Kehitysvammaisen lapsen äidit,

että olisit voinut tehdä asialle jotain?

että olisit voinut tehdä asialle jotain?

mitä tuleman pitää. Lapsi sai vamman epäonnistuneessa synnytyksessä hapenpuutteen seurauksena.

En edes ajattele, että olisin asialle jotakin tehnyt!!!!!! Ap

että olisit voinut tehdä asialle jotain?

Kaikki kehitysvammathan havaitaan jo raskausaikana =)

Kertaus voisi olla opintojen kulmakivi sinun tapauksessasi, ei millään pahalla, mutta ei millään hyvälläkään.

vauva oli veltto, eikä alkanut kääntää päätään kuin toiselle puolelle.



Motorista kömpelyyttä oli myöhemminkin jonkin verran ja hahmoitusvaikeaa. KOulussa ensimmäiselle luokalle meni "tavaluokalle", mutta siirtyi sitten mukautettuun ( en tiedä mikä on nykyinen nimi). Erityisammattiopiston kävi ja nyt pystyy asumaan tuetusti omassa asunnossa ja tekee pientä työtä kaupassa.



Sisarukseni siis kyseessä, samoin ilmeisesti hapenpuute aiheutti tuon.

saa lasta

Meidän lapsi syntyi terveenä, poikkeamat huomattiin vasta, kun vauva ei alkanut kehittyä normitahtiin. Samoin esim. dysfasia todetaan vasta siinä vaiheessa kun lapsi ei rupea puhumaan. Että älkää dorkat huudelko abortin perään jos ette mistään mitään ymmärrä.



Meillä nyt 7v lapsi, joka sai kehitysvammadiagnoosin 3-vuotiaana. Kehittyy omaan hitaaseen tahtiinsa, nyt on 2-3-vuotiaan tasolla, jotkut taidot 5-vuotiaan tasolla.

On kuin päätön 2-vuotias, ei osaa varoa mitään, karkailee jos saa mahdollisuuden, puhuu epäselvästi, omatoimisuustaidot heikot. Ei osaa purra, ruoka sosemaista, vaipoissa 24/7, ei tunnista vessahätää. Koko ajan vahdittava, kotona kyllä rauhallisesti leikkii omia leikkejään.

Viime aikoina kuvioihin tullut mölinä, jota pitää erityisesti ravintoloissa ym. huonoissa paikoissa. Vaikka kielletään, ei auta mitään.

Muutoin lapsi on aina hyvinätuulinen, ei kiukuttele kuten meidän 5v tavis.



Lapsi aloittaa syksyllä koulun kehitysvammaisten koulussa pienluokssa, jossa jokaisella oma avustaja, koulukyyti kotiovelta koululle on lakisääteinen, samoin iltapäiväkerho.

Meillä lapsi sai synnytyksessä cp-vamman, hapenpuutteen seurauksena. Hänen diagnoosinsa on diplegia spastica sekä puheen kehityksen erityivaikkeus. Tuo cp vamma painottuu hänellä alaraajoihin, osaa kyllä kävellä (oppi kävelemään noin 2v) mutta kävely on edelleen haastavaa ja kaatuilee helposti. Mutta lapsi rakastaa kävely paljon, joten oma innostus kävelyyn on suuri ja siksi käveleekin paljon. :)



Diagnoosi saatiin noin 9kk iässä ja siitä asti on käyty ft:ss kerran viikossa, lisäksi nykyään käymme myös pt:ssa. Lääkärit ovat sanoneet, että vamma on vaikein juuri lapsen kasvukautena, mutta kun lapsi ei enään pituutta kasva niin vammakin on aika huomaamaton. Ja puhumaan lääkäreiden mukaan lapsi oppii, (sanoo jo nyt sanoja, mutta ei lauseita) se vain vaatii työtä. Ikää lapsella on nyt 3v.



Lapsi ymmärtää kaiken todella hyvin, ymmärryksessä ei ole mitään vikaa. Saa "tervettä" lasta enemmän raivareita, koska turhautuu usein kun ei saa kerrottua asiaansa, kun ei osaa vielä puhua. :( Toki viittomat ja kuvakortit on käytössä. Mutta muutoin lapseni käyttäytyy kuten ikätoverinsa, kovin on omaehtoinen ja reipas 3 vuotias lapsi. :)



Lapseni menee todennäköisesti ihan normaalille luokalle, jos vain puhe alkaa sujua kolmen vuoden sisällä, jos ei ala niin sitten hän menee erityisluokalle. Lapseni älyssähän ei ole mitään vikaa, vaan suurin ongelma on jaloissa. Ammattitansijaa hänestä on turha leipoa, mutta muutoin lukemalla ahkerasta hän voi pyrkiä tismalleen samaan yliopistoon, kuin muutkin. :)

meidän lievästi kehitysvammaisella lapsella (6-vuotias) ovat "normaalit" - on hieman herkempi pelkäämään ja hätääntymään (jos ei ymmärrä / tiedä) kuin normaalilapsi. Toki lapsi nyt 6-vuotiaana on 4-vuotiaan kehitystasolla, eli tunteet ja käytös myös kuin 4-vuotiaan taviksen.



