Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako yökastelua edes yrittää estää?
12.07.2011 |
Sekä vanhempani, minä itse että esikoiseni on ollut yökastelija 9-10 vuotiaaksi saakka. Vanhempani tuskin hoitoa muovilakanan lisäksi eivät saaneet aikanaan. Itselleni ei ainakaan mitään lääkettä annettu. Esikoiselleni hommattiin hälytyspatja 5-vuotiaana mutta ei hän koskaan siihen herännyt.
Tiedän kyllä nuo herättämiset ja ei nestettä hirveästi ennen nukkumaan menoa. Tiedän myös sen, kuinka ikävä vaiva on esim. yökylässä. Silti minusta jotenkin tuntuu, että onko järkeä yrittää rulijanssia kuopuksen kanssa. Hän täytti juuri 4 ja käyttää yövaippaa. Täysin päiväkuiva hän on ollut jo kauan. Ok, joskus harvoin sattuu pieni vahinko, kun ei leikkiä malttaisi keskeyttää.
Onko nykyään jotain lääkitystä, jota kannattaisi harkita, vai annanko vain mennä ja antaa rakon kypsyä, kun sukuvikahan tämä selvästi on. Tosin vielä on liian aikaista ehkä sanoa, onko kuopuskin yhtä vaikea tapaus, onhan hänellä isänsäkin perimä. Mielipiteitä?
Kommentit (27)
jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa.
Sen kanssa on eletty, työllistäähän se, mutta ei voi mitään.
Lääkkeisiin en suostu, suhtauden varauksella kasvuikäisen pumppaamista lääkkeillä. Ei ole vaihtoehto.
Eihän tuo ole varsinaisesti sairaus, on ominaisuus jonka kanssa sitten aikanaan oppii elämään.
Pari vuotta sitten oli hälytyslakanat, hetkellisesti ehkä hieman auttoi,
mutta en viitsi siihenkään rumpaan alkaa uudestaan, kun kaikki muut herää ennen kuin asianomainen.
Luomusti meillä mennään, se on valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa. Sen kanssa on eletty, työllistäähän se, mutta ei voi mitään. Lääkkeisiin en suostu, suhtauden varauksella kasvuikäisen pumppaamista lääkkeillä. Ei ole vaihtoehto. Eihän tuo ole varsinaisesti sairaus, on ominaisuus jonka kanssa sitten aikanaan oppii elämään. Pari vuotta sitten oli hälytyslakanat, hetkellisesti ehkä hieman auttoi, mutta en viitsi siihenkään rumpaan alkaa uudestaan, kun kaikki muut herää ennen kuin asianomainen. Luomusti meillä mennään, se on valintani.
aivan ihmelääke. helpotti elämäämme tosi paljon eikä yhtään harmita että "pumpattiin kasvuikäiseen lääkettä".
patjan voi suojata ja pyykkikone toimii. Oikeastaan ainoa on se, että ei vain sosiaalinen elämä kärsisi. Eihän lapset kavereilla kyläile ennen kouluikää kuitenkaan ja voihan tuo hellittää ennen sitä. Tosin ei vielä olla edes yökuivuuttaa, koska yövaippa on sen verran täysi, etten usko sen kannattavan. Ja varsinkin kun jos joskus lapsi nukahtaa päiväunille, niin saattaa pissata, ei kuitenkaan joka kerta.
Se nyt kuitenkin mietityttää, että olenko ihan onneton vanhempi, jos anna tosiaan vain luonnon hoitaa tehtävänsä. Kun lapselle ei suututa, kokemusta on itsestä ja perheenjäsenistä ja tietää, ettei se ole maailmanloppu.
Olisiko siinä sitten ideaa, että sitten jos lapsi jossain vaiheessa alkaa itse ahdistumaan ajatuksesta tai meinaa vaivansa kanssa jäädä ulkopuolelle sosiaalisesti, niin alan sitten miettimään järeitä keinoja. Tiedän vain, ettei kukaan perheestäni tai minä itse ole traumatisoitunut vaivastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta varmasti vakavampia vaivoja on.
