Lue keskustelun säännöt.
mulla loppuu kärsivällisyys 2- ja 4-vuotiaiden kanssa!
12.07.2011 |
olenko epäonnistunut kasvattajana kun lapseni eivät tottele melkein MITÄÄN käskyjä ennenkuin karjaisen ne ilmoille?! tuntuu, että koko elämä on pelkkää hengissäselviämistaistelua kun voimakaksikko keksii mitä ihmeellisimpiä tempauksia. välillä pitää oikein ihmetellä että he ovat säästyneet pahemmilta kolhuilta.
olen ihan hermoraunio kun en voi tehdä mitään rauhassa vaan välittömästi kun huomioni kiinnittyy liikaa johonkin asiaan, alkaa selkäni takana tapahtua. tämä on todella hermoja raastavaa ja unohtelen asioita, tapaamisia enkä voi enää keskittyä asioihin kuten ennen.
nyt olen niin hermoheikko että jos yksi käsky ei mene perille, karjaisen seuraavan käskyn niin kovaa että sen kuulevat varmasti naapurit pidemmänkin matkan päähän! en vain jaksa toistaa samaa asiaa montaa kertaa, kärsivällisyyteni on kerta kaikkiaan lopussa!
miten selviän tästä eteenpäin? miten lapset saa opetettua käyttäytymään ihmisten ilmoilla ettei tarvitse alkaa karjua pää punaisena? olenko epäonnistunut tapakasvatuksessa? onko vielä toivoa?
APUA!
Kommentit (15)
että 4v on kyllä vähän järkevä jo, mutta villiintyy ja matkii kaksivuotiasta... Sitten kilpailevat siitä kumpi on enempi ääliö. Aargh!
Molemmat ovat erikseen ihania, mutta yhdessä joskus todella rasittavia. 15 minuutin päästä ovat laulaneet, huutaneet ja kiljuneet sängyissään jo kaksi tuntia. Ei uni maita, kun pitää riehua kahteen pekkaan. (tyttöjä molemmat)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä ratkaisua. Samat säännöt ovat olleet johdonmukaisesti, tietyt asiat kiellettyjä (kuten sohvalla hyppiminen, ruokapöydästä pois juokseminen), silti noita saa toistaa, toistaa, toistaa ja lopuksi huutaa. Kuten myös muutkin käskyt/pyynnöt/komennot.
- runsaasti liikuntaa voimakaksikolle
- välillä erossa toinen toisestaan
- hoitoapua
- suhteellisuudentajua odotuksiin
- huumorintajua yhteiselämään
Ja tietenkin pitäisi huutaminen lopettaa tai ainakin sitä rajoittaa. Siitäkin menee teho. Vain sitkeys palkitaan näissä tilanteissa.
Missään tapauksessa ei ole myöhäistä.
Mulla pian 2- ja 4-vuotiaat pojat. Välillä on parempia päiviä, ja välillä päiviä, jolloin tekisi mieleni juosta karkuun ja kovaa. Kun päivän mittaan on reilusti aktiviteettia, jää tappelut ja kiljumiset vähemmälle. Tuntuu, että pojat vaistoavat heti, jos äitillä on vähän huonompi päivä, on tullut nukuttua huonosti ja väsyttää tai on jotain muuta ylimääräistä stressiä, niin silloin päivät on ihan mahdottomia. Hellekään ei hidasta yhtään tahtia... Mä toivon ja oletan, että tämä on jokin ohimenevä vaihe, joka päättyisi mahdollisimman pian...
Lisäksi
- Kohtele parivaljakkoa yksilöinä
- Järjestä tekemistä erikseen tyyliin 2v tulisitko tyhjentämään äidin kanssa pyykkikonetta ja 4v saa jatkaa leikkiään ja sitten toisella kertaa toisinpäin.
- Johdonmukaisuus, pöydästä ei lähdetä jos lähdet niin joudun laittaa sinut ison lapsen syöttötuoliin syömään. Viimeinen varoitus ja sitten tarvittaessa 4v syöttötuoliin syömään. Meillä tehosi. Sängyssä huuteleminen nukkumaanmennessä on hoidettu niin että hiljaa saa jutella ja lukea kirjoja. Kun käydään hakemassa kirjat pois pitää olla hiljaa. Jos ei niin käyn varoittamassa että joudun laittaa kamarin oven kiinni ellei olla hiljaa. Jos se ei tehoa niin ovi kiinni ja varoitus että joudun sammuttamaan yövalon jos ei sen kanssa osata nukahtaa. Sen jälkeen on aina ollut hiljaista koska eivät halua nukkua ilman yövaloa. Siis varoitus ja sellainen uhkaus jonka voit myös toteuttaa ja tarvittaessa toteutat !
