KULTAINEN 60-LUKU!! Tiistaista...

täältä vanhojen valokuvien keskeltä, kuulun siihen pieneen vähemmistöön, jolla ei ole tapana saada valokuvia albumeihin säällisessä ajassa. Tällä hetkellä liikutaan viidessä viimeisessä vuodessa. Onhan se hyvä joskus haarukoida elämää vähän taaksepäin, moinen jäisi tekemättä jos valokuvat sujahtaisivat ojoon heti tuoreelta...



Hilima, kuulosti tutulta tuo jalat yhäällä ja pää alhaalla, minähän tuskailin viimeiset raskausviikot vauvan pituutta, kun tuntui että sitä riittää ylös ja alas. No, eihän tuo mikään hujoppi ollut, mutta minusta ' epävauvamaisesti' Valio tykkää mahan ulkopuolella ojennella koipiaan suoraksi, tiristää varpaita ihan ammeen laitaan kylvyssäkin, oikein pinnistäen, joten kaipa se oli sitten mahassakin mukavaa! Pitkät ne sääret ei kyllä ole, enemmänkin..hmm..vahvat reidet?



Miten tuntuu, että toisten raskaus sujuu yhdessä hujauksessa, täällä on monta, joilla maali häämöttää! Tsemppiä vaan kaikille, eihän sitä tiedä minä päivänä ne synnärin ovet alkaa paukkua... ja joku kävi kirjoittamassa energisestä keskiraskaudesta, imetyksen pehmittämät aivot ei kyllä muista kuka, joten tiedämme nyt, ettei se olekaan pelkkä kaupunkilegenda!



Aurinkoista syyspäivää (onko marraskuussa jo talvipäivät?)kaikille kultaisille



Pääsky ja Valio, nukkumatin paras kaveri

Odotustunnelmissa täälläkin, vaikka ei siis oman odotuksen, vaan teidän loppusuoran ihmisten! Ihmeen hyvin sitä pystyy eläytymään viimeisten viikkojen ja päivien tunnelmaan ketjuun kirjoittamienne viestien pohjalta. Triinalle onnea punktioon, odotamme uutisia...



Olisin voinut vannoa, että energinen keskiraskaus tosiaan on kaupunkilegenda. Mutta nyt neljännellä kerralla on ollut havaittavissa pieniä merkkejä siihen suuntaan. Hmm... erikoista. Vai onko vaan kyse maanisesta paniikista, kun olen odotellut ensimmäisiä supistuksia.



Ja tänäänhän se taisi jo alkaa :( . Melkein heti aamulla ylösnousun jälkeen oikein kunnon alaselän kramppikipua, joka levisi myös vasemmalle eteen. Pötköttelin pari tuntia sohvalla ja haudoin alavatsaa jyväpussilla. Olo on helpottunut, mutta kipu kummittelee vielä vähän. En kyllä ala, jos tää on jo sitä itseään. Aiempi ennätys on rv 20 alkaneet supistukset, joista jouduin osastollekin.



Se niissä supistuksissa on pelottavaa, että ne kestää yhtä kyytiä useampia tunteja. Eniten pelkään sitä, että kohtauksen lopuksi menee vedet. Samalla tavalla on nimittäin käynnistyneet kaikki synnytykset, joista ensimmäinen ja aikaisin onneksi vasta rv 34+2. Mutta kun tietää miltä ne vedenmeno-supistukset on tuntuneet, niin on karmeeta kun samat kipukohtaukset tulee jo raskauden puolivälissä.



No, se siitä. Muuten mieli on aika hyvä, ja halu palais pihalle puuhailemaan, mutten tosiaan uskalla edes kokeilla. Ja se ihana latinobic taisi jäädä mun osalta tähän.



Pitäkää peukkuja, että tää oli vaan joku ohimenevä pikkujuttu,

tsemppiä kaikille t. Jymy rv 14+4

Ruokatauko minulle suotiin vaihteeksi... Mutta tuskin tuo enää kauaa kestää, neiti söi sen verran vähän vastiketta viime syötöllä, että varmasti on kiljuva nälkä (ja märkä vaippa), kun herää... Meillä on ollut massiivinen pissan määrä vaippojen nesteenpidon suhteen vähän ongelmana, mutta eilinen flanelli-ohut harso-nauhavaippa-villahousut -yhdistelmä tuntui toimivan. Huraa! Pitänee tilata lisää niitä nauhavaippoja. Tosin aikamoinen länkisääri tädistä tuli tuolla paketilla... Mutta onpa noita sääriä.



