Olisiko parempi hankkia vain yksi lapsi, kuin ei yhtakaan?

Seuraavat vain sitten saman toistoa. Meillä suunnitellusti vain yksi lapsi ja olen tyytyväinen kun voidaan yhdessä perheenä reissata ja matkustella suhteellisen helposti. En myöskään halunnut jumiutua kotiäidiksi vuosikausiksi =)

maailma vähän toisenlaisesta näkökulmasta ja joutuu pohtimaan tarha, koulu, harrastus yms. asioita ja opettamaan lapselle erilaisia taitoja. Lisäksi tutustuu ihmisiin, joihin ei muuten tutustuisi.



Kyllä jokainen lapsi kasvattaa vanhempaakin ihmisenä, mutta jokainen hankkiin itselleen sopivan määrän lapsia oli se sitten 0, 1 tai useampia.

kiellettyä täällä.



ot, mutta kuitenkin.

Yksi lapsi on parempi kuin ei yhtään! Minusta lapsen hankintaan ei tarvita mitään suurta kaipuuta tai vauvakuumetta, koska sitä ei kaikille naisille vaan tule, ei mullekaan tullut. Itse ajattelin niin päin, että miksei lapsia? Kun on aviomies jonka kanssa toimiva parisuhde, raha-asiat kunnossa, ikää 30v. vakityöpaikka jne. Vaikka olimme onnellisia kahdestaankin, niin lapsi on tuonut meille ihan uudenlaisen maailman, jota en tiennyt olevankaan. On ihanaa, mutta myös uuvuttavaa kun on tuo pieni ihminen joka tarvitsee meitä, ja on niin mielenkiintoista seurata lapsen ajatuksenjuoksua ja kaikkia uusia juttuja mitä hän oppii.

Kyllä se yksi olis hyvä tehdä, että saa sitten ihan luvan kanssa palstailla täällä av:lla. Lapsettomathan ei tänne sillai oikeastaan kuulu ollenkaan eikä niiden mielipiteet ole mistään kotoisin muutenkaan. Vain synnyttämällä naisesta tulee kaikkien alojen ekspertti.

olemme mieheni kanssa sopineet ettemme aijo hankkia lapsia, mutta pelkaan nyt etta jaan jostainkin suuresta ja mullistavasta paitsi. Ajattelinkin etta olisiko yksi lapsi mahdollinen (ei vauva-aikaa ym. vuopsikausia kuten monilapsisessa perhessa)?

Kyllä ilman lapsiakin (ja varsinkin ilman lapsia, meikäläisen näkökulmasta) voi elää onnellisen ja täyden elämän. Käsittämätöntä että joku edes ajattelee noin "josko nyt yhden kuitenkin", ihan kuin kyse olisi jonkun lepotuolin hankinnasta. Mitäs sitten jos huomaa ettei tää nyt ollutkaan meidän juttu?

vaikka olisi kuinka toivottu ja haluttu. Se arki on kuitenkin ihan toista mitä on osannut kuvitellakkaan.



Meillä on 1 lapsi ja olen onnellinen että tehtiin hänet. Se mistä olisin jäänyt paitsi on se tunne kun rakastaa jotian niin paljon ettei ketään toista voi rakastaa. Eli se paljonko rakastat miestäsi niin kerro se jollain miljoonalla.



En olisi uskonut mutta niin se vaan meni meillä. Edelleen rakastan miestäni kuin hullu puuroa mutta se rakkaus lapseen on vielä voimakkaampaa ja ehdottomampaa.



Olen tosiaan saanut myös uusia ystäviä joihin ilman lasta en olisi tutstunut. Olen myös oppinut lapselta sen ettei ole kiire mihinkään ja huomaan enemmän pieniä asioita.



Kaikenlaista ollen elämässäni katunut mutta lapsen saamista en koskaan.



Ja minulla ei todellakaan ollut mitään vauvakuumetta ennen lasta.