- Taustahälyt pois kuten telkku, radio, tietsikka jne.
- Siivous niin ettei kaikki mahdolliset virikkeet (lelut ym) ole näkyvillä vaan aina välillä vaihdetaan varastosta eri lelut käyttöön niin leikki syntyy helpommin.
- Aloita lapsille leikki yhdessä heidän kanssaan, kun leikki sujuu niin lähde omiin hommiisi mutta tarvittaessa kannusta ja kommentoi "hellan ääreltä" tyyliin, nyt autokauppias voisi antaa sen leikkiauton sille ostajalle,,, jne
- Toisto, toisto, toisto
- Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen katsomaan pari jaksoa Supernanny ohjelmaa. Siita saa hyvia kasvatus vinkkeja.
Alla on linkki.
http://watchseries.eu/serie/supernanny
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei toimi meillä, koska meillä 4v aina lähes anelee, että pääsisi syöttötuoliin istumaan kun 2v istuu myös. Osaa jo istua pöntöllä, mutta haluaa potalle kun kaksivuotiaskin käy potalla. Meillä rasittavinta on se että 4v ikäänkuin laskeutuu kaksivuotiaan tasolle ihan tahallaan ja matkii kaksivuotiasta.
Käyttekö missään?
Tekeekö lapset mitään käsillään: piirtää, maalaa, askartelee?
Onko rutiinit päivälle; syömiset ja ulkoilut tulee aina ajallaan?
Entä miten lapset nukkuu? Mihin aikaan nukkumaan? Miten ne nukutetaan? Moneltako herää ja nukkuuko päiväunia?
Onko sulla jotain aikoja kun lapset on villeimmillään? Mitä olet koittanut ratkasuksi? Itsenäinen leikki ei ole ratkasu ainakaan? ;)
Sun lapset on niin pieniä että nyt tarttee vaan olla norsun aivot ja suodattaa tarpeeton ja nostaa aina nurkkaan jos ei mene käskyt jakoon: ensin kiellät, jos ei tottele niin uhkaa seuraavaksi nurkalla ja jos vielä riehuu niin nurkkaan.
Älä uhkaa asioilla joita lapsi ei ymmärrä. Tällänen vaikka "Ei mennä viikonloppuna huvipuistoon jos et ole kiltisti" ei ole hyvä vaan se rangaistus tulee heti kohta ja se menee ohi heti kohta, uusitaan tarvittaessa 20 kertaa: olet johdonmukanen.
Huutamisella on sama vaikutus kuin muullakin väkivallalla. Se perustuu pelkoon ja jotta lapsi pelkää, tarttee pelon aina kasvaa ja väkivalta pahenee. Siis sä huudat enempi. Ja jos sun tarttee huutaa niin sää kiusaat sillä eniten itseäsi, sun lapset on oppinu ettei äiti ole tosissaan kun se vasta piipittää tai vähän korottelee ääntään! Puhut siis seinille, ne tottelee kun "kiellät", olet vaan opettanut ettet kiellä vielä.
Kuiskaa vaikka välillä, näin lapset kiinnostuu!
Tai tarjoa porkkanaa jollain asialla? Mennnään mummolaan mutta voidaan jäädä keinumaan matkalla puistoon. Tai herätä mielenkiinto vaikka sillä mitä kivaa ulkona voi nähdä (eläimiä/autoja/kavereita) jos lapsi ei pue vaatteita ulkoiluun vaan kiukuttelee.
Tai sitten ehdota kisaa; kuka pukee nopeiten tai kuka pakkaa Legot nopeiten? Kenen puoli huoneesta on ekana siivottu? Kuka syö hiljasimmin?
Riittävästi syliä ja hellittelyä toimii mukavasti.
