Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa!!!
12.07.2011 |
Olen äitiyslomalla ja vauva on pian 2kk. Välillä tulee ihan hillittömiä uupumis-/itkukohtauksia. Vaikka vauva onkin helppo vauva ja rakastettu, tulee välillä olo että voi kun pääsisin tuulettumaan. Ymmärrän täysin hyvin niitä jotka tahtovat käydä kavereiden kanssa baarissa vauvan syntymän jälkeen.
Itse en pääse kun vauva on täysin rinnalla eikä pullolle suostu. Omat kaverini asuvat noin 50-200km päässä ja kesä olisi ollut hyvää aikaa kokoontua jonnekin "vauvavapaaseen" ympäristöön hieman vaihtamaan kuulumisia yms. Ovathan he jokainen lomallaan käyneet luonani ja ihana niin. Mutta olisi ihana päästä pois kotoa pidemmäksi aikaa kuin pari tuntia. Ajatus siitä että olen koko loppuvuoden yhtä sidottu vauvaan ahdistaa. Ei vain kannata ajatella niin pitkälle..ja äkkiähän aika nytkin on mennyt.
Kommentit (6)
just toi kaunis kesä ja ihanat lämpimät illat voi "pahentaa" tilannetta. Itsellekin esikoisen kanssa uusi tilanne, valtava vastuu ja vapauden menetys oli tosi kova paikka.
Neuvoisin sinua, jos pystyt, keskittymään juuri siihen hetkeen mikä on käsillä. Tee täysillä se, mitä teet, äläkä ajattele sitä, mistä jäät paitsi. Tämä voi auttaa ns. tunteen tasolla.
Sitten, jos järkeily auttaa sinua niin mieti että vauvaan olet sidottu yhden kesän (tai no, toki vähemmässä määrin monta kesää), mutta sinulle jää vielä monen monta vapauden kesää. Jos et olisi saanut vauvaa niin tänäkin kesänä voisit tehdä mitä haluat, mutta sinulla ei olisi lasta.
Ja mikä voi auttaa käyttäytymisen tasolla: 2 kk vauvan kanssa voi yleensä tehdä kaikenlaista hauskaa, varsinkin kesällä. Esim. terassikahvit, lukeminen puistossa, lenkkeily luonnossa (vaunujen kanssa), shoppailu (vauvan nukkuessa) jne.
Tsemppiä! Ota omaa aikaa sen verran kuin voit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menettää sen oman "kalliin" aikansa, oivoi, itse aikanaan luovuin IHAN kaikesta lapseni takia, halusin niin lasta ja että hänellä on kaikki hyvin.
olen ihan täällä keskustelupalstoilla huomannut, että lapsen synnyttyä pitää harrastukset jatkua, inhotaan imettämistä, juostaan samalla kun työnnetään lastenvaunuja, mikään kehon osa ei saa rupsahtaa, rinnat venyvät ja roikkuvat, nauttikaa lapsistanne, näyttäkää että ovat toivottuja ja olkaa onnellisia. Miettikää ensin, onko minusta äidiksi, jos ahdistaa, en ymmärrä tällaista elämää, itselläni on kaksoset ja ei mieeleeni tullut kertaakaan mitään edellisestä.
Kiitos aikaisemmille tuesta.
Ahdistushan ei tarkoita sitä ettenkö olisi onnellinen lapsestani ja etten viettäisi hänen kanssaan mielellään aikaa päivisin. Mutta joskus tuntuu että seinät kaatuu niskaa.
Onneksi minulla on ihana mies joka ottaa vastuuta iltaisin kun on kotona ja joka myös huomioi minut. Elämä muuttuu ja jatkuu muutoksesta huolimatta. Ja minä en aio omasta elämästä kokonaan luopua rakkaasta lapsesta huolimatta. Mielestäni jos äiti voi ja jaksaa hyvin niin lapsellakin on parempi olla.
ap
olenkin aina miettinyt, miten paljon olisi "omaa" aikaa kun isä ottaisi lapset iltaisin hoiviinsa. silloin hänellä sitä ei olisi "yhtään".
nyt meillä minä olen kotona, joten olen kotiäiti myös iltaisin ja mies harrastaa, tekee töitään jne..
hassua, ettei kaadu seinät niskaan, mutta ehkä en uskalla sitä edes ajatella.
kun vauva on täysin rintariippuvainen. Ja sitten kun on kesäkin niin tietysti tekis mieli tehä jotain muutakin kun kökkiä sen vauvan kanssa kotona. Mutta kuten sanoit nopeasti se aika menee, ensi kesä on sitten jo ihan erilainen.