Kateelliset sukulaiset

mun sisarukset on kaikki mulle yhä rakkaita vaik aikuisia täs ollaanki.. nähdään nii usein ku pystyy (pitkät välimatkat)



musta just ihanaa on se kun sisarukset on tärkeitä ja läheisiä ja pystyy puhuu mistä vaa.. sen läheisimpiä välejä saa hakee ku mitä sisarukset on jos on kasvanu rakkauden täytteisessä perheessä.

hahahaha-- mikähöhän sun mielestä sit on normaalia.

se ettei oo missä tekemisissä "lapsuuden" perheen kans, mun mielestä ne on kyl perhettä siihe asti kunnes kuolen. eikä vaan lapsuudessa ollut sisarukset sit ku aikuistuin ei mul oo sisaruksia. jaa haloo

mun mielestä se ei ole mitenkään epänormaalia, että haluaa olla juuri sisarusten kanssa tiiviisti aikuisenakin tekemisissä. Sehän on todella positiivista. Enemmän sen sijaan ihmetyttää, miksi pitää esim. serkkujen tai muiden sukulaisten kanssa väkisin pitää yhteyttä, jos ei siltä tunnu

perustetaan oma perhe. Ja sisaruksilla omansa. Tottakai ss suhde muuttuu ei se samana pysy kuin lapsena. Eikä se tarkoita välien katkaisua vaan itsenäistymistä lapsuuden perheestä. Enää ei olla kuin paita ja peppu vaan omat persoonat ja elämät.

olen ottanut 1000 kilometrin fyysisen ja henkisen etäisyyden, eipä tarvi minun asioilla juoruta ja mässäillä.

aina on kateutta ja eriarvoisuutta. jos on eheä perheen niin on suhteetkin, meilä ei ollu.

serkut, tädit ym, kaikki ihan kamalia. aina raha-asioita vertaamassa.

ole mikään pakko olla niin tiiviisti tekemisissä sukulaisten kanssa, jos et halua. Ihmettelen kyllä, miten heidän mielipiteensä ja juoruilunsa sinua haittaa, jos et halua muutenkaan olla heidän seurassaan?

Eivät koskaan kunnolla kasvaneet aikuisiksi. Ja varsinkin isosiskoni haluaa jyrätä edelleen. On lapseton, mutta tietää kaiken lapsista jne.



Raha-asioissa täysi pönttöpää, eikä lukupäätäkään juuri ollut. Nyt sitten on superkatkera, kun minulla on sekä rahaa että koulutusta.