Tuosta vauvan oleilusta mahassa... Minä olin kyllä ihan varma, että aika pitkää vauvaa odotan, koska jatkuvasti varpaat olivat kylkiluitteni tienoilla loppuraskaudesta. Ja se tuntui ikävältä. :P Ja pitkä tyttöhän tuosta tuli. :) Meillä myös mielellään venytellään jalkoja suoraksi ja yritetään pomppia ja ottaa vauhtia vähän joka paikasta, jos asento vain sen sallii. Eli peppupesulla saa olla aika tarkkana.



Vau, jollakin on merkkejä energisestä keskiraskaudesta! Hienoa sinänsä... Toivottavasti, Jymy, supistelu ei kuitenkaan ihan vielä kauhian säännöllisenä alkaisi. Peukut ovat täällä pystyssä.



Meillä alkaa taas rytmi olla ihan sekaisin neidillä... Viime yönäkin uni tuli puoli kahden aikaan. Itse olin jo itkun partaalla, koska näin, että vauvaa väsytti, mutta aina kun sain neidin laskettua sänkyyn, alkoi itku. Isänsä sitten sai neidin nukkumaan viidessä minuutissa... Hohhoijakkaa. Ilmeisesti pitäisi vaihtaa nukuttajaa hieman aiemmin, jos toiselta ei tahdo onnistua. Unohtuu vain moinen usein, kun on itse väsymyksestä tainnoksissa. Aamulla taas otin tytön viereen, kun vaihteeksi vatsa kiusasi. Epäilen, että osaksi kitinää aiheuttaa calmette-rokotteen turvottamat imusolmukkeet. Kun eivät tuosta pahenisi enää... Vähän surkealla mielellä täällä ollaan.



Mutta kirpeitä marraskuun päiviä odotellessa mukavaa päivänjatkoa toivottelevat



-kirahvi ja tupsukorva 6 vkoa ja 1 pvää-

arvatkaa mikä sen hem... pesukoneen tukki? Hiuslenkki, hyvin vauvankakalla kuorutettuna. Jäljet johtivat suoraan sylttytehtaalle, kaikki tiesivat kenellä perheen kolmesta pitkähiuksisesta on ko lenksuja. Allekirjoittaneella on lyhet hiukset...ja lasku melkein 50¿! No jostain housuntaskustahan se on sinne luikahtanut, elämä on!



Kirahvi, yön pimeinä tunteita multa ainakin katoaa kaikki normaalijärki. Se öinen väsymys, jota en onneksi ole liiemmin joutunut kokemaan, on jotain, mitä on vaikea edes kuvailla. Ne muutamat yöt ovat olleet han tarpeeksi kamalia! Pystytkö yhtään nukkumaan päivällä/iltapäivällä?

Meillä on harrastettu samaa länkkärityyliä, mutta nyt on pissin määrä selvästi vähentynyt, Igu-täyttövaippa+bambuimu+villikset pitää miehen yön yli tyytyväisenä. Välillä, pyykkitilanteesta riippuen, myös kuivaliina+flanelli-imu+ruskovillan harso+villahousut yö vetiminä. Mulla on kolme noita nauhavaippaa, mutta kun ei tää poju enää kakkaa yöaikaan, en ole niitä juuri käyttänyt.





Jymy, peukut pystyssä täälläkin, että olosi kohenee! Se latinobic sopisikin tällä hetkellä paremmin mulle? Otahan tosiaan rauhallisesti, parempi niin.



Nyt laukkaamme postiin!

Heips!



Meikäläisellä nyt menossa rv 21 ja jotain ja jo parisen viikkoa kestäneet inhottavan tuntuiset supistelut... Eilen lääkärissä kuitenkin alapäässä tuntui olevan kaikki hyvin , mutta silti lääkäri pakotti jäämään 2 viikoksi sairaslomalle. Laitoin kyllä pontevasti vastaan etten halua, mutta kun lääkäri ' lupasi' että jos maltan nyt levätä pari viikkoa niin sitten pitäisi taas kaiken olla ok. Toivon asian olevan näin ja tottahan se onkin, että lepo on näihin oloihin ollut parasta apua. Muuten kaikki hyvin , jotain kokeita otettiin kun suljettiin pois tulehdusvaaroja..



Mutta se asia joka minut sai tänään hyvälle tuulelle; Mieheni , jolle tuleva lapsi on siis ensimmäinen, ( itsellä jo kaksi yli kymmenvuotiasta) on kiinnostunut synnytysvalmennuksesta. Minunkin mielestäni asiat ovat varmasti muuttuneet kun edellisistä synnytyksistä on jo aikaa... Joten kyselin Tyksin synnytysvalmennusjutuista ja puheluuni vastasi aivan ihana ihminen, joka kertoi että tottakai uudelleensynnyttäjätkin ovat tervetulleita ja että kaikki synnyttäjän toiveet yritetään ottaa huomioon ja että parempikin että on omia mielipiteitä ja niin edelleen...



