Miksi 10kk vauva käyttäytyy näin:

vieraskoreudeksi ;)

Lapsi ei mielestään teidän kahdestaan ollessa saa virikkeitä tai huomiota tarpeeksi.



Kun on vieraita, niin vierastaa jo jonkin verran ja tuntee olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Se ei taida liittyä "ei"-sanan käyttöön millään lailla.

tuntee olonsa turvalliseksi silloin kun on enemmän ihmisiä ympärillä kaikki ei voi kadota. saako tarpeeksi huomiota kun olette kahden? onko sattunut jotain lapsen ollessa hetkisen yksin? muuta en kyllä keksi

että nyhjääminen unohtuu.

Jos olemme kylässä tai meillä on vieraita, lapsi tottelee kiltisti "ei"-sanaa ja leikkii itsekseen, ei välttämättä vaadi huomiota koko ajan, ei nyhjää koko ajan äidin jaloissa, ei vierasta.

Mutta kun olemme lapsen kanssa kahden tai mies on kotona niin lapsi suurimman osan ajasta nyhjää jalassa kiinni ja haluaa syliin, raivoaa jos ei pääse, ei tottele yhtään.

Luulisi, että menisi toisin päin..

Sama ikäset vauvatki meillä :) Vauveli kyllä saa kaiken huomion kotona, muuten kitisee ja vinkuu koko ajan..

Ei palijo hommailla kotitöitä vauva sylissä..

aikaisemmin kukaan vieras ei edes saanut katsoa saati koskea lasta, että alkoi itkeä. Nyt taas ei minkään näköistä pelkoa, vaikka tapaisi uusia ihmisiä tai sellaisia ihmisiä joita ei ole pitkään aikaan nähnyt.



Vieraiden ollessa tai kylässä olessa tosiaan uskoo nätisti kun sanoo "ei" niin ei koske mihinkään kiellettyyn. Kotona ollessa melkeimpä raivostuu kun kieltää. Ja ihan samalla tyylillä kiellän kotona ja kylässä.



Muutenkin on ihme raivoaja kotona ja huutaa kun pahoinpideltäisiin jotai EI todellakaan taphdu :D Mitähän kyttääjä naapuritkin meistä ajattelee. Niin ja tosiaan haluaa syliin, mutta ei viihdy sylissä haluaa pois ja taas sama rumba.



ÄÄH, niin ja miten niin esikoinen kyseessä :)

tuntee olonsa turvalliseksi silloin kun on enemmän ihmisiä ympärillä kaikki ei voi kadota. saako tarpeeksi huomiota kun olette kahden? onko sattunut jotain lapsen ollessa hetkisen yksin? muuta en kyllä keksi

Leikitään yhdessä lattialla, suurimman osan päivästä vietän muksun kanssa lattialla ja olen vieressä ja läsnä.

Yksin lapsi on ainoastaan silloin kun nukkuu. Vessan ovenkin jätän auki kun käyn vessassa..

Ihanaa, etten ole ainoa, näytti olevan jollain muullakin sama tilanne! :)

-ap

Lapsi nyt 10,5 kk ja vihtyy todella hyvin kun ollaan puistossa tai muualla ulkona, kylässä tai meillä on just vieraita tms. Mutta kahdestaan roikkuu äidin lahkeessa koko ajan ja kitisee... :) tosi rasittavaa. Isän kanssa kahdestaan ei kuulemma samanlaista.

Samanlaista on meilläkin, ja vauva on hieman vaille 10kk. Oon aatellut, että tuo kärttyäminen (ainakin meillä) johtuu myös siitä, että vauva haluaisi kovasti kävellä, mutta ei vielä osaa ja turhautuu. Tällä hetkellä siis nousee tukea vasten pystyyn ja steppailee siinä.

joku vaihe mikä menee toivottavasti pian ohi :D Ehkä mun lapsi ei sittenkään ole epänormaali :)



-ap

joku vaihe mikä menee toivottavasti pian ohi :D Ehkä mun lapsi ei sittenkään ole epänormaali :)

-ap

näitä eri vaiheita tuntuu olevan vauva-aika täynnä. just kun tajuaa missä mennään, niin asiat taas muuttuu...

ekaa kertaa 8kk vauvalla, jonka kanssa vietän siis kaikki päivät..päivällä oli mun kanssa ihan ok...sit kun isänsä tuli kotiin niin oli tosi ilonen mutta kun isä lähti käymään kaupassa niin alkoi kauhea itku eikä laantunut. kun isä tuli kotiin kaikki taas hyvin. isänsä meni vessaan, taas kauhea poru. tulin siihen tulokseen että lapsi on 'kyllästynyt' pelkkään äitiin ja kaikki muu on kivaa. en nyt tietenkään oikeasti tarkoita kyllästynyt mutta tavallaan kyllä, äiti on niin tuttu ja tavallinen että sitten kun on jotain muuta niin on paljon 'kivempaa'.

mulla on nyt kolmas saman ikäinen ja käyttäytyy noin jos sisarukset ei ole kotona. Muuten pyörii niiden kanssa. Nytkin on mukana touhuissa lastenhuoneessa.

Viime viikkoihin saakka on ollu hyvinkin omatoiminen ja iloinen omissa leikeissään, mutta nyt tuota lahkeissa roikkumista ja "kitinää" on lähes jatkuvasti ja sylissä olis mukavin paikka, mutta ei tuon kokoista jaksa joka paikkaan enää kantaakaan.



Meillä myös kävely tulossa varmaan ihan pian, kun yhden askeleen uskaltaa jo ottaa, mutta sitten siirtyy konttaamaan. Ehkä siis sitä turhautumista tosiaan.



Sitten tähän lisäkysymys, että mitä te teette tämän ikäisten kanssa päivällä ulkona, jotta sais sitä aktiviteettia ja myös väsyttäis itteään tarpeeks? Meillä ulkoilu menee helposti hiekkalaatikolla paikoillaan istumiseen ja isompien lasten katsomiseen, eikä se keinussa kiikuttaminenkaan kamalasti lapselta energiaa kuluta.



Ja esikoinen täälläkin :).

Meijänkin muksu taitaa olla sitte iha normaali. Meillä ei tosin roiku jaloissa tai mitään, mut kotona ei sanaa ei oikeen ymmärretä, tai ymmärretään, mutta rajoja rikotaan jatkuvasti. Vieraisiin kun mennään niin kerran sanoo nätisti ei, nini vaihtaa jo paikkaa seuraavaan eikä kiipusta missään ihme paikoissa. Luulen kanssa, että meillä on hieman myöskin turhautuneisuutta, kun kovasti noustaan täälläkin tukea vasten ja tepastellaan siinä, mutta kävellä ei vielä osaa.