ap
jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa. Sen kanssa on eletty, työllistäähän se, mutta ei voi mitään. Lääkkeisiin en suostu, suhtauden varauksella kasvuikäisen pumppaamista lääkkeillä. Ei ole vaihtoehto. Eihän tuo ole varsinaisesti sairaus, on ominaisuus jonka kanssa sitten aikanaan oppii elämään. Pari vuotta sitten oli hälytyslakanat, hetkellisesti ehkä hieman auttoi, mutta en viitsi siihenkään rumpaan alkaa uudestaan, kun kaikki muut herää ennen kuin asianomainen. Luomusti meillä mennään, se on valintani.
aivan ihmelääke. helpotti elämäämme tosi paljon eikä yhtään harmita että "pumpattiin kasvuikäiseen lääkettä".
eikä tuo lääkitys ole ylläpidettävä, niin lääkärin puheista olen ymmärtänyt.
Tuutavani tytär käsittääkseni saanut lääkettä pitempään, mielestäni vuosia.
jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa. Sen kanssa on eletty, työllistäähän se, mutta ei voi mitään. Lääkkeisiin en suostu, suhtauden varauksella kasvuikäisen pumppaamista lääkkeillä. Ei ole vaihtoehto. Eihän tuo ole varsinaisesti sairaus, on ominaisuus jonka kanssa sitten aikanaan oppii elämään. Pari vuotta sitten oli hälytyslakanat, hetkellisesti ehkä hieman auttoi, mutta en viitsi siihenkään rumpaan alkaa uudestaan, kun kaikki muut herää ennen kuin asianomainen. Luomusti meillä mennään, se on valintani.
aivan ihmelääke. helpotti elämäämme tosi paljon eikä yhtään harmita että "pumpattiin kasvuikäiseen lääkettä".
siis kerrasta? eikä tuo lääkitys ole ylläpidettävä, niin lääkärin puheista olen ymmärtänyt. Tuutavani tytär käsittääkseni saanut lääkettä pitempään, mielestäni vuosia.
käytettiin vain vähän aikaa, ihan viikoista oli kyse. sen ekan tabletin jälkeen lapsi ei ole kertaakaan koskaan kastellut ja sitä ennen kasteli joka yö. Kastelu ei jatkunut kun lääke lopetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin meni vuosi, joillakin yksi pilleri riitti. Jos menee vuosi, niin olisihan voinut johtua myös rakon kypsymisestä.
Milloin teille on neuvolasta suositettu yökasteluun puuttumista? Meillä on 4v neuvola vähän myöhässä ja tulossa syksyllä, niin olisi kiva miettiä omaa kantaansa. Mutta en kyllä näe, mitä haittaa on siitä, että 4-v nukkuu housuvaipan kanssa. Sitä voi käyttää vieraisillakin, ei koskaan falskaa eikä lapsi sitä osaa nolostella. Hän on sukunsa ja perheensä pienin joten ei vertaile itseään keneenkään läheiseen. Ja ystävyyssuhteet ovat vielä päiväleikkikavereita.
ap
patjan voi suojata ja pyykkikone toimii. Oikeastaan ainoa on se, että ei vain sosiaalinen elämä kärsisi. Eihän lapset kavereilla kyläile ennen kouluikää kuitenkaan ja voihan tuo hellittää ennen sitä. Tosin ei vielä olla edes yökuivuuttaa, koska yövaippa on sen verran täysi, etten usko sen kannattavan. Ja varsinkin kun jos joskus lapsi nukahtaa päiväunille, niin saattaa pissata, ei kuitenkaan joka kerta. Se nyt kuitenkin mietityttää, että olenko ihan onneton vanhempi, jos anna tosiaan vain luonnon hoitaa tehtävänsä. Kun lapselle ei suututa, kokemusta on itsestä ja perheenjäsenistä ja tietää, ettei se ole maailmanloppu. Olisiko siinä sitten ideaa, että sitten jos lapsi jossain vaiheessa alkaa itse ahdistumaan ajatuksesta tai meinaa vaivansa kanssa jäädä ulkopuolelle sosiaalisesti, niin alan sitten miettimään järeitä keinoja. Tiedän vain, ettei kukaan perheestäni tai minä itse ole traumatisoitunut vaivastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta varmasti vakavampia vaivoja on. ap
niin miksi ihmeessä et kokeilisi sitä? turhaan kiusaat lasta sillä että et anna hänen kokeilla sitä. voi olla lapsen psyykkiselle kehitykselle haitaksi että hän kovin vanhana vielä kastelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
patjan voi suojata ja pyykkikone toimii. Oikeastaan ainoa on se, että ei vain sosiaalinen elämä kärsisi. Eihän lapset kavereilla kyläile ennen kouluikää kuitenkaan ja voihan tuo hellittää ennen sitä. Tosin ei vielä olla edes yökuivuuttaa, koska yövaippa on sen verran täysi, etten usko sen kannattavan. Ja varsinkin kun jos joskus lapsi nukahtaa päiväunille, niin saattaa pissata, ei kuitenkaan joka kerta.