Kehu lasta aina kun näet jotain kehuttavaa, näillä saa paikattua mukavasti ilmapiiriä koska kieltoja ja käskyjä tulee tuossa iässä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ihailen heidän pinnaansa! ne äidit jotka tunnen laskeutuvat lastensa tasolle ja hoitavat tilanteen tyylillä. meikäläinen oikaisee keskustelussa ja siirtyy suoraan pauhaamislinjalle.
tämä on ihan hirveää! myönnän että jos olisin nähnyt itseni tässä tilanteessa, olisin harkinnut toisen lapsen tekemistä näin pian ensimmäisen jälkeen vielä kerran! kolmatta meille ei tule, koska hädin tuskin selviän normaalista arjesta näiden kahden ikiliikkujan kanssa. aaaggh!
ap
Käyttekö missään? Tekeekö lapset mitään käsillään: piirtää, maalaa, askartelee? Onko rutiinit päivälle; syömiset ja ulkoilut tulee aina ajallaan? Entä miten lapset nukkuu? Mihin aikaan nukkumaan? Miten ne nukutetaan? Moneltako herää ja nukkuuko päiväunia? Onko sulla jotain aikoja kun lapset on villeimmillään? Mitä olet koittanut ratkasuksi? Itsenäinen leikki ei ole ratkasu ainakaan? ;) Sun lapset on niin pieniä että nyt tarttee vaan olla norsun aivot ja suodattaa tarpeeton ja nostaa aina nurkkaan jos ei mene käskyt jakoon: ensin kiellät, jos ei tottele niin uhkaa seuraavaksi nurkalla ja jos vielä riehuu niin nurkkaan. Älä uhkaa asioilla joita lapsi ei ymmärrä. Tällänen vaikka "Ei mennä viikonloppuna huvipuistoon jos et ole kiltisti" ei ole hyvä vaan se rangaistus tulee heti kohta ja se menee ohi heti kohta, uusitaan tarvittaessa 20 kertaa: olet johdonmukanen. Huutamisella on sama vaikutus kuin muullakin väkivallalla. Se perustuu pelkoon ja jotta lapsi pelkää, tarttee pelon aina kasvaa ja väkivalta pahenee. Siis sä huudat enempi. Ja jos sun tarttee huutaa niin sää kiusaat sillä eniten itseäsi, sun lapset on oppinu ettei äiti ole tosissaan kun se vasta piipittää tai vähän korottelee ääntään! Puhut siis seinille, ne tottelee kun "kiellät", olet vaan opettanut ettet kiellä vielä. Kuiskaa vaikka välillä, näin lapset kiinnostuu! Tai tarjoa porkkanaa jollain asialla? Mennnään mummolaan mutta voidaan jäädä keinumaan matkalla puistoon. Tai herätä mielenkiinto vaikka sillä mitä kivaa ulkona voi nähdä (eläimiä/autoja/kavereita) jos lapsi ei pue vaatteita ulkoiluun vaan kiukuttelee. Tai sitten ehdota kisaa; kuka pukee nopeiten tai kuka pakkaa Legot nopeiten? Kenen puoli huoneesta on ekana siivottu? Kuka syö hiljasimmin? Riittävästi syliä ja hellittelyä toimii mukavasti. Kehu lasta aina kun näet jotain kehuttavaa, näillä saa paikattua mukavasti ilmapiiriä koska kieltoja ja käskyjä tulee tuossa iässä paljon.
Käymme päivittäin ulkona varsinkin nyt kesällä jopa kahdesti. ruokailu ja nukkumisrutiinit (20-07 tai 08) on säännölliset eikä mitään yllättävää päivän mittaan tapahdu. Joskus harvoin nukkumisaika menee esim. vierailulla ollessamme/vieraiden ollessa meillä ohi ja silloin on aivan h***tti irti. se rauhoittuminen kestää pidempään kuin normaalisti ja lapsemme taitavatkin olla aika kiinni rutiineissaan.
käsillä tekemistä saisi olla varmasti enemmänkin, varsinkin tuota askartelua. se on kivaa, varsinkin kun saa toteuttaa omia juttuja melkein oman mielen mukaan. mutta tätä siis on harvemmin sillä ulkoilu on tärkeää oman jaksamisenikin kannalta.
