Mieheni kävi käsiksi, miten eteen päin? ov
Palasimme eilen iltamyöhällä koko perheen, viikon kestäneeltä lomareissulta.Kaikki aivan väsynneitä.Lähdin sitten tekemään lapsillemme iltapesua.Molemmat lapset alkoivat huutaa suoraa huutoa, toinen olisi halunnut vielä leikkiä ja toinen vetkutteli ja ketkutteli, jota sitten komensin napaksti laittamaan touhuihinsa vauhtia, että pääsisimme kaikki nukkumaan.
Totesin oma pinnan alkaessa kiristymään, että mies saa tulla jatkamaan, ennen kuin pinnani katkeaa kokonaan.Kävin sanomassa miehelleni, että menee tekemään lasten iltatoimet ja minä jatkan auton tyhjennystä.
Mies sai lapset pestyä ja minä auton tyhjennettyä.Alin pukemaan kuopukselle (2v.)yökkäriä, lapsen huutaessa suoraa huutoa.Puin lapsen, pesin hampaat ja lähdin viemää huutavaa lasta nukkumaan, miehen jäädessä pesemään kuopuksen hampaita.Yritin rauhoitella huutavaa, rimpuilevaa 2v, kunnes miheni ilmestyi lapsen huoneen ovelle ja alkoi huutamaan minulle, että lopeta se huutaminen ja että hän tulee jatkamaan nukuttamista.Sanoin hänelle rauhallisella äänellä, etten ole huutanut yhtään ja että hoidan kuopuksen nukkumaan, mieheni vain jatkoi minulle huutamista.Olin aivan äimänä, yritin miehelleni kertoa, etten ollut huutannut lapselle/lapsille yhtään.Kun mieheni ei kuunnellut vaan jatkoi huutamistaa minulle, kuinka minun tulisi ajatella lapsia ja katsoa käytöstäni.Totesin sitten miehelleni, että voi laittaa molemmat lapset nukkumaan, minä alan purkamaan tavaroita ja olkoon hiljaa.Johon miheni edelleen vaan jatkaa räksyttämistä...
Mieheni laittoi lapset nukkumaan ja alkoi uudelleen kovalla äänellä mesoamaan minulle käytöksestöni ja kuinka sairas olen.Yrin kertoa miehelle tilanteen, mutta hän ei kuunnellut joten sanoin vain hänelle että olis hiljaa, mutta hän vain jatkoi mesoamista.Pyysin miestäni muutaman kerran olemaan hiljaa antaisi tilenteen olla, kunnes hän yht äkkiä yritti huitaista minua läppärin laukaulla , heittäen sen kuitenkin maahan ja tarrasi minua käsivarsiin niin kovasti kiinni, että kasivarteni ovat nyt isoillla mustelmilla.Puolustukseni tietenkin huusin miestäni päästämään irti ja yritin rimpuilla otteesta irti.Olin ja olen vieläkin tilanteesta aivan äimänä.Lapseni kysyi tänään minulta mihin olen käsivarteni satuttannut, kerroin niihin vain sattuneen.
Itse suuttuessani pyydän miestäni antamaan minun olla hetken rauhassa, että tilanne menisi ohi, hieman laantuisi, mutta miehelläni on raivostuttava tapa alkaa vaa yltymään riitaa.Kerran mieheni tuli pesuhuoneen oven läpi, kun olin mennyt sinne rauhoittumaan, mutta hänen piti päästä räksyttämään perään.
Olen tilanteesta jotenkin todella loukkaantunut, enkä oiken tiedä miten tähän pitäisi suhtautua.Tänään olen miehelleni sanonnut vain muutaman sanan, en vain saa sanaa suustani....
Kommentit (14)
Jälkikiviisasteluna...
Tulitte kotiin iltamyöhällä, yölläkö? Ymmärrän että rutiinit on toisissa perheissä erityisen tärkeät, mutta iltarutiinit yliväsyneiden lasten kanssa kuulostivat turhilta. Jos tullaan yöllä pitkä matkustamisen jälkeen kotiin, niin laittaisin, kantaisin lapset suoraan nukkumaan. Pesut hoidettaisi sitten heti virkeänä aamulla.
