toinen lapsi, vai ei sittenkään

ja ollaan ajateltu kanssa, että saa riittää, vaikka esikoinen on vasta 2. Ei ole painostettu tai ihmetelty ainakaan vielä.

niin ei missään nimessä. Itse olen 99% varma että meillekin riittää tämä yksi.

sillä erotuksella, että olen 36 v. Mies on melkein 10 vuotta vanhempi ja hänellä on kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Kamala pähkäily on käynnissä tällä hetkellä, kierukka on mennyt vanhaksi ja sen poiston yhteydessä täytyy nyt sitten varmaan päättää josko uuden asentaa vai antaa olla.



Lapsella on tietysti puolisiskot, joita usein tapaa ja ovat läheisiä, mutta kyllä hän kovasti kaipaa "oikeaa" sisarusta tänne arkeen. Kaikilla näillä kolmella siskolla on 5 vuoden ikäerot ja nyt tulisi meillekin ainakin se 6-7 vuotta. Ja kaiken lisäksi tyttö toivoo pikkusiskoa ja voin kuvitella mikä ihmetys se kaikille olisi, jos sieltä poika tulisi. Itselle aivan sama kumpaa sukupuolta.



Isompaan asuntoon pitäisi muuttaa ja uusi/toinen auto hankkia, koska sitten meitä olisi parhammillaan 6 henkeä.



En tiedä, on ollut tässä kiikun kaakun mielipiteet jo pari vuotta, olen kuitenkin aina ajatellut, että hankin kaksi lasta, itselläni on sisko, mutta ikä painaa - varsinkin miehellä - ja toisaalta kun tytöllä siskot on.

vaikka alkuaikoina puhuttiin, että ainokaiseksi saa jäädä (on ollut aika vaativa tapaus, vaikkakin uskomattoman valloittava persoona) olemme kuitenkin päättäneet, että toinen lapsi tähän perheeseen vielä mahtuu oikein hyvin. Lapsemme on nyt vasta 1 v ja haluamme, että sisaruksille tulisi aika lyhyt ikäero, sellaiset 2-3 vuotta.



Kerroit, että teidän lastenne ikäeroksi tulisi 6-7 vuotta. Siinä tapauksessa heistä ei juuri ole toisilleen kunnollista seuraa, kun vasta aikuisiällä, tai aikaisintaan sitten, kun kuopus tulee teini-ikään. Ei 10 vuotias jaksa leikkiä 3 vuotiaan kanssa ja kun kavereita on kylässä, nuorempi jää auttamatta leikkien ulkopuolelle. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta omien sisarusten myötä. Nyt aikuisiällä toki on upeaa, että sisaruksia löytyy, mutta lapsena olisi ollut mukavaa, että olisi ollut sisaruksia suht samassa ikäluokassa.



Kerroit myös, että esikoisenne vaatii paljon aikaa ja huomiota teiltä vanhemmilta. Niin hän tulisi vaatimaan sittenkin, jos teillä olisi vauva. Ei vauvasta ole hänelle seuraa.



Jos olet 100% varma, että haluat toisen lapsen, sitten ilman muuta yritätte hänet saada :). Mutta jos et ole aivan varma, ei ehkä kannata. LApsia ei kannata tehdä vain siksi, että niin kannattaisi toimia ja olisi käytännöllisempää, jos olisi sisaruksia jne jne. Lapsia pitää hankkia vain siksi, että rakastaa lapsia.

Nostan :)

Vierailija kirjoitti:

vaikka alkuaikoina puhuttiin, että ainokaiseksi saa jäädä (on ollut aika vaativa tapaus, vaikkakin uskomattoman valloittava persoona) olemme kuitenkin päättäneet, että toinen lapsi tähän perheeseen vielä mahtuu oikein hyvin. Lapsemme on nyt vasta 1 v ja haluamme, että sisaruksille tulisi aika lyhyt ikäero, sellaiset 2-3 vuotta.