Sitten kerroin että omat muistikuvani edellisistä synnytyksistä olivat aika ' robottimaisia' eikä silloin ollut kauheasti tietoa saatavilla, niin tämä neuvonantaja pahoitteli kokemuksia ja lupasi että varmasti nykyään otetaan paremmin vanhempien toiveet huomioon. Lisäksi kun kerroin että itselleni ei välttämättä esim. puudutteet käy, ja olenkin synnyttänyt ilman niitä, niin sanottiin että tervetuloa koska vaan juttelemaan asioista ja valmistelemaan omaa ' toivelistaa' synnytyksestä ja se jälkeisestä elämästä ;)



Kylläpä oli kiva kuulla tällaista ja vaikka synnytykseen onkin vielä aikaa, niin tässä iässä osaan mielestäni jo valmistautua ' omiin haluihin' paljon paremmin kuin nuorempana , jolloin tosiaan koin synnytykset, en kauheina, mutta jotenkin avuttomana ja toisten päätäntävallan alaisena.. Onko muilla vastaavia kokemuksia?



Nyt lepäillään siis jonkin aikaa, miehellä on vaan kauhea innostus hankkia vauvalle kaikenlaista, vaikka vasta vähän yli puolen välin ollaan, täytyy toppuutella sitä aika ajoin ja muistutella että vielä on aikaa jäljellä...



T. unis ja masussa jumppaava rötkäle

niin, unohtui mainita, että kun joku kertoili masussa pitkällään lököilleestä vauvasta, niin meidän esikko oli koko ajan jalat kylkiluitteni välissä tai potkiskeli keuhkoihin, että kokemusta on! Ja syntymän jälkeen kätilö sanoi että onpas pitkät jalat ja pitää ihan suorina niitä, yleensä kuulemma vauvoilla syntymän jälkeen jalat ovat jonkin aikaa kippurassa!



t .Unis

No mun piti myös osallistua pitkäkoipikeskusteluun. Mulla esikoinen viihtyi samalla tavalla jalat, ja huom. kädet suorina sekä kohdussa että syntymän jälkeen ulkomaailmassa. Se oli tosi huvittavan näköinen, kun pötkötti jalat tikkuina, kädet heil-hitler -asennossa! Kesti muutaman viikon ennen kuin hän rupesi suosimaan kippura-asentoa. Poika oli sen verran pieni, etteivät jalat tuntuneet loppuraskaudesta mitenkään hirveän hankalilta. Ne kädet oli tosi erikoisen tuntuiset, varsinkin kun pojulla oli tapana ' hiplata' niillä jotenkin hassusti mun sisuspuolta. Ja sitten syntymän jälkeen nähtiin, että herra tekikin hassua hiplausliikettä silloin kun raajat eivät sojottaneet supisuorina. On ne hassun erilaisia ne masuvauvelit... :)

t. Jymy (parempi olo nyt)

Shoppailemassa kävimme... Ekan kerran vauvakin pääsi kauppaan - ja nukkui koko ajna. :) Mutta nyt on muutama pööpötti nukkumiseen ja sopivan kokoinen teddyhaalari. Tuo pakkauksen kevytpuku on jotenkin niin epämääräinen ja valtava joka suuntaan. Jospa tuossa sopivammassa mallissa olisi mukavampi laittaa istuimeenkin. Ja ihanan velourisen Nasu-puvun löysin vielä puoleen hintaan. No, nyt on tämän kuun tuhlailut vissiin tuhlailtu... Mutta onpa vauvallakin ihan kivasti lämpimiä vaatteitakin.



Ja Pääsky, kiitokset empatiasta, sitä olin aistivinani... Toivotaan, että ensi yönä saisin nukkua. Päivisin on aika huonoa sen suhteen, koska joskus on syötävä minunkin ja käytävä pesulla yms. :P Mutta ehkä sitten muutaman vuoden päästä helpottaa. Mies onneksi yöllä kuulee, kun en enää jaksa ja tulee omasta väsymyksestään huolimatta avuksi.



Niin, viime yönä vauvan pirteyteen tietenkin vaikutti sekin tosiasia, että neiti kakkasi puolen yön aikaan kesken syötön. Sitten, kun sain vaihdettua kuiviin ja syötettyä loppuun, oksensi vielä päälleni oikein kunnolla. Jotta melkoista sohlaamista oli itse kullakin. :P Tänä iltana on taas pulauteltu. Meni taas sohvanpäällinen pesuun, kun mies ei ollut suojautunut ihan riittävästi.