Se nyt kuitenkin mietityttää, että olenko ihan onneton vanhempi, jos anna tosiaan vain luonnon hoitaa tehtävänsä. Kun lapselle ei suututa, kokemusta on itsestä ja perheenjäsenistä ja tietää, ettei se ole maailmanloppu.
Olisiko siinä sitten ideaa, että sitten jos lapsi jossain vaiheessa alkaa itse ahdistumaan ajatuksesta tai meinaa vaivansa kanssa jäädä ulkopuolelle sosiaalisesti, niin alan sitten miettimään järeitä keinoja. Tiedän vain, ettei kukaan perheestäni tai minä itse ole traumatisoitunut vaivastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta varmasti vakavampia vaivoja on.
ap
ja aivan pienillä askelilla on mennyt eteenpäin.
Pitkäjänteisyyttä on vaatinut, mutta jaksan kyllä.
Enää ei kastu sänky joka yö, joskus parikin kertaa.
Ehkä pari vuotta on itse herännyt pissalla ja käy aonakin pari kertaa yössä. Koko ajan vain paremmalla menestyksellä.
Onhan tuo vuosien varrella työllistänyt, mutta en sääli omia yöuniani, ja herään siistimään sängyn. Olen onneksi ollut lähes koko ajan kotiäitinä, niin ei haittaa niin paljon heräämiset yöllä.
meillä on tuplamuovit sängyssä kerroksittain, j aina kuoritaan kastunut kerros pois, jos vahinko käy.
Olen yrittänyt opastaa poikaa tekemään sen itse, mutta vielä tulee aina minulle kertomaan asiasta ja käyn laittamassa takasin nukkumaan.
pienillä askelilla mennään eteen päin, mutta kun vuosissa katsoo taakse päin, niin paljon on jo helpottunut.
Muilla pojilla ei ole samaa vaivaa, onneksi.
patjan voi suojata ja pyykkikone toimii. Oikeastaan ainoa on se, että ei vain sosiaalinen elämä kärsisi. Eihän lapset kavereilla kyläile ennen kouluikää kuitenkaan ja voihan tuo hellittää ennen sitä. Tosin ei vielä olla edes yökuivuuttaa, koska yövaippa on sen verran täysi, etten usko sen kannattavan. Ja varsinkin kun jos joskus lapsi nukahtaa päiväunille, niin saattaa pissata, ei kuitenkaan joka kerta. Se nyt kuitenkin mietityttää, että olenko ihan onneton vanhempi, jos anna tosiaan vain luonnon hoitaa tehtävänsä. Kun lapselle ei suututa, kokemusta on itsestä ja perheenjäsenistä ja tietää, ettei se ole maailmanloppu. Olisiko siinä sitten ideaa, että sitten jos lapsi jossain vaiheessa alkaa itse ahdistumaan ajatuksesta tai meinaa vaivansa kanssa jäädä ulkopuolelle sosiaalisesti, niin alan sitten miettimään järeitä keinoja. Tiedän vain, ettei kukaan perheestäni tai minä itse ole traumatisoitunut vaivastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta varmasti vakavampia vaivoja on. ap
ja aivan pienillä askelilla on mennyt eteenpäin. Pitkäjänteisyyttä on vaatinut, mutta jaksan kyllä. Enää ei kastu sänky joka yö, joskus parikin kertaa. Ehkä pari vuotta on itse herännyt pissalla ja käy aonakin pari kertaa yössä. Koko ajan vain paremmalla menestyksellä. Onhan tuo vuosien varrella työllistänyt, mutta en sääli omia yöuniani, ja herään siistimään sängyn. Olen onneksi ollut lähes koko ajan kotiäitinä, niin ei haittaa niin paljon heräämiset yöllä. meillä on tuplamuovit sängyssä kerroksittain, j aina kuoritaan kastunut kerros pois, jos vahinko käy. Olen yrittänyt opastaa poikaa tekemään sen itse, mutta vielä tulee aina minulle kertomaan asiasta ja käyn laittamassa takasin nukkumaan. pienillä askelilla mennään eteen päin, mutta kun vuosissa katsoo taakse päin, niin paljon on jo helpottunut. Muilla pojilla ei ole samaa vaivaa, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sitä nyt ongelmaksi voi sanoa. Sen kanssa on eletty, työllistäähän se, mutta ei voi mitään. Lääkkeisiin en suostu, suhtauden varauksella kasvuikäisen pumppaamista lääkkeillä. Ei ole vaihtoehto. Eihän tuo ole varsinaisesti sairaus, on ominaisuus jonka kanssa sitten aikanaan oppii elämään. Pari vuotta sitten oli hälytyslakanat, hetkellisesti ehkä hieman auttoi, mutta en viitsi siihenkään rumpaan alkaa uudestaan, kun kaikki muut herää ennen kuin asianomainen. Luomusti meillä mennään, se on valintani.
