Miten tukahduttaa ahdistus?!
Itken kokoajan. Hengittäminen käy työstä, rintaa puristaa. Ajatukset ovat vain negatiivisia. Pelkään tulevaa, pelkään omaa käyttäytymistä. Eristäydyn.
Millä saisin itseni irti tästä kierteestä? Pystyisikö itsesuggestiolla saada jotain muutosta? Lääkärille en saa itseäni raahattua. Lääkitys päällä(seromex).
Kommentit (23)
hienoa jos itse olet siinä vaiheessa eheytymistä että kykenet kohtaamaan ahdistuksesi, mutta ap ei selvästikään vielä ole ja tällöin tarvitaan apua jotta ap saadaan siihen kuntoon että hän siihen joskus kykenee. mulla on joo sama paranoia vaihe päällä mutta ihan tosi apn tilanteessa se oikea tapa toimia on hakea ammattiapua nyt ja selvittää se ahdistuksen syy myöhemmin. ymmärrätkö?
...ja juuri siksi kirjoitinkin vastauksessa nro 4, että hän hakisi konkreettista apua heti. Ymmärrän kyllä todellakin akuutin avun tarpeen, koska oon itsekin perheenjäseneni viemänä mennyt psykiatriseen päivystykseen ja ollut sairaalassa. - - Mutta hyvä on ymmärtää, että oikeaan aikaan koettuna esim. hengellinen tuki ja apu voi olla erittäin merkittävää vaikeuksissa olevalle. Siitä voi saada sellaista toivoa, joka ei ole riippuvainen juuri tämän hetken ahdistuksista tai epätoivosta. Mutta kuten sanottu oikeaan aikaan oikeaa apua.
(Eräs esimerkki huom! EI kriisipuhelimesta vaan ns. sielunhoitopuhelimesta, johon soittaessani itse koin, että minua kuunneltiin ja tuettiin harvinaisen inhimillisesti ja lämpimästi.
Helsingin Ev. Lut. Kansanlähetys
Sielunhoitopuhelin 09 148 5432
Ma-la 19-22 (1.6.- 31.8. ti ja pe 19-22))
Tietenkin vastasin vain sen perusteella, mitä tulkitsin ap:n tilanteen olevan. Eli akuutti tarve psykiatriseen hoitoon. Itse olen siis uskossa, eli teidän kyllä että oikea apu oikeaan tilanteeseen ei ole sama minulla enää kuin ap:lla. Tavallaan halusin myös varmistaa, että jos AP on todella niin huonossa kunnossa kuin on, hän varmasti hakisi apua eikä esim menisi sekaisin viestien tulvasta ja ajattelisi kokeilevansa ensin muita keinoja. Minusta tilanne on akuutti.
20, no en käytä lääkitystä ja parhaillaan työstän kyseisiä asioita monivuotisessa terapiassa, mutta kuten sanoin monenkymmenenvuoden traumat tarvitsevat mahdollisesti aluksi lääkityksen avuksi ja myöhemmin pitkän pitkän terapian. jos sinulla ei ole näin niin ole onnellinen. silti en kehoittaisi esim ap:ta olemaan hakematta apua vaikka lääkkeestä, koska se voi pelastaa hänen henkensä. siksi suutuin ja siksi että et kykene ymmärtämään sitä ettei lääkken käyttö tarkoita etteikö asioitaan käsittelisi. hoitona on aina psyk häiriöihin terapia ja lääkitys juuri näin kun selitin. yksittäinen kriisi ei ole psyk häiriö, vaan kriisi ja siihen tarvitaan keskusteluapua eikä välttämättä lääkettä. muttet silti ole minua parempi millään lailla, se on jo tervettä edistystä että suuttuu, tiedätkö. kykenetköhän itse siihen? tuntemaan vihaa vaikkapa kriisistä jonka kohtasit? jos vielä et, tule sitten tänne sanomaan noin minulle kun kykenet.