Mutta kyllä teillä aika kallis hiuslenkki oli sitten... Ovat kyllä siitä inhottavia kapistuksia, että unohtuvat taskuihin helposti, vaikka kuinka yrittäisi tarkistella. Minulla on siis pitkät hiukset ja lenksuja ajelee pitkin asuntoa. Toivottavasti ei pesukoneen poistoputkessa kuitenkaan...



Ajattelin kyllä jossain vaiheessa ommella niitä Ottobren kestovaippoja... Ne kyllä varmaan pitävät paremmin kuin nyt käyttämäni ihan harso ja villis -yhdistelmä... Äiti lupasi kyllä kutoa hahtuvasta lisäimuja kokeeksi vaippoihin. Jospa vaikka toimisivat. Mutta vauvalla on yöaikana nyt ollut tuossa puolenyön ja aamun välillä ihan kertis. Muuten sänky olisi tosi märkä.



Jeps, mutta menenpä viihdyttämään jälkikasvuani... Öitä kultaiset!

Ahdistaa ja itkettää. Sairaalakäynti takana, sypekeskustelu ja synnytystapaarvio. Niinkuin osasin pelätä etukäteen, niin oli taas uusi lääkäri edessä. Kätilökin oli uusi, vaikka olisi pitänyt olla sama kuin viimeksi. Mitään päätöstä ei tehty, vaan tämä uusi lääkäri halusi lähettää minut lantioröntgeniin ahtaan lantion epäilyn takia(kun edelliset lääkärit ovat vakuuttaneet kuorossa, että lantioni on tilava ja alatiesynnytys pitäisi sujua loistavasti, niin tämä lääkäri edellisen synnytyksen perusteella ajatteli minun kuuluvan riskiryhmään, koska viimeksi vauva ei laskeutunut tarpeeksi, eli syy voi olla myös toinen kuin virhetarjonta). Onko kukaan täällä käynyt siinä tutkimuksessa, liittyykö siihen esim. mitään säteilyriskiä? Kyseessä olisi magneettiröntgen ja sain asiasta ristiriitaista tietoa sairaalasta. Pahinta on kuitenkin, että päätöksenteko taas siirtyy, seuraava käynti olisi vasta n. rv 38-39, joten tunnen että aika ja viikot käyvät vähiin, mikäli sektioon nyt päädytään. Tämän lisäksi koko tilanne on hirvittävän stressaava...



Triina, mitenkö sinulla on mennyt tänään? Sinulla taisi olla myös sairaalakäynti. Toivottavasti sinulla on parempi ja mukavampi sairaalapäivä takana!



terveisin, kasperina

(rv 36+6)

Meitsi on pahoinvointia helpottaakseen pitänyt aina jotakin hedelmää käden ulottuvilla, lähtipä sitten töihin tai kaupungille. Viime perjantaina iskin cityreppuuni banaanin, kun lähdin tyttären kanssa viikonlopun ruokaostoksia tekemään. - Eilen löysin samaisen banskun repun pohjalta totaalisen mustanpuhuvanlimaiseksi liiskaantuneena, erinäisillä pussistaan tipahtaneilla salmiakkimakeisilla ja muuten jo pohjalla killineiden kolikoiden höystämänä. Haju oli loistava, ja yhden jos toisenkin esineen sain joko heittää pesukoneeseen tai pyyhkiä puhtaaksi desinfektoivilla Savett-pyyhkeillä.



TÄNÄÄN ihmettelin isommasta työkassistani nousevaa aromia. Vasta nyt illalla toimeennuin tyhjentämään kassin ja tutkimaan asiaa, ja mahtavaa: tämän kassin pohjalla viikkokausia kulkeneen muovipussin sisältö oli muutakin kuin mitä piti: ruotsin tunneille tarkoitetun muistipelin (näin huijataan haluttomampia oppilaita oppimaan) lisäksi olin vahingossa tunkenut mukaan puoliksi syödyn mandariinin, joita olen myös kuljetellut muovipussissa samaisessa kassissa. Pari viikkoa sitten, kun mandariinit vasta tulivat kauppoihin, joukossa oli jonkin verran tosi kitkeriä yksilöitä, ja yhden sellaisen olin kiireissäni tunnille lähteissäni heittänyt " takaisin pussiin" ... sattui vaan menemään väärään sellaiseen... ja voin kuulkaa taata, että muutaman päivän muhinut bansku ei haise olleskaan yhtä pahalta kuin pari viikkoa muhinut mandariini. Pussin sisältö KUPLI ja tyttäreni joka kulki ohi, sanoi että miks täällä äiti haisee sima! :-D Sain NIIN hysteerisen hihityskohtauksen ettei loppua meinannut tulla, ennen kuin onneton löysin tässä mandariinimehussa muhineita papereitakin, ja sitten pitikin mennä laattaamaan... Mutta näin iloisissa merkeissä en ole vielä aiemmin oksentanut!



