mikähän mua vaivaa? jotain vakavaa?

Viimeisen viikon sisällä eräs mies on tullut mieleeni luvattoman usein. Mies, jota aiemmin tuskin huomasinkaan ja joka ei herättänyt mussa mitään. Nyt harva se päivä toivon törmäääväni häneen jossain..



hämmentävää tästä kaikesta tekee se, että tuo mies on täysin vastakohta sille miestyypille, johon olen aiemmin tuntenut vetoa. Tää mies on mua kymmenen vuotta vanhempi, eikä se tunnu missään. Aiemmmin ajatuskin mua yli 5v vanhemmista on tökkinyt. Tällä miehellä on ponnari ja partaa, enkä aiemmin ole viehättynyt sellaisista yhtään. Mä en oo yhtään oma itseni, enkä tajua mikä muhun on mennyt. Mä vaan en ole kai koskaan tavannut yhtä kultaista ja kilttiä miestä...



Se on jotenkin niin uskomatonta miten ihana joku voi olla. Siis toisille. Tuo mies auttaa pyyteettä varmasti jokaista apua tarvitsevaa. On todella kohtelias ja huomaavainen mutta ei kuitenkaan lipevä. Sen ihmisen sydän on puhdasta kultaa, oikeasti. Ja se tapa, millä tuo mies mua katsoo ja hymyilee..



Mä en tajua itseäni, en.