juu, huutamisen aikana olen jo menettänyt malttini ja olen varmasti hurja näky. siihen mennessä olen jo käyttänyt kaikki muut konstit (uhkailun, joskus lahjonnan ja kiristyksenkin). rangaistukset ovat luonnollisestikin sitä, mitä voin itse toteuttaa ja mitkä selvästi osuvat (esim. jos nyt et kolmeen laskettuani tule sisään, et saa katsoa pikkukakkosta ollenkaan: YKSI...jne).
en kehtaa lähteä näiden kahden kanssa mihinkään kun tämä vääntö vie minulta hermot. lisäksi liikenteeseen lähteminen voi olla jopa vaarallista kun tuntuu siltä, etteivät he tottele riittävän ajoissa kieltoja. he ovat aivan liian pieniä ymmärtääkseen liikennesääntöjä j akoska heitä on kaksi, niin.. noh, en halua joutua valitsemaan kumman heistä pelastan mieluummin.
yhtä kaikki on edes pieni lohtu että en ole ainoa. tunnen välillä hurjaa syyllisyyttä siitä että kaikilla muilla tuntuu olevan parempi tatsi lapsiinsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö jonkun onnettomuuden vai miksi pelkäät sitä? Missään ei ole turvassa onnettomuudelta vaikka miten varoisi. Liikkumista pitää opetella että sen halitsee ja kuljet sen mukaan miten lapset oppii.
Käykö lapset ylikierroksilla illalla koska pääsee johonkin, kerroit ettet uskalla liikkua liikenteessä. Puisto on lähellä jossa olette päivittäin?
Voisiko niitä sun omia juttuja tehdä niin että lapsille antaa muovailuvahaa ja olette samassa huoneessa? Kiinnität huomion lapsiin vieressä ja kehut kuin että poistut omaan soppeen ja lapset jää katsomaan vaikka telkkaa siksi ajaksi (käytännössä sulla on mielenkiintonen juttu menossa ja niillä ei).
Paljonko muuten lapset osallistuu kotiaskareisiin, meillä lapset tykkää auttaa. Lautasia ja mukeja lapsien korkeudelle kaappiin josta voi ottaa niitä itse pöytään tai lapsille salaattia revittäväksi kippoon.
Mä hankin tämmösen kirjan aikanaan: http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=405 ja siinä on paljon oivalluksia antavia juttuja, ihan vaikka se että ymmärrät että rauhallista vanhempaa voi ahdistaa kun lapsi on elohopea -tai päinvastoin aktiivinen aikuinen ihmettelee miksi lasta ei saa liikkeelle.
Myös se kannattaa muistaa että itse saattaa pelätä vähän liikaa mitä muut ajattelee.
Se taas lisää suorituspaineita ja omat fiilikset menee kun vertaa itseänsä muihin. Älä tee niin!!
Kyllä rauhalliset ja tatsin omaavillakin on omat vikansa ja puutteensa. Olet äiti ja sinulla on ihania lapsia!
Älä räyhää lapsillesi. Opeta jääräpäisesti rauhaa niille, parin vuoden kuluttua sun lapset alkaa käyttään sun tekniikoita muualla.
11
ne ap:n ihailemat äidit karjuu nurkan takana, tai jotain.
villeihin 2- ja 4-vuotiaisiin menee kaikilla hermo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aika auttaa jonkin verran...
Meillä oli aikamoista hulabaloota vielä parisen vuotta sitten, pojilla 1.5v ikäeroa. Nyt ovat 6v ja 7v ja on helpompaa, muttei helppoa vieläkään.
Sähläävät, tappelevat keskenään ja ovat niin "huonokuuloisia", että mammalta menee usein hermot. Mutta molemmat ovat päiväkodin hoitajien mukaan "unelmalapsia", reippaita, omatoimisia, "kilttejä", keskittyvät hyvin tehtäviin, ovat kohteliaita ja huomaavaisia. Tädit taitavat puhua jostain muista lapsista...
Aiemmin nukutusrumba oli toivotonta. Nyt jo varmaan pari vuotta ovat poikaset nukahtaneet muutamassa minuutissa iltasadun jälkeen.
Tsemppiä, olkaa vaan tarpeeksi ulkona nyt kesällä, niin äidillä on helpompaa.
Todella rankkaa huutaa koko ajan. Mikään ei auta, riehuminen on jatkuvaa: (.