Oiskohan meikäläisen eväskuljetusten elintarvikehygieniassa parantamisen varaa? Cityrepun tilalle ostin tänään uuden, Marimekon kassi meni pesukoneeseen.

t. hedelmällinen Bonita 15+3

Vastailinkin jo jotain siihen edelliseen pinoon, kun näin sen ensin.

Onpas tähänkin tullut jo paljon luettavaa, miten kaikki on niin aktiivisia nyt.



Pääsky: mulla on sama vika valokuvien kanssa nyt on jäänyt jo varmaan 10 vuoden kuvat laittamatta kansioon, mutta ehkä sitten äitiyslomalla. Ennen haaveilin aina kesälomalla saavani ne ajan tasalle, mutta aina se jäi. Enää en oo ottanu niistä ees stressiä, laitan kun kerkeen. Oikeesti ollaanko muka pientä vähemmistöä, vai oliko siinä sarkasmia mukana. Lähes kaikilla tuntemillani on sama ongelma.



Mä oon ihan ulalla Kirahvin ja Pääskyn vaippa-asioista, muuta koitan sivussa opetella, kun tarkoitus olisi yrittää noita kestovaippoja.



Bonita: mullakin löyty kerran pukukaapista töissä parikuukautta vihreetä väriä kerännyt mandariini, olinkin ihmetellyt mikä siellä oikeen tuoksahtelee. Nyt oon koittanut olla unohtamatta sinne mitään.



Päivän jatkoja

niisku 23+6 (24 ku tais päivä vaihtua)

Täällä on taas aamukukkuja hereillä. Eilen meni melkein koko päivä sairaalassa ja olinkin ihan puhki kun päästiin kotiin. Punktio itsessään oli kivuton, joten ihan turhia pelkäsin, ja varsin nopea toiminpide. Valitettavasti tulos vain ei ollut paras mahdollinen, sillä vauvan keuhkotilanne on epävarma. Joten sektiota siirrettiin viikolla ensi keskiviikoksi.



Tottakai se on vauvan parhaaksi, olin vain aika pettynyt, kun kuvittelin että vihdoinkin huomenna tästä valasmaisesta olosta pääse eroon. Vauva edelleen kasvaa, kaikesta huolimatta, joten perjantaina on taas uudet kontrollit vauvan tilasta. Olen ollut tosi tytyväinen NKLään, henkilökunta on ollut todella ystävällistä ja avuliasta lääkäreistä kätilöihin, olen tavannut lääkärin, nukutuslääkärin ja tutustunut osastoon. Minulle jäi vahvasti sellainen kuva, että siellä kyllä yritetään parasta, jotta potilas olisi tyytyväinen. Eli siinä mielessä on ihan kiva mennä kyseiseen sairaalaan.



No nyt juniorikin heräsi ja mankuu ruokaa, taitaa lapsillakin tämä talviaikaan tottuminen viedä aikaa! Jaksamista kaikille!

t. Triina 37+0

Ihan aluksi tsemppiä Kasperinalle! Tuosta röntgenistä en osaa muuta sanoa, kuin että esikoisen synnytystapa-arvion yhteydessä minulta kuvattiin lantio, mutta se siis tapahtui 20 v sitten enkä muuta siitä tiedä kuin tulokset eli lapset ovat mahtuneet syntymään ja se sinun kannalta tärkeämpi eli esikoiseni on kaikin puolin terve ja terävä tyttö. Noita on tehty aika pitkään, sen verran luotan lääketieteeseen, vaikka en siis tosiaankaan aina luota, ettei ne noita tekis, jos siitä vauvalle haitta olisi. Mutta ymmärrän täysin epätoivosi, nuo loppuodotuksen fiilikset kaikkine huolineen eivät ole muutenkaan parhaasta päästä. Epävarmuutta epävarmuuden päälle... huonot yöunet eivät paranna tilannetta tippaakaan , arvaan. Itse yritän tuollaisissa tilanteissa ajatella, että asiat _ovat_ järjestyäkseen tavalla tai toisella, *voimia sinne lähetellen*.



