Kieroa peliä.

nyt, kun täältä yleensä saa vastauksen kaikkeen. Tai, jos kenelläkään ei ole ollut tällaista tilannetta, niin kertokaa keinoja miten ylipäänsä toisen ihmisen saa unohtamaan lapsen. Keinojahan voi aina soveltaa...

Ei se tarkoita, että vaikka etällä on uusi perhe, lapsi olisi silti vähemmän rakas. On lapsen oikeus pitää yhteyttä vanhempiinsa.

vain minä halusin lapsen ja painostin siihen silloista miestä, tiesin jo silloin, että haluan vain lapsen ja, että pian lähden lapsen kanssa. Näin myös tein. Ex on hoitanut kuitenkin omat velvollisuutensa, mutta ei ole mikään niin aktiivinen isä ja siitä rakkaudesta, en usko, että lapsi on niin erityisen rakas. Nyt on tulossa uusi vauva ja haluaisin olla rauhassa lasteni kanssa, ilman "ulkopuolisia" ja ilman velvoitteita. Enkä kyllä haluaisi, että lapsi olisi missään tekemisissä isänsä perheen kanssa.

olla tosissas,lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.Kelaa nyt sitä nauhuria ajassa taaksepäin ja ajattele miksi ylipäänsä teit exäsi kanssa lapsen ?

kuin pyytää asiaa exältäsi. JOs asia on niin kuin sanoit, niin eiköhän se suostu. Kieltäydyt vielä elareista, niin tarpeeksi kusipäämies on valmis myymään isyytensä.



Korostan kuitenkin, että ei uosta ratkaisusta taida kukaan hyötyä.

Ja sopiva mies isäksi löytyi. Olisi vaan pitänyt häipyä lopullisesti, kun sain tietää olevani raskaana, eikä kertoa lapsen isälle mitään.

olla tosissas,lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.Kelaa nyt sitä nauhuria ajassa taaksepäin ja ajattele miksi ylipäänsä teit exäsi kanssa lapsen ?

joka ei ole koskaan tuntenut isäänsä, äitinsä ei ole edes paljastanut koskaan isän nimeä, on saanut sen tietoonsa kuitenkin muualta. Voin kertoa, että on erittäin traumaattista, jos ei tiedä omia juuriaan, mistä on tulossa, mihin kuuluu. Mieheni kärsii tästä jokaisena elämänsä päivänä, on tunnevammainen, "vajavainen" jollakin tapaa, nyt varsinkin kun on itse isä, miettii päivittäin mistä jäi itse paitsi ilman isää.



Eli jos haluat lapsestasi tunnevammaisen terapiassa juoksevan aikanaan oman vanhemmuutensa kanssa hukassa olevan ihmisen, niin itsekkäästi kiellät häneltä oikeuden isään. Mutta voin kertoa, että lapses ei tule sua vanhempana kiittämään siitä, päinvastoin, oma mieheni on ainakin todella katketa äidilleen siitä, miten on "pimittänyt" isän häneltä.

Sori, mutta en voi millään ymmärtää tuollaista. Viedä nyt lapselta isä, joka ainakin silloin tällöin pitää yhteyttä. Sekin on parempi kuin ei mitään ja lapsella on siihen täysi oikeus.



Itselläni on lapsi, jonka isä ei pidä mitään yhteyttä (lapsi täysin suunniteltu ja saanut alkunsa pitkässä parisuhteessa eli ei ole mikään vahinko tai vain minun haluami). Minä yritin tehdä kaikkeni, jotta mies ei olisi laittanut kaikkia välejä poikki. Ei todellakaan ole mukavaa katsella, kuinka lapsi haluaisi olla tekemisissä isänsä kanssa (jonka on nähnyt kerran) vaikka ei käytönnössä edes tunne tätä. Isäpuoli ei välttämättä aja samaa asiaa vaikka onkin lapsen "ottanut omakseen". Isä on kuitenkin aina isä.

Pyysin neuvoja. Sepä on minulle sama mitä muut tällä palstalla ajattelevat minusta tai minun ratkaisuistani. Milloinkahan ihmiset oppivat tällä palstalla vastaamaan kysymykseen, eikä kysymyksen viereen?

ap