Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla "loma" tällaista??
11.07.2011 |
Oikeesti, pakko nyt kysyä, olenko ainoa joka odottaa ihan hulluna pääsevänsä töihin viikon päästä? 4,5 ja 6-vuotiaat lapset, jotka on KOKO ajan iholla. Toinen herää kuudelta ja vinkuu, ulisee mut ylös, toinen kiukkuaa kun ei saa meteliltä nukuttua kasia pidempään. Ei toivoakaan, että saisi juoda kahvin, syödä aamupalaa, käydä kusella, paskalla, pestä hampaat ym ymym kun koko ajan on jotain asiaa, koputellaan vessan oveen, tuijotetaan 2 sentin päästä tosiaan kun hampaita harjaan. Sen hetken, jos 10 minuuttia leikkivät keskenään, siitä seuraa tappelu ja lisää ulinaa ja kitinää. Aikaa saavat ja leluja on, iso oma piha, on uima-allasta, on tehty jännittäviä lomareissuja huvipuistoineen, rannalle ym ym ym, mutta ei jumalauta mikään riitä?! Halutaan kaikkea, mutta jos pyydetään oman huoneen lelujen siivousta ym niin alkaa heti ulina ja vinkuminen, kaikki pidetään itsestänselvyytenä. Molemmat on tosi aikavia ja fiksuja lapsia, alle 5vee osaa jo aika paljon ikäisekseen ja 6vee voisi vaikka aloittaa jo koulun. Ja joo, iste olen lapseni tehnyt ja heitä kovasti rakastan, mutta oikeasti, ois ihanaa kun ois lomaltapaluun jälkeen levännyt ja rentoutunut olo :) siis että lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen ois iloinen ja onnellinen. Mutta ei, v*****aa ja korvia särkee ja odottaa vain, että saisi edes 15 minuuttia hiljaisuutta ja olla yksin.
Niin, ei varmaan tarvitse huomauttaa, että nää on niin villjeä, että jonkun ystävän tapaaminen ja esim. kahvilla käyminen on TOIVOTONTA. Eivät ole rajattomia eikä hemmoteltuja. mutta vetävät sen jankkaamisen niin loppuun asti, että kun on rajaamalla saanut turvat kiinni, niin on itse jo niin loppu, ettei ole paljon fiilistellä kahvitella. saatika että pystyisi mihinkään keskittymään, kun KOKO ajan on häiriötekijöitä.
Kyllähän tästä selviää, ja aika kulta muistot, mut miksi tän pitää olla näin helvetin rankkaa??
Kiitos ja anteeks :)
Kommentit (28)
että pikkulapsiaika oli jotain tuontapaista.
Nyt lapsi on menossa kuudennelle ja tuossa juuri mietin, kuinka aika tosiaan on kuultanut muistot, kaikki on nykyään niin helppoa, ollut jo jonkin aikaa.
Sitä murrosikää odotellessa...
tsemppiä, se pikkulapsiaika oikeasti vilahtaa hetkessä ohitse, vaikka en uskonutkaan ( enkä sitä kaipaa:))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa lapsella on koko ajan paljon virikkeitä, melua, uusia leikkejä, vieraita/puolituttuja tätejä ja lapsia, pihaleikkejä jne. Kun lapsi on kotona niin virikkeiden määrä on aivan liian vähäinen jollei lapselle keksi toimintaa ja ohjelmaa, ja se muuttuu pahanteoksi ja riitelyksi nopeasti. Me koitetaan viikonloppuaamuisin niin että mies tai minä lähtee lasten kanssa leikkipuistoon tai urheilukentälle ja toinen voi jäädä rauhassa kotiin juomaan kahvia ja lukemaan lehteä eli toinen saa kiireettömän aamun ihan rauhassa.
Päiväkodissa lapsella on koko ajan paljon virikkeitä, melua, uusia leikkejä, vieraita/puolituttuja tätejä ja lapsia, pihaleikkejä jne. Kun lapsi on kotona niin virikkeiden määrä on aivan liian vähäinen jollei lapselle keksi toimintaa ja ohjelmaa, ja se muuttuu pahanteoksi ja riitelyksi nopeasti. Me koitetaan viikonloppuaamuisin niin että mies tai minä lähtee lasten kanssa leikkipuistoon tai urheilukentälle ja toinen voi jäädä rauhassa kotiin juomaan kahvia ja lukemaan lehteä eli toinen saa kiireettömän aamun ihan rauhassa.
kyllä musta ollaan vähän hakoteillä, jos tavoite on saada lapsi uuvuksiin jatkuvalla viriketulvalla :)
-älä syyllistä itseäsi. Mene vaikka yksin päiväksi ostoksille (voisiko esim. mies hoitaa sillä aikaa lapsia). Sen jälkeen taas lasten seurasta nauttii. Älä ahdistu vaan pura angsti johonkin rakentavaan. Jos lapset haluavat jatkuvasti olla kanssasi niin tehkää yhdessä kotitöitä (kappien järjestmistä , leipomista, siivousta yms), jos jaksavat olla mukana oppivat tekemään töitä, jos työ ei kiinnosta, häipyvät omiin leikkeihin niin saat silloin ainakin omaa aikaa :)
-älä syyllistä itseäsi. Mene vaikka yksin päiväksi ostoksille (voisiko esim. mies hoitaa sillä aikaa lapsia). Sen jälkeen taas lasten seurasta nauttii. Älä ahdistu vaan pura angsti johonkin rakentavaan. Jos lapset haluavat jatkuvasti olla kanssasi niin tehkää yhdessä kotitöitä (kappien järjestmistä , leipomista, siivousta yms), jos jaksavat olla mukana oppivat tekemään töitä, jos työ ei kiinnosta, häipyvät omiin leikkeihin niin saat silloin ainakin omaa aikaa :)
mutta tuo viimeinen lause ei todellakaan päde. Oikeasti se menee niin, että jos ei lapsi halua olla mukana siinä, niin hän silti on läsnä ja vaan marisee ja valittaa ja koko ajan hakee huomiota EIKÄ mene leikkimään itsenäisesti.
Terveisin inhorealisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkipuistoon, uimarannalle, liikkeelle, liikkumaan!
aktiivista ja kovatahtoista lasta.
Sympatiat ja empatiat siis ap:lle. Tiedän, mistä puhut!
Tämmöistä tämä nyt vain on, aikansa. Meillä vanhin on nyt 11-vuotias, vielä ei helpota. Oikeastaan päinvastoin, koska alkaa kaiken sen perusaktiivisuuden lisäksi olla sellaista esimurkun kiukkuakin hänellä. Mutta ehkä parin kolmen vuoden kuluttua on jo sitten erilaista? Edes vähän.
että lapsi haluaa puhua äidille, vaikka ei oikeastaan olisi edes mitään sanottavaa.
Tulee se aika, ettei puhuta, vaikka sanottavaa olisi. Nyt on siis parasta kuunnella ja jutella, jotta siinä vaiheessa on edes jollain tavalla yhteydet auki.
Kinastelu on siis oma juttunsa ja vänkääminen, tai huonot käytöstavat, mutta se, että koko ajan haluaa olla lähellä ja puhua ja jollain tavalla ottaa äidin mukaan niihin omiin juttuihin, se on tosi normaalia ja niin kuuluu ollakin. Lomalla se korostuu, jos ei normaalisti siihen ole aikaa. Äiti kun on oikeasti sen 24 h/vrk.