Bonita: tyttäreni, silloin toissella kymmenellä, huoneessa leijui outo makeahko, simamainen tuoksu viikkotolkulla. Hän olevinaan siivosi ja tyhjensi roskikset yms. kunnes äiti mätti komerosta kaiken ulos ja löysi kuin löysikin muovipussiin suljetun mandariinin, jäänne kuukauden takaiselta partioleiriltä, takin taskusta. Mukavaa aamua kaikille pahoivoiville...





Ja Triinallekin vielä voimia, vauvan parhaaksihan se odotus kuitenkin on, viikko on pisara meressä...äkkiä se menee!



Ja nyt mukavaa päivän kaikille muillekin, Valio kutsuu (ja isi hermostuu...)



Pääsky

Vaikka tosiaan olo ei oo aivan ' omenainen' niin kylläpä tuli hyvä mieli sun banaani-mandariini-seikkailusta! Ja kaikkien muidenkin vastaavista hedelmämuisteloista. Mulle ei oo (toistaiseksi) tapahtunut vastaavaa, mutta äitini oli kerran työmatkalla Helsingissä, kova pakkanen oli, ja jossain vaiheessa kokouspäivää hän lähti lounaalle johonkin hienoon ravintolaan. Ja siellä pois lähtiessä kaivoi tyylikkäästä salkustaan tyylikkään lompakkonsa esille: ja kas, sepä oli yltäpäältä mielenkiintoisen mustan tahnan päällystämä. Arvaattekin jo oman kokemuksenne perusteella, että kyseessä oli hänen aamulla junaan mukaan ottamansa eväsbanaani, joka oli siis vaihtanut olomuotoaan kiinteästä lähes neste- ja kaasumaiseksi jäädyttyään ja sitten taas sulettuaan. Siitä lähtien banaanit ei oo mulla kulkeneet eväinä enkä oo pakannut pojillekaan...



Ja sitten voinnista: alavatsa on vähän aristava, mutta ei oo supistanut eilisaamun jälkeen. Eikä mitään vuotojakaan oo tullut. Joten kaipa tää tästä. Ehkä tänään vois hyökätä niiden valokuvien kimppuun ;-) ... Mulla tosin ei oo kuin viime joululta asti liimaamatta, mutta siis kuopuksen lähes koko ensimmäinen vuosi on tuolla epämääräisenä pinkkana odottamassa sitä rauhallista hetkeä.



Voi surkeus, Kasperina, toivottavasti mielialasi kohenee, ja toivottavasti myös kohtelu sairaalassa paranee. En tiedä röntgenistä mitään, mutta olen Pääskyn kanssa samalla kannalla, että ei sellaista tutkimusta tehtäis joka olis vauvalle vahingollinen. Triinalle vielä vähän voimia ensi viikon odotteluun.



Kirahville myös voimaa kaikkeen valvomiseen ja pätkäuneen. Voi se valvominen helpottaa yllättävän nopeastikin. Ja jos ei helpota, niin ole vaan itselles armollinen ja luista kaikesta mitä ei oo ihan oikeesti pakko hoitaa. Yhtä kyytiä melkein viisi vuotta valvoneena tiedän, että siitä voi selvitä ja pysyä ulkopuolisten silmissä ihan normaalin kirjoissa, vaikka välillä (öisin) ajattelikin, että kohta teen murhia. Mutta en siis oo tehnyt, ja lapsetkin on hyvinvoivia. Joku on minua joskus lohduttanut, että kuulemma virkut ja valvovat lapset kehittyy nopeasti ja on muutenkin virkeitä ja teräviä, ja sellaisia on meidän pojistakin tullut. Onneksi ei koskaan tarvitse jaksaa enempää kuin juuri se hetki, joka on meneillään, eli seuraavia öitä, päiviä ja viikkoja ei kannata miettiä etukäteen.



Kannattaa myös hyvissä ajoin ' tilata' joku apuihminen (oma äitisi tai sisaresi?) vaikka päiväksi pariksi hätiin, niin että saat nukkua päiväunet. Ennenkuin siis olet itse aivan puolikuolias. Tuon kuopuksen syntymän aikoihin otin selvää ' ammattiauttajista' . Kuulemma väestöliiton lastenhoitajat on koulutettuja ihmisiä, joista voi apua tilata _myös yöksi_, eikä se ole edes hirvittävän kallista (jos joskus käyttää). Siis siinä tapauksessa, jos kotiin mahtuu niin, että äiti ja isä pääsee eri huoneeseen nukkumaan korvatulpat korvissa, niin ammattihoitajan voi jättää painimaan vauvan kanssa. En oo kokeillut, mutta numeron talletin kännykkään, ja sekin jo helpotti kun tiesi että siihen voisi turvautua jos menisi ihan mahdottomaksi tuo homma.



