Miksi perheellisen pitää bilettää puolisonsa kanssa? Eikö ole omia ystäviä?
Tai miksi kaikki viihdyttävä pitää tehdä muiden perheellisten kanssa, etkö enää olekaan yksilö?
Kommentit (27)
Viihdytään yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä, jos vain ehditään. Kaverit on hajaantuneet pitkin Suomea ja maailmaa, muutettu moneen kertaan jne. Lapsiperheellisillä kavereilla on omat arkikiireensä kuten meilläkin, silloin tällöin nähdään pariskuntina tai useammin perheinä. Mutta sellaista biletyskaveriporukkaa ei kummallakaan enää tässä iässä ole eikä ole kyllä ikäväkään.
Yksinkertaisesti haluan bilettää mieheni kanssa, koska a) hän on paras ystäväni ja b) meillä on hauskaa yhdessä.
Kun joskus olen liikenteessä vain naisystäväni kanssa niin jotenkin on koko ajan olo, että jokin puuttuu.
Vietämme mielellämme yhdessä aikaa. Tätä tapahtuu kyllä äärimmäisen harvoin. Lähes yhtä harvoin tuntuu onnistuvan se, että omien kavereiden kanssa saisi järjestettyä menoa, vaikka tuolloin periaatteessa se lastenhoito onnistuisi, kun toinen vanhemmista olisi kotona.
Ja olemme yksilöitä, myös silloin kun biletämme ystäväpariskunnan kanssa. Tahdon minä myös silloin tällöin viettää "tyttöjeniltaakin" ilman miestä.
minulla ainakin on sekä perhe-elämä että oma elämä. Biletän välillä puolison, välillä kavereideni kanssa. Välillä sekä että.
bilettämässä mutta nykyään mieheni kanssa.
Johtuu ihan siitä, että vaikka mieheni on mukana niin moni mies yrittää minua ja aikoinaan se oli ihan mahdotonta kun olin tyttöjen kesken ulkona.
haluaa itse valita kenen kanssa biletän, ja minulle tuo mieluisin biletyskaveri on oma mies :)
joo, olen tosikko mutta kuitenkin. parasta aikaa minule on aika oman perheen kanssa. Jotain ihan omia asioita teen yksin- silloin ei ole mukana mies eikä kukaan muukaan kaveri.
miksi perheellisen pitää(isi) bilettää ylipäätään?
Miksi perheellisen ei pitäisi bilettää ylipäätään?
Jokainen eläköön kuten tykkää.
Mutta sitä mä en ymmärrä jos niin pitää tehdä aina. Mulla on pari kaveria jotka ei kyllä ikinä lähde mihinkään ilman että yrittää raahata ne äijänsä mukaan, ja kyse ei oo siitä ettäkö niillä ei olis omia kavereita.
Viimeks kevällä koottiin tyttöporukka yhteen tallinnan reissulle. Eikö tää yks kamu kysynyt että "voiko pekkakin tulla"? no, ei voinut, mutta ei tullut kaverikaan. Siis ihan käsittämötöntä.
Itse käydään miehen kanssa välillä ihan tarkotuksella kahdestaan jossain , mutta se ei oo pelkkää bilettämistä. Joskus sekaporukalla ja joskus vaan niiden omien kamujen kanssa. Ei joka paikka tartte yhdessä lähteä, aina!
Ei pidä, kun saa! Eikä meillä ainakaan ole joka kerta sama porukka kasassa, mies on välillä työkavereiden kanssa, joskus omat kaverit ja joskus ollaan kaveriperheiden kanssa molemmat. Minä taas välillä naisporukalla jossain.
Viimeks kevällä koottiin tyttöporukka yhteen tallinnan reissulle. Eikö tää yks kamu kysynyt että "voiko pekkakin tulla"? no, ei voinut, mutta ei tullut kaverikaan. Siis ihan käsittämötöntä.
ihan sama juttu kuin pikkujoulujen kanssa. Toiset ei kyllä ikinä tule minnekään ilman sitä kyljessä nyhräävää puolisoaan, joska sulkee ne sitten pikkujoulujenkin ulkopuolelle.
