Onko mies, joka ei kestä synntyksen näkemistä mies?

Ei tuo ole mikään miehenmittari.

Moni mies muuten joka ei " kestä" nähdä synnytystä ei kestä sitä siksi että näkee oman puolisonsa kärsivän pahasti eikä hän voi auttaa millään tavalla. Oikeastaan aika kaunista siis.



Sen sijaan nainen joka ei kestä synnytyksen näkemistä ei ole nainen. Synnytys kuuluu naisen elämänkokemuksiin (oli se sitten minkälainen synnytys tahansa).

Jos tarkoitit miestä, joka ei halua synnytykseen mukaan ollenkaan, niin... eipä ole mies eikä mikään, jos ei sitä kestä.



Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että kunnolliset perustelut ovat asia erikseen :-) Tyyliin: ei kestä verta vaan pyörtyy, muita traumoja jne.

jos ei sitä kestä niin ei kannata laittaa alullekaan.

jos nyt vertaan siihen, että olen itse nainen enkä haluaisi nähdä yhtään synnytystä. niin luonnollista kuin se onkin, niin pelkkä veren näkeminenkin saa minut voimaan pahoin. ja tunnen myös tällaisia miehiä.



oma mieheni oli mukana esikoisen synnytyksessä ja pärjäsi oikein hienosti, mutta sanoi jälkeenpäin että jäisi pois toisen synnytyksestä jos minä en häntä vaadi tulemaan. no, minä olen nätisti pyytänyt häntä sinne ja yhdessä sitten ollaan menossa...



ja pidän kyllä miestäni oikein maskuliinisena.

Sen takia moni mies ei kestä synnytyksen näkemistä.



Ja jos tätä " toisen kärsimyksen katselemista" pidettäisiin nyt jonkinlaisena mittarina mieheydelle tms. niin mites sitten tämä: Onko se sellainen äiti ollenkaan äiti joka ei pysty katsomaan oman vakavasti sairaan lapsen kärsimystä jossain hoidoissa? Tiedänpä monet tapaukset (hoitaja kun olen) jossa äidit pakenevat pois huoneesta kun tehdään sellaisia toimenpiteitä lapsille jossa lapsen kipu ja kärsimys on todella kova eikä äiti voi tehdä tilanteelle yhtikäs mitään.



Ja jottei nyt joku ottaisi hernettä nenään niin väännetään rautalangasta...kyllä, minusta sellainen äiti on yhä äiti.

Vierailija:

Tiedänpä monet tapaukset (hoitaja kun olen) jossa äidit pakenevat pois huoneesta kun tehdään sellaisia toimenpiteitä lapsille jossa lapsen kipu ja kärsimys on todella kova eikä äiti voi tehdä tilanteelle yhtikäs mitään.

Että ko. äidit pakenevat huoneesta pois käsittääkseni useinmiten siksi että romahtaisivat itse aivan täysin katsoessaan lapsensa kärsimystä eikä heistä näin ollen olisi yhtikäs hyötyä (edes lapsen rauhottelijana) toimenpiteessä.

Sama juttu joidenkin miesten ja synnytyksien kanssa: Mitä iloa ja hyötyä on lamaantuneesta miehestä synnytyssalissa?

Ittekään en menisi hurraten seuraamaan synnytystä..



Miehen kanssa oli esikoisen aikaan keskustelua tuleeko synnytykseen. Mies oli ajatellu ettei sinne välttämättä miestä kaivata (äitinsä kun ei huolinu miestään synnytyksiin) ja minulla taas oli kuva että miehet sinne haluaa " tietysti" .



No meillä mies tuli ja kakkosesta ei enää mietitty tuleeko vai ei. Mies tosin kiusotteli että nyt voisi synnyttää nopeammin kuin esikoisen! =)



Musta tosimies uskaltaa ja raaskii sanoa naiselleen jos ei homma nappaa. Siitä on sitten hyvä miettiä mitä tehdään niin että molemmat saa hyvän muiston syntymästä.

Mää voin hyvin kuvitella tollasen tilanteen että äiti kaikkoaa sillon kun lasta sattuu toimenpiteessä.

Tosin, itte ajattelen että tukena pitää olla toiselle siinä suurimmassa kivussa ja itte jäisin huoneeseen vaikka pahaa tekisi. Lapselle se olisi silti suurempi apu jos vanhempi pitää kädestä kiinni. En kylläkään menisi tuomitsemaan niitä jotka ei voisi jäädä huoneeseen.



Synnytyksessäkin olisin mutten olisi sielä kovin innoissani, juurikin turhautuminen ettei voi tehdä mitään. Mutta siinä ainakin minulla oli suurin tuki, kun se mies vaan oli mukana.



13