Nyt täytyy katsoa mitä vekarat on keksineet... ja oisko aamun hammaspesujenkin aika...

hyvää keskiviikkoa koko sakille t. Jymy

Heips vaan,



Täälä kanssa yksi masentunut loppumetrien tallaaja.

Elo on kyllä selkeästi painottunut nyt vaan ODOTTAMISEEN isolla O:LLA.

Tuntuu tosi epätodelliselta, että tämäkään lapsi lähtisi suppareiden avulla suht laskettuna aikana likkeelle (ed. siis 2 vko yli ja käynnistettiin kun ei koskaan ollut omia supistuksia)

Nyt on sentään vähän supistellut, mutta aivan naurettavia verrattuna niihin mitä silloin aikanaan käynnistämällä koin.

Odotankin enemmän lapsiveden menoa, mutta tuskin sekään mihinkään menee.. PLÄÄH.

Eilen oli neuvola. Kaikki ok. Paine 108/70,turvotus ++,painoa mulle tullut n. 400 g/vko,sf pienentynyt nyt 36 cm (2 vko sitten 38), joten lapsi on laskeutunut, lapsen syke 156. Nyt sitten vaan odotellaan sanoi kätilökin..



Kasperiina- muokin ihmetyttää ja ärsyttää kun näillä viikoilla vielä sovitaa monen viikon päähän kontrolleja. Tekisi mieli huutaa niille ihmisille,että: " Ettekö muka usko, että tää tulee aikaisemmin ulos!!" Mullakin on seuraava äpkl käynti rv. 41 (En aio silloin enää olla raskaana!).

Triina- Viikko sinne toinen tänne, mutta oikeesti tiedän miltä susta tuntuu. Viikkokin on pitkä aika kun oli jo valmistautunut toisin.



Nyt lähden ompelemaan sairaalakassia.



Päivänjatkoja kultaisille ;-)



Kärsimätön Helinä ja maha rv. 38+2

Pääsky ja Jymy, kiitos paljon tsemppauksesta ja lohduttavista sanoista!

Huonosti nukutun yön jälkeen sanat oikein lämmittivät!



Suurin osa päivästä olen viettänyt puhelimitse ja soitellut eri paikkoihin missä magneettiröntgen tehdään. Tutkimus ei pitäisi olla mitenkään vaarallinen sikiölle (paitsi ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana sitä ei suositella), toisaalta sitä ei vielä ole hirveästi tutkittu. Olen kerran ollut siinä magneettiröntgenissä ja valitettavasti minulla on jonkinlainen ahtaanpaikan kammo- tutkimus oli mielestäni erittäin epämiellyttävä, vaikka minulla olikin tukihenkilö mukana(olen niin lyhyt, etten saa päätäni kunnolla ulos siitä putkesta). Nyt olisi " lisätekijänä" tämä iso maha(putki on halkaisijaltaan n metrin ja mahani on n. 113 cm...), siellä pitäisi olla selin, liikkumatta n. 10-15 min. En ole pystynyt nukkumaan selinmakuulla kertaakaan moneen kuukauteen...Joten en tiedä! Pelkkä ajatuskin siihen putkeen menemisestä tuntuu pahalta! Ilman tukihenkilöä en voi edes kuvitella meneväni sinne. Asiaa pähkäilen edelleen...



Onneksi oloni on tällä hetkellä pikkuisen parempi kuin eilen illalla, se liittyy varmasti siihen,että olen tänään myös vihainen, kun ajattelen siitä, miten asiat on mielestäni hoidettu tällä kertaa sype-puolella(jatkuvasti uusia lääkäreitä, kaikilla eri näkemys asioista, eikä mitään suunnitelmallisuutta). Kerran oli hyvä ja asiallinen käynti- mutta muuten pelkoni on kyllä lisääntynyt näistä käynneistä...Välillä käy mielessä synnytyssairaalan vaihto!



Triina, tosi harmi että sinä jouduit pettymään! No, hyvähän se tietysti on, että vauva on sitten mahdollisimman valmis syntymään, mutta nuo jatkuvat kontrollit, odotus ja asioiden siirtyminen käyvät varmasti myös henkisesti voimille! Jaksamista!



