anoppi järjestelee, ov

eikä ajattele, että siellä kaiken päättää miniä.

ettei hänen tehtävä ole meillä siivota ja järjestellä, keran hhuusi jopa että nyt se rikkaharja pois kun oli lakaisemassa keittiötä..



ollaan oltu miehen kanssa 10v yhdessä. pitäiskö mun kuitenkin jotain sanoa, kun oikeasti lähellä etten taas käyny itkemään sen siivoomisien kanssa.



ap

eikä ajattele, että siellä kaiken päättää miniä.

että voi järkätä kaapit uudestaan poikansa puolesta koska on tämän huoltaja ja päättää asiat kun poika ei siihen kykene?

Jotenkin kuvittelis että anoppikin olis huomannut poikansa aikuistunen ja kykenevän itse järkkäämään sen kaapin uusiksi jos vaimon järjestys ei miellytä.

Mene ekana järjestelemään hänen kaappinsa.

Kyllä kannattaisi yrittää kuitenkin puhua anopin kanssa asiasta, vaikka se tuntuisikin hankalalta. Varmaan pitemmän päälle auttaa pitämään välinne jatkossakin hyvinä.



En muuten ymmärrä tuota kommenttia, jossa sanottiin, että järjestelee varmaan siksi, että koti on hänen poikansakin koti - kuuluuko aikuisen miehen elämään normaalisti se, että äiti järjestelee hänen tavaroitaan?

meillä samanlainen ns. anoppi, kaivaa postit, vaatekaapit ja kaiken mahdollisen, mielestäni voit sanoa, ettei tarvitse vaatekaappeja kaivella.

Osta vaikka kirpparilta joku vanha vaasi ja laita se kaappiin niin että tippuu kun kaapin avaa. Sitten itket "kuin isoisomummosi vaasi on sirpaleina" --> eiköhän anoppi herkeä availemasta kaappejasi.

Osta vaikka kirpparilta joku vanha vaasi ja laita se kaappiin niin että tippuu kun kaapin avaa. Sitten itket "kuin isoisomummosi vaasi on sirpaleina" --> eiköhän anoppi herkeä availemasta kaappejasi.

mä aattelin samaa..me oltiin kesäkuu pois kotoa ja kesäkukkaset oli viety heille hoitoon..laitoin isot amppelit just siksi että talo näyttäs asutulta niinku yleensäkin..huh

Jollei aikuinen poika siihen lupaa ole antanut. Mä sanoisin ihan suoraan että älä jatkossa tee niin, meillä eivät vieraat saa penkoa kaappeja. Ja vieras se hänkin kuitenkin kodissanne on, kun ei ole asukas. Jatkossa ehkä pyytäisimme koiravahdiksi jonkun muun, jos tuntuisi ettei ota uskoakseen. Ne kaapit ovat henkilökohtaisia, ei ole mitään asiaa penkoa ilman lupaa.

laitan tänne vuodatuksen anopista.

anoppi on ihana ihminen ja auttaa meitä tosi paljon, sen takia en uskalla sanoa hänelle yhdestä asiasta. nimittäin meillä ollessaan hän järjestelee kaappeja ja tavaroita uudestaan. eilen oli talo/koiravahtina ollessaan viikannut kaikki pyyhkeet uudestaan kaappiin ja järjestellyt ilmeisesti hänen mielesen järjestyksen. joudun järjestämään usein tavaroita omille paikoilleen hänen jäljiltään, varsinkin keittiössä. Jättäisi moiset järjestämiset.. minua pikkuisen loukkasi eilinen kaapin siivous, kun olen pyyhkeet viikannut ja mielestäni kaapeissani vallitsee järjestys. ajatteleeko anoppi että olen sotkuinen ihminen, vai eikö ymmärrä miten pahalta tuntuu moinen tapa... :( onko muilla tämmöisiä anoppeja? on siis niin kiltti ja auttavainen muuten niin en viitsi sanoa asiasta vaikka se ottaa todella paljon päähän.

Tuki on tietysti arvokasta, mutta miten kuitenkin korjata tilanne hienotunteisesti... Tulee sellainen olo, ettei oikein saa hallita omaa kotiaan kuten haluaa. Onko vanhempaa polvea, suuresta pesueesta tms.? Usein joutuivat huolehtimaan nuoremmistaan ja maataloissa olemaan muutenkin tarmokkaita ja aloitteellisia. Se on jotenkin niin juurtunutta, ettei ihan helppoa ole muuttaa...

Ei mitään asiaa tonkimaan kaappeja toisten, aikuisten ihmisten kotona. Ei anopilla eikä kenelläkään muulla.



Saattaisin pystyä sanomaan asiasta ihan nätisti kerran ja sen olisi syytä myös mennä perille sillä kahdesti en pystyisi itseäni hillitsemään.

