, et on varmasti monia muitakin, jotka kokee samanlailla, et haluais sanoa ees ääneen jonkun huolen, mut ei tunnu olevan ketään, joka ottais sen vastaan. Eli tällasta tarvetta on varmaan paljon?

Todella moni (ei edes läheinen) tulee kertomaan mm. omista virheistä, suruista, kriiseistä. Ja todella monesti mulle aletaan heti puhumaan hyvin henk.koht. asioita.. mikähän siinä on?

En kyllä koskaan juoruile, enkä tuomitse. Että olisiko siinä?