Kaikkia ei bilettäminen kiinnosta missään seurassa.
pitäisi muuttaa mitään?
Ettekö muka seurusteluaikana/lapsettomina viettäneetkin aikaa paljon yhdessä?
Miksi sitten nyt kun on lapsia niin sen asian pitäisi muuttua?
Tapasin ihanan miehen,rakastuimme ja ystävystyimme. Kukaan muu ei tunne minua niin hyvin kuin hän. Olemme olleet yhdessä yli 10v ja edelleenkin viihdymme parhaiten yhdessä. Ja joo,myös miehen mielestä.
Joten biletämme myös yhdessä :) ihan kuten teimme seurustelu vaiheessakin.
Hän on paras biletyskaveri, joka mulla on koskaan ollut. Koskaan ei tarvi kinata mihin mennään kun me halutaan samoihin paikkoihin. Mies on lisäksi innokas tanssimaan, kuten minäkin, joten toiveet käy hyvin yksiin. Tämän lisäksi mieheni on ihan paras festarikaveri. En enää lähde missään akkaporukassa festareille, kun se on sitä iän ikuista säätämistä että mitä nyt tehdään ja missä.Ja jatkuvaa naaman tälläämistä ja kitisemistä vessoista ja järjestelyistä.
Hän on paras biletyskaveri, joka mulla on koskaan ollut. Koskaan ei tarvi kinata mihin mennään kun me halutaan samoihin paikkoihin. Mies on lisäksi innokas tanssimaan, kuten minäkin, joten toiveet käy hyvin yksiin. Tämän lisäksi mieheni on ihan paras festarikaveri. En enää lähde missään akkaporukassa festareille, kun se on sitä iän ikuista säätämistä että mitä nyt tehdään ja missä.Ja jatkuvaa naaman tälläämistä ja kitisemistä vessoista ja järjestelyistä.
Mikään ei oo ärsyttämpää kuin sellanen ilonpilaaja joka on naama norsunvitulla kokoajan.
Hän on paras biletyskaveri, joka mulla on koskaan ollut. Koskaan ei tarvi kinata mihin mennään kun me halutaan samoihin paikkoihin. Mies on lisäksi innokas tanssimaan, kuten minäkin, joten toiveet käy hyvin yksiin. Tämän lisäksi mieheni on ihan paras festarikaveri. En enää lähde missään akkaporukassa festareille, kun se on sitä iän ikuista säätämistä että mitä nyt tehdään ja missä.Ja jatkuvaa naaman tälläämistä ja kitisemistä vessoista ja järjestelyistä.
Mikään ei oo ärsyttämpää kuin sellanen ilonpilaaja joka on naama norsunvitulla kokoajan.
Festareilla on vaan hauskempaa katsoa ja kuunnella esiintyjiä kuin kuunnella naisten nitinöitä huonoista olosuhteista. Kai se pitäisi ymmärtää että festareilla ei aina ole ihan parhaat puitteet, vaan vettäkin voi sataa ja bajamajat olla paskasia.
17, joka ei "jää miehen kans" vaan menee miehen kans bilettämään
Olen aina luullut, että perheelliset pääsevät tosi harvoin bilettämään puolisonsa kanssa :). Näin ainakin meillä. Ei silti ettenkö haluaisi, mutta lastenhoitajia ei kasva puissa.
ilmeisesti niin pitkälle parisuhteessa, että olisi tarvetta olla erossa. Ja ei, meillä ei juurikaan edes ole omia kavereita, on niin huippuihana yhteinen kaveriporukka ettei olisi mitään järkeä sitä lähteä jaottelemaan, ei voi mitään.
Ei mitään ongelmaa. Olen yksilö todellakin.
Molempi kivempi miten vaan.