aivan ihmelääke. helpotti elämäämme tosi paljon eikä yhtään harmita että "pumpattiin kasvuikäiseen lääkettä".
eikä tuo lääkitys ole ylläpidettävä, niin lääkärin puheista olen ymmärtänyt.
Tuutavani tytär käsittääkseni saanut lääkettä pitempään, mielestäni vuosia.
ottaa lääkärin kanssa puheeksi kun käynti tulee ajankohtaiseksi
patjan voi suojata ja pyykkikone toimii. Oikeastaan ainoa on se, että ei vain sosiaalinen elämä kärsisi. Eihän lapset kavereilla kyläile ennen kouluikää kuitenkaan ja voihan tuo hellittää ennen sitä. Tosin ei vielä olla edes yökuivuuttaa, koska yövaippa on sen verran täysi, etten usko sen kannattavan. Ja varsinkin kun jos joskus lapsi nukahtaa päiväunille, niin saattaa pissata, ei kuitenkaan joka kerta. Se nyt kuitenkin mietityttää, että olenko ihan onneton vanhempi, jos anna tosiaan vain luonnon hoitaa tehtävänsä. Kun lapselle ei suututa, kokemusta on itsestä ja perheenjäsenistä ja tietää, ettei se ole maailmanloppu. Olisiko siinä sitten ideaa, että sitten jos lapsi jossain vaiheessa alkaa itse ahdistumaan ajatuksesta tai meinaa vaivansa kanssa jäädä ulkopuolelle sosiaalisesti, niin alan sitten miettimään järeitä keinoja. Tiedän vain, ettei kukaan perheestäni tai minä itse ole traumatisoitunut vaivastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta varmasti vakavampia vaivoja on. ap
ja aivan pienillä askelilla on mennyt eteenpäin. Pitkäjänteisyyttä on vaatinut, mutta jaksan kyllä. Enää ei kastu sänky joka yö, joskus parikin kertaa. Ehkä pari vuotta on itse herännyt pissalla ja käy aonakin pari kertaa yössä. Koko ajan vain paremmalla menestyksellä. Onhan tuo vuosien varrella työllistänyt, mutta en sääli omia yöuniani, ja herään siistimään sängyn. Olen onneksi ollut lähes koko ajan kotiäitinä, niin ei haittaa niin paljon heräämiset yöllä. meillä on tuplamuovit sängyssä kerroksittain, j aina kuoritaan kastunut kerros pois, jos vahinko käy. Olen yrittänyt opastaa poikaa tekemään sen itse, mutta vielä tulee aina minulle kertomaan asiasta ja käyn laittamassa takasin nukkumaan. pienillä askelilla mennään eteen päin, mutta kun vuosissa katsoo taakse päin, niin paljon on jo helpottunut. Muilla pojilla ei ole samaa vaivaa, onneksi.