Helinä, jaksamista myös sinulle! Hyvin elävästi muistan, miten ramppasin tuolla äp:lla esikoisen odotusaikana, viikot lähestyivät uhkaavasti 42. Ja aina vaan uusi kontrolli muutaman päivän jälkeen...sillä tilanne ei ollut " kypsä" (vaikka äiti oli...)!



Hyviä vointeja kaikille kultaisille!



t. kasperina

(rv 37)

t. kasperina

Tsemppiä Triinalle ja Kasperinalle!! Loppuvaiheessa Odottaminen on tosiaan sitä ihteänsä ihan isolla oolla, ja kaikki mahdolliset probleemit alkaa hermostuttaa potenssiin kymmenen. Kyllä se magneettikuvaus varmaan menee ihan hyvin, varsinkin jos harjoittelee vähän etukäteen sitä, että mihin siellä putkessa ajatuksensa sitten suuntaa. Vartti on pitkä aika jos aattelee koko ajan että pääsispäpois-pääsispäjopois, mutta siellä täytyy varmaan siirtää koko ajatuskoneisto johonkin muuhun hommaan, vaikka miettiä ristiäisjärjestelyjä tai jotain muuta sellasta, joka on siitä paikasta niin kaukana kuin ikinä olla voi. Ja Triina, kyllä se sinunkin beibi sieltä vielä ulkomaailmaan putkahtaa, eipä oo kellekään vielä ikuisiksi ajoiksi masuun jääny! Vähän kun maltat vielä, ihan vauvan ittensä parhaaksi. :-)



En oo tänään onnistunut löytämään vielä yhtään liiskaantunutta ja mädäntynyttä hedelmää mistään kätköistä, joten sinänsä päivää voinee pitää onnistuneena. Väsymys ja pahoinvointi ovat seuranani, ja kouluhommat EVVK, mutta tämmöstä tää nyt sitten on. On onneks tää ihana kultaisten palsta! Ja voi kun ois kiva kun toi Tama tuolla masussa alkais jo muksia ihan kunnolla, se vauvan liikehtiminen tekee siitä koko odottamisesta niin paljon konkreettisempaa ja jotenkin tavoitteellisempaa! Nyt sitä vaan ajelehtii päivästä toiseen pahoinvoinnin aaltojen mukana eikä oikein edes tajua, että ai niin, tuolla masussa on joku elävä olento.

Bonita 15+4

nimittäin luin äsken uusimmasta Kaksplussasta äidin ääni -palstalta ilmajokisen Salla Klemolan kirjoituksen Jäähyväisiä. Siinä hän kuvailee omaa surkeaa olotilaansa, kun neljäs lapsi täytti puoli vuotta. Siis surkeaa siinä mielessä, että kaikki vauvakuumeeseen, plussaamiseen, alku-, keski- ja loppuraskauteen sekä synnytykseen plus vastasyntyneen hoitoon liittyvät ilot ja surut on takana, ts. koettu viimeistä kertaa.



Kylläpä juttu pysäytti! Nimittäin minä taisin surra viime kerralla enemmän, silloin pohdiskelin kovasti että entäs jos tää oli viimeinen raskaustesti, viimeinen supistus, viimeinen öinen taksillalähtö lapsivedet jalkoja pitkin valuen jne. jne. Ja nyt oon jotenkin antanut kaiken mennä ohi ja oon lähinnä ihmetellyt että miten paha olo tai hyvä olo on, supistaako jo vai onko närästys alkamassa, mitäs ruokia tänään tekeekään mieli tai mikä haju nyt tympii erityisen paljon. Eli koko tämä viimeinen kerta tuntuu menevän omien tuntemusten päivittelyssä.



Eli nyt alan sitten keskittyä täysillä suremiseen ;-) .... Eikun yritän muistaa että ainutlaatuisia hetkiä tässä nytkin elellään, ja kohta kaikki on vain haikeaa muistoa.



Eli kiitos Salla kirjoituksestasi. Lukekaa muutkin! Muuten lehti olikin sitten kaikkien-äitien-itketysjuttuja täynnä, mm. lapsen surusta ja kuolemasta. Mun itkettämiseen tällä hetkellä tosin riittää paljon köykäisempikin tavara...



Nyt vaikenen tältä päivältä, tsemppiä kaikille odottajille

t. Jymy

ja pakko kommentoida tuota Helinää, jos luin oikein, niin et pakkaa vaan _ompelet_ sairaalakassia? Sitä voi jo sanoa perusteelliseksi toiminnaksi ;)



Haikeana minäkin täällä pyörin...viimeiset kerrat on takana! Kai..? Jonain päivänä minun on sanottava se itselleni ihan kokonaan ja perusteellisesti. Täytyy käydä lukemassa!