Eli ei ole esim. käytöshäiriöitä, erityisiä maneereja tms.

Äänen käyttö samoin kuin puheen tuotto on ollut pulmallista, eli esim. saattaa puhua kailottaa kovalla äänellä asioitaan, eikä ymmärrä vaikka ohjaamme puhumaan "normaalilla äänellä". Kuuloakin on tutkittu tämän takia, mutta aistit toimii normaalisti, tulkinta lapsella siis ontuu.



On kiltti, tunnollinen, iloinen, temperamenttiakin löytyy toki, sekä huumorintajua, kujeilua, hassuttelua. Empaattinen lapsi on, mutta hieman "huimapäinen" - siis käsitys omista taidoista on monesti ylioptimistinen, "kyllä mä osaaaan..." ja sitten jo kaadutaan/pudotaan jne. Lannistumaton yrittäjä on onneksi, sitkeä, jaksavainen. Ei rutise turhista, kipukynnys on tosi korkea (jos sanoo että sattuu niin on syytä uskoa).



Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan, käytöshäiriöitähän voi olla eri kehitysvaiheissa kaikilla lapsilla, toivon kuitenkin että lapsi säilyttää positiivisen luontonsa - hänen tiensä kun ei kuitenkaan tule olemaan se kaikkein helpoin.

Motorisesti kömpelö ja hiukan pulska, mutta kasvoiltaan tosi söpö.

Tarvitsee apua pyllyn pyyhkimisessä, pesussa ja ruokapakettejen aukaisemisessa ja läksyjen teossa.

Puheen ymmärtämisvaikeuksia on. Näin on kaikilla kehitysvammaisilla.

Puhe välillä selvää ja välillä ei saa selvää.

Opiskelee pienluokalla. Osaa laskea ja tunnistaa muutamia kirjaimia. Läksyjä tulee päivittäin.

Elää aivan normaalia lapsen elämää ja haluaa olla tavis lasten kanssa. Menee vaikka väkisin mukaan.

Käytöksen ongelmia ovat ne, että karjuu välillä pihalla ja heiluu keppejen kanssa. Saattaa joskus lyödä, kun muut ei halua olla lapsen kanssa.

Aika hyvin kuitenkin nyt hyväksytty porukkaan.

Pahin ongelma on aikuiset akat, jotka ovat nokkimassa poikaamme. Melkein kyse naisten asennevammasta ja näitä ovat olleet naapurit ja tällä hetkellä eräs naapuri talon äiti.

Emme ylisuojele lasta, vaan annamme tehdä kaikkea tavallisen lapsen tapaan.

Vahvuudet on loistava tietokoneen käyttö ja leikkii ikäistensä leluilla ja legot ovat erityisen mieleisiä.

On varoinen, mutta toiset kehitysvammaiset ei osaa varoa.

Aloitti muuten puhumisen vasta 7v.

Kehitysvammaisille tarkoitettu ketju ja jos sun lapsella ei ole älyssä vikaa, niin ei ole kehitysvammainen.

Kehitysvamma on älyllinen vamma.

Minä olen kehitysvammaisen laspen äiti. Meillä lapsi sai synnytyksessä cp-vamman, hapenpuutteen seurauksena. Hänen diagnoosinsa on diplegia spastica sekä puheen kehityksen erityivaikkeus. Tuo cp vamma painottuu hänellä alaraajoihin, osaa kyllä kävellä (oppi kävelemään noin 2v) mutta kävely on edelleen haastavaa ja kaatuilee helposti. Mutta lapsi rakastaa kävely paljon, joten oma innostus kävelyyn on suuri ja siksi käveleekin paljon. :)

Diagnoosi saatiin noin 9kk iässä ja siitä asti on käyty ft:ss kerran viikossa, lisäksi nykyään käymme myös pt:ssa. Lääkärit ovat sanoneet, että vamma on vaikein juuri lapsen kasvukautena, mutta kun lapsi ei enään pituutta kasva niin vammakin on aika huomaamaton. Ja puhumaan lääkäreiden mukaan lapsi oppii, (sanoo jo nyt sanoja, mutta ei lauseita) se vain vaatii työtä. Ikää lapsella on nyt 3v.