niin kummastelen todella toimintaasi. Aivan kuin et haluaisi päästää irti siitä lapsen yökastelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
patjan voi suojata ja pyykkikone toimii. Oikeastaan ainoa on se, että ei vain sosiaalinen elämä kärsisi. Eihän lapset kavereilla kyläile ennen kouluikää kuitenkaan ja voihan tuo hellittää ennen sitä. Tosin ei vielä olla edes yökuivuuttaa, koska yövaippa on sen verran täysi, etten usko sen kannattavan. Ja varsinkin kun jos joskus lapsi nukahtaa päiväunille, niin saattaa pissata, ei kuitenkaan joka kerta. Se nyt kuitenkin mietityttää, että olenko ihan onneton vanhempi, jos anna tosiaan vain luonnon hoitaa tehtävänsä. Kun lapselle ei suututa, kokemusta on itsestä ja perheenjäsenistä ja tietää, ettei se ole maailmanloppu. Olisiko siinä sitten ideaa, että sitten jos lapsi jossain vaiheessa alkaa itse ahdistumaan ajatuksesta tai meinaa vaivansa kanssa jäädä ulkopuolelle sosiaalisesti, niin alan sitten miettimään järeitä keinoja. Tiedän vain, ettei kukaan perheestäni tai minä itse ole traumatisoitunut vaivastaan. Eihän se mukavaa ole, mutta varmasti vakavampia vaivoja on. ap
ja aivan pienillä askelilla on mennyt eteenpäin. Pitkäjänteisyyttä on vaatinut, mutta jaksan kyllä. Enää ei kastu sänky joka yö, joskus parikin kertaa. Ehkä pari vuotta on itse herännyt pissalla ja käy aonakin pari kertaa yössä. Koko ajan vain paremmalla menestyksellä. Onhan tuo vuosien varrella työllistänyt, mutta en sääli omia yöuniani, ja herään siistimään sängyn. Olen onneksi ollut lähes koko ajan kotiäitinä, niin ei haittaa niin paljon heräämiset yöllä. meillä on tuplamuovit sängyssä kerroksittain, j aina kuoritaan kastunut kerros pois, jos vahinko käy. Olen yrittänyt opastaa poikaa tekemään sen itse, mutta vielä tulee aina minulle kertomaan asiasta ja käyn laittamassa takasin nukkumaan. pienillä askelilla mennään eteen päin, mutta kun vuosissa katsoo taakse päin, niin paljon on jo helpottunut. Muilla pojilla ei ole samaa vaivaa, onneksi.
niin kummastelen todella toimintaasi. Aivan kuin et haluaisi päästää irti siitä lapsen yökastelusta.
ja pälä pälä.
Kyllä se aikanaan loppuu, satavarmasti.
ja ihan ilman lääkkeitä, johan kehitys parempaan kertoo sen. Onko se sulle jokin ongelma?
kas kun meillä ei ole. Ei ole pojalle, eikä mulle.
Puhumme asiasta, ei siihen liity häpeää tai muutakaan negatiivista. Ei olla tehty asiasta numeroa, muttei siitä myöskää kyräillä, vaan suhtaudutaan avoimesti.
ja on asiasta keskusteltu neuvolassa aikoinaan, on myös lääkärissä käyty.
Homma hanskassa!
Oma kokemukseni on siis, että jos asiasta ei tehdä ongelmaa, se ei sitä todennäköisesti ole. Nelivuotiaat ovat niin eri tasolla keskenään, että vaikea on verrata. Itse luin siinä iässä, mutta olin yökastelija. Omat lapseni ovat kaksikielisiä ja puhe on tullut hieman myöhemmin kuin itselläni aikanaan.
En halua kiusata lasta tietenkään, mutta en tahdo luoda hänen päähänsä myöskään kuvitelmaa, että hän olisi jotenkin viallinen. Päiväkuivuus on lähes 100 %. Nyt on kesäloma ja minäkin olen kotona. Koska vaiva hoituu itsestään ajan myötä ja se ei ketään perheestä haittaa muuten kuin n. 13 € vaippakuluina kuukaudessa, niin onko se niin tuomittavaa antaa lapsen olla vielä hetken? Missä vaiheessa sitä lääkettä kannattaisi harkita sitten? Mulla on päähänpinttymänä tuo, että jos asia lasta häiritsee itseään. Asia on kuitenkin kyspyyteen liittyvä. Jos häntä ei kiinnosta lukea 4-vuotiaana, en siihen pakota. Tuen ja kannustan ja esittelen elämästä kivoja ja tärkeitä asioita, mutta pakko liittyy ainoastaan käytökseen ja kodin ja omaan siisteyteen.
