Toista kokonaista vuottaan aloittava luokanopettaja tuskailee...

Olen itse yläkoulun ope ja näin viiden virkavuoden ja viiden sitä edeltävän satunnaisten sijaisuuksien-vuoden alkaa helpottamaan oikeasti.



Enää ei tartte lomalla murehtia tulevaa vuotta, kun hommat menee niin rutiinilla. Välillä tulee jopa innostuksen hetkiä että pääsispä töihin kun tulee joku hauska idea mieleen.



Mutta voin kuvitella, että luokanopettajalla on vielä paljon hektisempää ja vaikeampaa se työ!

Ja jos olo ei muutu, vaihda alaa!



Mä aloitan 11. vuotta lukion opettajana. Edessä on todella työläs lukuvuosi - paljon opetusta ja uusia kollegoita, joista kukaan ei ole ollut ennen lukiossa. Olen oman aineeni "senioriope" ekaa kertaa elämässäni! Silti odotan töihin menoa innolla! Ihanaa kun on vielä 4 viikkoa lomaa, mutta kun koulun alku alkaa lähestyä, tiedän olevani valmis töihin :)



Lienee selvää, että tykkään työstäni!

olen miettinyt tuota yläkoulua. Aikoinani aloitin suomen kielen opinnot, tavoitteena äikänopen pätevyys. Ei kuitenkaan tuntunut omalta alalta, vaikka sit vois sijoittuakin yläkoulun puolelle... Enpä tiedä, katsellaan.



ap

ihmetellä täytyy, millaista heikkopäistä ja -hermoista luokanopen hommiin valikoituu kun ei tahdota tavallista työtä tehdä, vaikka lomiakin on kahden edestä.



Ja joo, niille, jotka kehottavat itse kokeilemaan: kokeiltu on. Takana kasvatustieteen opintoja ja opekokemustakin, mutta lopulta päätin valita toisin, en kuitenkaan työn rankkuuden takia. Kyllä moni muukin ammatti ja työ kuormittaa- on monenlaisia paineita, kiirettä ja työrauhaongelmaa, mutta onko missään muussa ammattiryhmässä yhtä kitisevää porukkaa?



Arvostan opettajienkin työtä kovasti. Ihmettelenpä vain tätä ainaista valitusta. Jotain suhteellisuudentajua, kiitos!

töitä ja koen sen kyllä tosi raskaaksi.

Mun persoonalle ei sovi se, että olen niin kokonaisvaltaisesti vastuussa enkä voi oikein täysin olla oma itseni. Joudun vetämään "alakoulun ope"-roolia. Yläkoulussa voi antaa vastuuta jo oppilaillekin ja nämä ymmärtävät eri tavalla jo huumoria ja asiaa. Ja keskittyminen kahteen opetettavaan aineeseen on mukavaa.



t. 2

Opettajat eivät saa valittaa. Olkoot tyytyväisiä lomaansa. Tää meinaa tosiaan unohtua...

Opettajan työ on raskasta. VArmasti moni muukin ala on, mutta ei se tarkoita, etteikö opettajat saisi valittaa lainkaan. On meillä kivat kesälomat, ei sekään tarkoita, etteikö saisi valittaa.



Jos lapsesi on kaunis, etkö saa sen takia valittaa, kun hän ei osaa puhua?



Minusta se suurin haaste opettajan ammatissa ja vieläpä luokanopen hommissa on se kokonaisvaltainen heittäytyminen siihen työhön. Kyllä vapaa-aikanakin saattaa sen yhden lapsen oppimisvaikeudet pilkahtaa mieleen tai saada sen heureka-elämyksen siitä, millä tavalla joku oppilas oppisi tietyn asian. Kesäloman ekat viikot ovat vielä tätä puimisaikaa ja vasta juhannuksen jälkeen alkaa se todellinen lomailu. Elokuussa on sitten jo vuorossa töiden suunnittelua.



Opetan itse nyt yläkoulussa aineenopettajana, mutta olen toiminut myös luokanopettajana, ja olen samaa mieltä, että vaikka yläkoulussa on omat haasteensa ja mielestäni jopa tietyllä tavalla rankemmat työpäivät, joutuu se luokanopettaja laittamaan itsensä likoon ihan toisella tasolla. Oman luokkansa oppilaiden oppiminen on niin kokonaisvaltaisesti hänen vastuullaan. Laitan itseni likoon yläkoulussakin, mutta kun opettamiani oppilaita on kuitenkin se reilu 200, niin ihan jokaista en ehdi miettiä vapaa-ajallani enkä ole vastuussa heidän koulumenestyksestään yleisesti.



Aloitan taas työt pitkän hoitovapaan jälkeen ja jännittää. Mietin tosissani, miten kykenen selviämään henkisesti niin suuresta työurakasta. Tiedän toki, että on toisenlaisiakin opettajia, niitä, jotka vetävät tuntinsa, pitävät kokeensa eivätkä mieti työasioita lainkaan oppituntien ulkopuolella. Mutta näitä opeja on varmasti vain pieni vähemmistö. Suurin osa meistä tekee työtä ihan niiden lasten paras mielessään. Jos sitä painetta haluaa purkaa keskustelupalstoilla, miksi ei saisi. Pelottaako vanhempia, että ne omat kullanmurut aiheuttavat stressiä? Ahdistaako ajatus siitä, että me opettajat olemme myös ihmisiä, joilla on tarve kertoa rankasta työstään?



Opettajien tyytymättömyys johtuu huonoista työoloista. Itse vedän tuntini koulun kellarissa liitutaulun avulla. Kyllä. Rehtori oli sitä mieltä, että en tarvitse edes televisiota tai dvd-laitetta. Kuka nyt kellarissa sellaisia tarvitsee? Luokkakoot ovat koko ajan kasvaneet. On mieletön ero sillä, onko murkkuikäisiä 20 vai 25 ahdettuna liian pieneen tilaan pulpetit vieri vieressä. Koettakaapa itse tehdä työnne niin, että 25 työkaveria nopottaa käsivarren mitan päässä teistä.



Lähes kaikissa muissa ammateissa sitä arvostusta ja myötätuntoa ansaitsee muutenkin kuin itse sitä vaatimalla ja työolotkin paranevat vuosien mittaan. Opettajien ammatissa näin ei käy. Vanhemmat ovat yhtä vaateliaampia ja aggressiivisempia. Oppilaat levottomampia. Työolot kaiken aikaa heikompia. Se kitinä on ainoa keino saada ihmiset tajuamaan, että lapsenne ansaitsevat parempaa.