Lapsi ymmärtää kaiken todella hyvin, ymmärryksessä ei ole mitään vikaa. Saa "tervettä" lasta enemmän raivareita, koska turhautuu usein kun ei saa kerrottua asiaansa, kun ei osaa vielä puhua. :( Toki viittomat ja kuvakortit on käytössä. Mutta muutoin lapseni käyttäytyy kuten ikätoverinsa, kovin on omaehtoinen ja reipas 3 vuotias lapsi. :)

Lapseni menee todennäköisesti ihan normaalille luokalle, jos vain puhe alkaa sujua kolmen vuoden sisällä, jos ei ala niin sitten hän menee erityisluokalle. Lapseni älyssähän ei ole mitään vikaa, vaan suurin ongelma on jaloissa. Ammattitansijaa hänestä on turha leipoa, mutta muutoin lukemalla ahkerasta hän voi pyrkiä tismalleen samaan yliopistoon, kuin muutkin. :)

cp-vamma ei ole kehitysvamma. Kehitysvamma on nimenomaan älyn vamma. Eli luulisi äitinä edes tietävän tämän...

Muistakaa, että kehitysvammaiset kehittyy huikeasti kuntoutuksen avulla.

Meillä poika ei ymmärtänyt 4v. puhetta, eikä puhunut mitään.

Kuivaksi oppi 4v. ja 4kk.

Muistakaa myös se, että se toivottu kehitys tulee kyllä, mutta myöhemmin.

Varsinkin nämä lievästi vammaiset kehittyvät hyvin.

Antakaa elää täysillä se on paras lääke ja sisarukset tukee vammaisen lapsen kehitystä omalla mallillaan.

Meille poika on nykyään ihan normaali lapsi.

Osaa jo sanoakkin etten minä mitään tehnyt. Se oli xxx.

Lapsen ollessa nuorempi, niin tilanne oli paljon huonompi ja varmaan suojeltiin lasta liikaa.

Itselläni on CP-vamma Diplegia spastica. Olen monta kertaa elämäni aikana huomannut, että tosiaan CP-vammasta puhutaan ikäänkuin se olisi älylliseen toimintakykyyn vaikuttava asia. vaikkakin se on liikuntavamma. Tästä on tullut elämän varrella monta kertaa pahamieli.

Olen koko ikäni välttänyt sanomasta diagnoosiani ääneen. Paras ystäväni kysyi sitä äskettäin,mutta en pystynyt sanomaan sitä edes hänelle ääneen, osittain siksi, että paikalla oli muitakin henkilöitä. Yleensä kuittaan asian puhumalla keskosuudestani. Jonkunlaisia haasteita vamma on tuonut eteeni, mutta olen todella onnellinen siitä, että pystyn kävelemään, ajamaan autoa ja käymään normaalisti töissä.

helpompi kuin adhd tai muu senkaltainen lapsi...

myöhemmin siirtyi tavalliseen kouluun erityisluokalle. Täyttää pian 11 v, oppii varmaan tänä vuoden aikana lukemaan.



Meillä lapsi on autistinen. Hänellä on omat jutut, aina jotain omaa tekemistä, iloinen, puuhakas, liikunnallinen. Tykkää rutiineista, puheen ymmärtäminen aika huonoa. Tutussa ympäristössä liikkuu omatoimisesti, on arka vieraita ihmisiä kohtaan.

Kiva kun vastasitte ja ymmärsitte kyssäristä, mitä ajoin takaa.

Löytyy paljon samoja "juttuja" kuin omalta lapseltanikin.

Monenlaisia erilaisia tuntuisi kehitysvammaisissakin olevan, niin laajalta oireet ym. käytösjutut kuulostaa.



Mutta kiitokset teille, kun vastailitte: ).



Ap

Löysin nyt vasta tämän topicin ja kamalaa, mitä tekstiä ja syytöksiä täällä on. Ei ihme, että suomen kansa voi huonosti kun olemme oppineet kirjoittaessamme tänne nimittämään, haukkumaan ja syyttämään toisiamme. Olisi paljon parempi, että netissä suomalaiset auttaisivat toisiaan ja synnyttäisi yhteisöllisyyttä.

Tiesittekö, että on olemassa trollitehtaita joiden kirjoittelijoiden tarkoituksena on ainoastaan muuttaa sosiaalisen median kirjoituksia, saada ihmiset tappelemaan keskenään ja luoda täten kaaosta ja epäjärjestystä netissä? 

Nimettely, kiusaaminen ja aiheiden vaihtaminen ovat juuri niitä keinoja joilla saadaan nettiaraivoa aikaiseksi

<http://www.hs.fi/tiede/a1440988935985&gt;