Silloin kun joku on menettänyt hermonsa kuin miehesi huutaessaan sinulle on turha vänkätä vastaan, vaan poistua tilanteesta. Vastaanväittäminen vain ärsyttää ja pahentaa tilannetta. Keskustelu kannattaa vasta kun tilanne on ohi.
Suosittelen miehellesi terapiaa itsehillintäongelmansa hoitoon ja teille molemmille parisuhdeterapiaa.
Lasta ei kannata sotkea riitoihinne. Etsi joku aikuinen uskottu jolle voit pahaa oloasi purkaa, älä missään tapauksessa käytä siihen lastasi.
varmasti kuvaavin sana tilanteesta.En vain pysty jotentin ymmärtämään, miten voi käydä toiseen käsiksi.Olsi kuunnellut hetken ja rauhoittunnut, mutta ei.
Olen miehelleni monta kertaa sanonnut, että kun pinnani palaa, antaisi minun olla hetken rauhassa, mutta hän alkaa vain provoilemaan lisää ja loppujen lopuksi tilanne karkaa käsistä.Ja sitten saankin kuulla mikä sairas marttyyri olen.
Pahinta tässä tilanteessa on ehkä se, että minulla ei ole kovin vahva itsetunto ja taas jotenkin tilanne käännettiin minun syyksi.Olo on henkisesti jotenkin tosi huono.Anteeksi mieheni ei ole vielä minulta koskaan pyytänny, saa nähdä pyytääkö nyt.
Keskustella tilanteesta täytyy, mutta sanoja ei vielä tänään tullut....
Se ei ole "alkaa laittamaan", "alkaa mesoamaan" jne., vaan
"alkaa laittaa" ja "alkaa mesoa".
Tultiin iltamyöhällä kotiin.Tarkoitus oli vain pikaisesti pesasta lapset, sillä olivat todella likaisia.
Yritin lähteä ja olen yrittännyt aikaisemminkin lähteä tilanteesta pois, kun mies kilahtaa, mutta hän vain seuraa perässä ja suuttuu entisestään, eikä ns. päästä tilanteesta pois.
En missään nimessä sotke lapsia aikuisten riitoihin.Sen vuoksi en lapselle sen tarkempaa selostusta mustelmista antannutkaa.
Ap
maikkasi taisi tehdä just harakirin...
Se ei ole "alkaa laittamaan", "alkaa mesoamaan" jne., vaan "alkaa laittaa" ja "alkaa mesoa".
Ihan maallikko kommenttina kun huomenna keskustelet miehesi kanssa niin asiat joita kannattaisi käsitellä on...
- että koet tilanteet hyvin pelottaviksi, miehesi täytyy saada ymmärtämään tämä
- mahdollinen ulkopuolinen apu
- sovitut rajat
esim. kun 'keittää' niin jompikumpi poistuu tilanteesta, siis ihan ulos asti vaikka kävelylle.
Sopikaa etukäteen kumpi poistuu ja kumpi jää lasten kanssa. Jos miehesi ei ymmärrä milloin on ylittänyt rajan, auttaisiko joku turvasana?
- lasten huomioiminen, äänekäs, uhkaava ja fyysinen riitely on pelottavaa myös sivusta seuraaville eli lapsille.
Se että vanhemmat riitelee on normaalia, sitä tapahtuu kaikissa perheissä, mutta lasten tarvitsee kokea olevansa turvassa myös vanhempien ollessa erimieltä. Riitely jossa vanhempi menettää malttinsa ja kilahtaa, ei ole sitä.
Tärkeintä on muistaa etten sinä missään tapauksessa ole syyllinen miehesi huonoihin hermoihin.
Tsemppiä!
3
tuollaiset kahjot tuppaavat ampua koko perheen haulikolla.
Että tee siirtosi ja nopeasti. Kertoohan tuo jo paljon siitä millaisessa suhteessa miehesi pitää sinua ja lapsiasi. Hän kuvittelee saavansa ojentaa sinua ja lapsiasi, kuin kotieläimiä navetassa.
Lähde äkkiä.