Ja mikä se raja on, 4,5,6v? Lapsi laittaa itselleen vaipan ja vie sen aamulla roskiin. Minä pesen Sebamedilla pepun ja sitten on edessä kuiva päivä.
Hmm, olenkohan av:n mittapuulla nyt liian salliva äiti vai välinpitämätön vai normaali vai liian tiukka. Täällä kun ei koskaan ota selvää. Mutta kiva, että saatiin keskustelua aikaiseksi.
Mutta sen sanon, että älkää ikinä puhuko pahaa yökastelusta lapselle. Itse muistan yhden ainoan tilanteen, jolloin jotenkin testasin, että olin hereillä ja pissasin tahallani alleni. Ja siitä jäi tosi kurja olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarkoitus ketjuani nostella. Unohtui vain. Siis ap.
ja pälä pälä. Kyllä se aikanaan loppuu, satavarmasti. ja ihan ilman lääkkeitä, johan kehitys parempaan kertoo sen. Onko se sulle jokin ongelma? kas kun meillä ei ole. Ei ole pojalle, eikä mulle. Puhumme asiasta, ei siihen liity häpeää tai muutakaan negatiivista. Ei olla tehty asiasta numeroa, muttei siitä myöskää kyräillä, vaan suhtaudutaan avoimesti. ja on asiasta keskusteltu neuvolassa aikoinaan, on myös lääkärissä käyty. Homma hanskassa!
leireille, leirikouluun tai yökylään kavereiden luokse?
leirille 7 v. Ensimmäisenä yönä pissasin sänkyyni enkä ujona kehdannut kenellekään kertoa. Itkin koko päivän niin, että vanhempani piti ajaa 150 km hakemaan minut kotiin. Eli tuota häpeä ja nolostelupuolta pelkään. Mutta kuopustani en laita leirille noin nuorena, hän on yhtä ujo kuin minä aikanani. Siksi itse tunnustelen rauhassa, milloin asialle täytyisi sosiaalisten syiden takia tehdä jotain.
leirille 7 v. Ensimmäisenä yönä pissasin sänkyyni enkä ujona kehdannut kenellekään kertoa. Itkin koko päivän niin, että vanhempani piti ajaa 150 km hakemaan minut kotiin. Eli tuota häpeä ja nolostelupuolta pelkään. Mutta kuopustani en laita leirille noin nuorena, hän on yhtä ujo kuin minä aikanani. Siksi itse tunnustelen rauhassa, milloin asialle täytyisi sosiaalisten syiden takia tehdä jotain.
pissa nimittäin myös haisee. Jos kaverit tulevat aamulla aikaisin kylään ja lapsen huoneessa dunkkaa virtsa, niin kavereilta voi tulla kommenttia jossain vaiheessa.
leirille 7 v. Ensimmäisenä yönä pissasin sänkyyni enkä ujona kehdannut kenellekään kertoa. Itkin koko päivän niin, että vanhempani piti ajaa 150 km hakemaan minut kotiin. Eli tuota häpeä ja nolostelupuolta pelkään. Mutta kuopustani en laita leirille noin nuorena, hän on yhtä ujo kuin minä aikanani. Siksi itse tunnustelen rauhassa, milloin asialle täytyisi sosiaalisten syiden takia tehdä jotain.
asialle jotain mahdollisimman aikaisin. Ennen kouluikää tai ennen eskari-ikää joka tapauksessa.
Meillä se ajankohta oli 5v neuvolassa, jossa terkkari asiasta kyseli. Ja koska meillä oli vakuutus, terkkari suositteli kääntymään yksityiselle puolelle kunnallisen puolen loputtoman pitkien jonojen vuoksi.
Hälytinpatjaa kokeiltiin, mutta siihen heräsivät kaikki muut paitsi lapsi itse. Minirin otettiin käyttöön ja se alkoi auttamaan noin kuukauden käytön jälkeen. Lääkettä käytettiin vuoden verran. Nyt jo muutama vuosi on mennyt, tyttö on 9v ja yökastelua tulee edelleen kausittain... erityisesti silloin, jos lapsi on kovin väsynyt ja nukkuu todella sikeästi. Mahdollinen vahinko nimittäin tulee nykyään aina vasta aamulla
meillä se toimi