Lomamatkamme aikana oli vaihtanut jopa huonekalujen järjestystä!

laitan tänne vuodatuksen anopista.

anoppi on ihana ihminen ja auttaa meitä tosi paljon, sen takia en uskalla sanoa hänelle yhdestä asiasta. nimittäin meillä ollessaan hän järjestelee kaappeja ja tavaroita uudestaan. eilen oli talo/koiravahtina ollessaan viikannut kaikki pyyhkeet uudestaan kaappiin ja järjestellyt ilmeisesti hänen mielesen järjestyksen. joudun järjestämään usein tavaroita omille paikoilleen hänen jäljiltään, varsinkin keittiössä. Jättäisi moiset järjestämiset.. minua pikkuisen loukkasi eilinen kaapin siivous, kun olen pyyhkeet viikannut ja mielestäni kaapeissani vallitsee järjestys. ajatteleeko anoppi että olen sotkuinen ihminen, vai eikö ymmärrä miten pahalta tuntuu moinen tapa... :( onko muilla tämmöisiä anoppeja? on siis niin kiltti ja auttavainen muuten niin en viitsi sanoa asiasta vaikka se ottaa todella paljon päähän.

Luulen tosin, ettei ajattele sen kummemmin. Koettaa varmaan vaan olla avuksi, omalla tavallaan...

Iän myötä rauhoittinut.

kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja otan nämä asiat henkilökohtaisesti.



Lisäksi minulla on lapsuudestani traumoja siitä mmiten isovanhempani arvostelivat lapsuuden kotimme siisteyttä, omien vaatekaappieni järjestystä puhtautta jne...



ensimmäisten lasteni syntymän jälkeen minulle iski siivous neuroosi josta olen onnistunut kamppailemaan eroon, kuitenkin voin sanoa olevani hyvin tarkka, siivoan useasti, en pidä sotkusta ja tavaroilla on ehdottomasti oltava paikkansa. mielestäni järjestelen kaappejanikin usein.



tämäkin pyyhekaapin siivous on mielestäni vain hyvin loukkaavaa. en koe että minua niinkään ahdistaa kaappien "penkominen" vaan se ettei minun viikkaamat pyyhkeet olleet kyllin suorissa riveissä tai jokin muu mikä on saanut anopin puuttumaan kaapin sisältöön.



ehkäpä yritän joskus ottaa asian puheeksi.

ap

Varsinkin makuuhuoneen kaappeja... haloo, ei toisten kaappeihin mennä ilman lupaa.

Siunailet vaikka ääneen, että "voi kun vaan olisi aikaa, astiakaapin hyllyt pitäisi pyyhkiä, mutta kun astiat pitää ottaa ensin tielä poin, niin on iso homma". Anoppi tarmoa täynnä tekisi sen, ja voisit kiitellä häntä kun säästi sinulta vaivan.



Tosiasiassa tietäisit tasan millä kaapilla on anoppi puuhannut.



Jos ohjailu ei sinulle syystä tai toisesta käy, niin ehdotan kokeilamaan sitä vaasijuttua, vois toimia.



Nämä siis, jos ette missään tapauksessa voi puhua suoraan.

Martha Stewart kalpenee niiden standardien rinnalla, joiden mukaan entisajan liinavaatekaapit pidettiin ojennuksessa. Pinot soivat! Ja oikeasti, avuksi haluavat olla - ettei muilla tule sanomista, kun on kunnia-asia kaappien olla kunnossa. Vahva ja hyvin iskostettu ehdollistuma. On se hienokin, kunhan ei tule ihan noin iholle eli siihen omaan kaappiin...



Koettaisin ottaa puheeksi, vaikkei olekaan ihan helppo juttu. On apukin on oikeasti toisinaan tarpeen. Kiinnostavaa kuulla, etten yksin paini asian kanssa!

laittanu esim puhtaita pyykkejä täynnä olevan korin sängyn/sohvan päälle, jotta ne menisi kaappiin.. :) osaan siis hyötyä tästä anoppini avuliaisuudesta. keväällä hän kävi pesemässä ikkunat meillä kun ristiäiset oli tulossa ja ääneen voivottelin että missähän ajassa sitä ehtii kaiken.. ;)



kyllä mä arvostan apua ja anoppia. mutta taidan silti sanoa miten pahalta tuntuu kun minun pyyhkeiden viikkaukset eivät kelpaa, vaikka anoppi sen on mulle opettanut, eli samallatavalla luulin viikanneeni kuin hänkin..



tavallaan sitten mua ärsyttää että viikkailee kaappeja mutta kahvipannua ei saamari vieköön osaa pestä. ollaan niin siistiä ja hienoa väkeä, mutta likaisella pannulla keitellään kahvit.. tai että tiskirätillä pestään lattiaa.. hyi, meillä on moppeja lattioita varten. kerran oli pessyt ikkunoita vessa pyyhkeellä, hip huraa :D

ap