Jyväskylän lastensuojelulla viiraa ja pahasti - samaa touhua ympäri Suomen

Jyväskylässä sijoitus tuntuu olevan ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto.

Huostaanotto on sosiaalityöntekijälle erittäin helppo tehdä, mutta vanhemmille se on toivottoman hankala lopettaa ja saada lapsi takaisin kotiin.

Kiireelliseen huostaanottoon riittää sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli. Mitään todisteita huolelle ei tarvitse esittää ja subjektiiviset sepustukset käsitellään- ei puolueettomassa kärjäoikeudessa, jossa lähtökohtana ovat tosiasiat- vaan hallinto- oikeudessa, jonka perustana on olettama viranomaisen erehtymättömyydestä, jota ei tarvitse todistaa.



Lastensuojelun ei tarvitse tarjota perheille ainuttakaan tukitointa ennen sijoitusta. Talentian selvityksen mukaan 40 % sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, ettei avohuollon tukiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn edes ole aikaa. Kaikki aikaa menee lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottoselvitysten tekemiseen eli negatiivisen näytön keräämiseen vanhempia vastaan.



Lapsia on perhekotien luvatussa Keski- Suomessa ja varsinkin sijaishuollon etujärjestöjen keskittymässä Jyväskylässä ,"lastensuojelun osaamiskeskusksessa" otettu ja otetaan kiireellisesti huostaan erittäin hatarin perustein esim. vanhemman valitettua väsymystä, lapsen lounasnälän takia tai , että lapsella on päiväkodissa ollut piiskaleikkejä tai hänellä on mennyt hoitajien mielestä "viimeaikoina hieman huonommin". Eettisesti arveluttava keskisuomalaisen "auttamisen" ilmiö on myös paikallinen ensi- ja turvakoti, joka antaa lastensuojelulle huostaanottoa puoltavia lausuntoja ja katsoo oikeudekseen arvioida usein hädänalaisessa elämäntilanteessa turvaa ja apua hakevaa äitiä. On lukuisia tapauksia, joissa vanhemmille ei ole ennen sijoitusta tarjottu mitään tukitoimia, ei liioin sijoituksen jälkeen, mikäli he ovat olleet tarpeeksi onnekkaita estääkseen lähes automaattisen jatkosijoituksen.



Huostaanotetun lapsen elämä muodostuu ainutlaatuisen hirveäksi siitä näkökulmasta, että huostaanottoja tehdään turhaan, perusteetta ja mustamaalaavin oletuksin.

Lapsi riuhtaistaan ensin pois omasta kodistaan kiireellisen huostaanoton avulla. Toimenpide on monella mittarilla mitattuna väkivaltainen. Poliisit marssivat lapsen kodin olohuoneeseen ja valvovat, että sosiaalityöntekijät saavat rauhassa paketoida lapsen mukaansa.

??Lapsi asuu kiireellisen huostaanoton ajan lastenkodissa, jossa lastenkodin henkilökunta avustaa huostaanoton tehneitä sosiaalityöntekijöitä etsimällä kiivaasti vikoja lapsesta ja hänen vanhemmistaan. Lastenkoti haluaa siis olla hyödyksi, mutta ei lapsen edun näkökulmasta. ??Lastenkoti haluaa auttaa nimenomaan toisia virkamiehiä, kollegoita.



Lastensuojelussa lapsesta tehdään härskisti vain aikuisten (lastensuojelun eri ammateissa työskentelevien virka- ja yrittäjänaisten) käyttöpääomaa. Lastensuojelun nappaama lapsi on voimakkaasti politisoitu kiistakapula, jonka avulla sosiaalikoneiston eri eturyhmät, jotka ovat aikuisten palkansaajien muodostamia kollegiaalisia tukiverkostoja, varmistavat asemiaan.



Huostaanotot ovat sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden yhteinen bisnes. He pystyvät yhdessä halutessaan suunnittelemaan sen, millaisia ja keitä lapsia vanhemmat haluavat hoitaa. Huostaanotoissa on nähtävissä ilmiö, että sosiaalityöntekijät käyvät keräilemässä terveitä ja mukavia lapsia tavallisista, hyvistä perheistä.



Ne lapset, jotka hyötyisivät huostaanotosta, jätettäisiin ehkä mieluusti virumaan omaan kurjaan kotiinsa.