Kerroit, että teidän lastenne ikäeroksi tulisi 6-7 vuotta. Siinä tapauksessa heistä ei juuri ole toisilleen kunnollista seuraa, kun vasta aikuisiällä, tai aikaisintaan sitten, kun kuopus tulee teini-ikään. Ei 10 vuotias jaksa leikkiä 3 vuotiaan kanssa ja kun kavereita on kylässä, nuorempi jää auttamatta leikkien ulkopuolelle. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta omien sisarusten myötä. Nyt aikuisiällä toki on upeaa, että sisaruksia löytyy, mutta lapsena olisi ollut mukavaa, että olisi ollut sisaruksia suht samassa ikäluokassa.

Kerroit myös, että esikoisenne vaatii paljon aikaa ja huomiota teiltä vanhemmilta. Niin hän tulisi vaatimaan sittenkin, jos teillä olisi vauva. Ei vauvasta ole hänelle seuraa.

Jos olet 100% varma, että haluat toisen lapsen, sitten ilman muuta yritätte hänet saada :). Mutta jos et ole aivan varma, ei ehkä kannata. LApsia ei kannata tehdä vain siksi, että niin kannattaisi toimia ja olisi käytännöllisempää, jos olisi sisaruksia jne jne. Lapsia pitää hankkia vain siksi, että rakastaa lapsia.

Höpö höpö! Meillä on lapsilla ikäeroa suunnitellusti 6 vuotta ja valtavasti ovat lapset leikkineet yhdessä. Nyt ovat 7 ja 13. Esikoinen poika vieläpä. Lisäksi lasten serkku on 18-vuotias ja hänellä myös todella läheiset suhteet lapsiimme. Ei se ikäero aina ole ratkaiseva tekijä!

Meillä on yksi lapsi. Olisin itse ottanut useamman, mutta niitä ei vain tullut, tuo ensimmäinen tuli hedelmöityshoidoilla. Hänellä oli sitten koliikki ja refluksi ja alku oli rankkaa, tajusin kyllä itsekin, ettemme jaksa toista, joten hoitoja ei jatkettu, ikäkin olisi tullut vastaan.

Mutta näitä asioita pohtineena sanoisin, että jos teidän on hyvä näin, niin ei ole mitään syytä hankkia toista lasta. Ettei vaan sen takia hankita, että ”pitäisi” olla kaksi. Sen verran ikäeroa tulisi teidän lapsille, että ei ole heille seuraa toisistaan, tilanne on vähän vastaava kuin teillä olisi kaksi ainutta lasta. Lapsia ei kannata hankkia sen takia, että tuntuu siltä, että sitä odotetaan. Kyllä se jokainen lapsi ansaitsee tulla halutuksi. Ja omasta puolesta voin sanoa, että 38 vuotiaana allegisen koliikkivauvan kanssa ei ole kivaa. Joten hankkikaa vaan, jos olette miettineet myös sen vaihtoehdon, että se vauva-arki on todella raskasta. Jaksatteko ja pysyttekö yhdessä? Entä jos syntyy vammainen lapsi? Oletteko valmis kaikkeen?

Koska kaikki ei aina mene hyvin, niin on parempi jos se lapsi on etukäteen kovasti toivottu, sitä jaksaa paremmin. Mutta jos tulee tunne, että vaikeudet pilaisivat elämän, niin on parempi olla yhden lapsen kanssa.

Tuo ikäero on vaan hyvä, sillä toinen lapsi on jo melko omatoiminen, vauva kuitenkin vaatii aikaa ja huolenpitoa. Omilla lapsilla on 3vuotta välissä ja itse huomasin, että tää on tosi vähän (olin ajatellut että vanhempi suorituu itse jo wc.ssä, pukemisessa, viihtyisi yksi tai kaverin kanssa leikeissä, mutta isompi todella tarvitsi vielä äitiä paljon ja isomman sisaren käytös "taantuu" vauvan syntymän jälkeen, tai ainakin meillä... Nyt kun ikää on 6v isommalla, niin on alkanut ottaa huomioon pienempää ja osaa jo olla avuksi.