Minä lätkisin tuollaista äijää pataan, jos kuulisin lähistöltä ääniä.
Huuda vain apua niin tulen. Loppuu terrori.
Vihaan naisten hakkaajia.
T: Hero T
molemmat kitiseviä täydellisyyden tavoittelijoita. Ennen pitkää tuo olisi ollut edessä: Toinen hermostuu ainaiseen pinnan palamisen ja tunteiden näyttämisen välttelyyt. Jos se ei ois ollut sun mies, se oisit ollut sinä. Usko mua. Eläkää nyt vittu siinä kivitalossanne ja koittakaa tulla toimeen!!
Ihan maallikko kommenttina kun huomenna keskustelet miehesi kanssa niin asiat joita kannattaisi käsitellä on... - että koet tilanteet hyvin pelottaviksi, miehesi täytyy saada ymmärtämään tämä - mahdollinen ulkopuolinen apu - sovitut rajat esim. kun 'keittää' niin jompikumpi poistuu tilanteesta, siis ihan ulos asti vaikka kävelylle. Sopikaa etukäteen kumpi poistuu ja kumpi jää lasten kanssa. Jos miehesi ei ymmärrä milloin on ylittänyt rajan, auttaisiko joku turvasana? - lasten huomioiminen, äänekäs, uhkaava ja fyysinen riitely on pelottavaa myös sivusta seuraaville eli lapsille. Se että vanhemmat riitelee on normaalia, sitä tapahtuu kaikissa perheissä, mutta lasten tarvitsee kokea olevansa turvassa myös vanhempien ollessa erimieltä. Riitely jossa vanhempi menettää malttinsa ja kilahtaa, ei ole sitä. Tärkeintä on muistaa etten sinä missään tapauksessa ole syyllinen miehesi huonoihin hermoihin. Tsemppiä! 3
Lisäksi omasta puolestani sanon, että meillä on toisinaan toisinpäin, mies lähtee tuollaisessa konfliktitilanteessa ikään kuin karkuun ja kun se vaan alkaa ärsyttämään minua enemmän. Olemmekin sitten normaalilla ja hyvällä tuulella ja virkeinä sopineet, että muistutetaan toisiamme riidan ollessa hurjimmillaan, milloin toinen alkaa käyttäytymään sen vanhan ja erityisen ärsyttävän kaavan mukaan, jotta voidaan viheltää peli poikki.
Riidat ovat niin turhia, mutta ihmisiähän me ollaan. :) Uskoisin, että miestäsikin kaduttaa aiheuttamansa mustelmat käsissäsi. Keskustelkaahan, mutta älkää keskustelko väsyneinä tai jo valmiiksi vihaisina. Ulkopuolinen apu voisi todellakin olla puolueeton tuki sikäli mikäli tahdotte elää ja jatkaa yhdessä kunnes kuolema erottaa.
Voimia sinne. :) Asioilla on taipumus järjestyä.
Pyysit miestä hoitamaan lasten iltatoimet ja sitten menit keskeyttämään ne pukemalla lapselle yöpukua. Jos esikoinen on 2v niin kuopus on todennäköisesti noin vuoden, ne hampaat olisi pessyt aika nopeasti.
Eli ensin pyydät mieheltä jotain ja sitten se ei kelpaakaan!
Miehesi teki väärin, totta. Silti pitää muistaa, että edes mies ei ole enkeli, jos sitä koko illan ärsyttää kuten sinä teit.
ihan oma vika jos mies käy käsiksi kun itse on ärsyttävä? Tuolla teorialla olisin saanut jo raapia omani vereslihalle.
Mun exä kilahti kun en vastannut hänen tekstariinsa tarpeeksi nopeasti. Mies hakkais mun kännykkää lattiaan ja huusi kun hullu. Lopulta lämäs mua päähän. Noita kilahteluja alkoi tulla sitten useammin ja lopulta minä lähdin.
Mut joo, teillä taisi olla aika hermotilanne.
Kokeileppaa keskustella eilisestä. Mun psykopaattimies (doagnosoitu) olisi vaan alkanut huuutaa uudelleen ja syyttää mua.