Tuntisitko omantunnon tuskia päädyttyä aborttiin

ei niiden itsensä takia, vaan siksi miten ne jotenkin alensivat itsensä! Se oli jotain ihan kamalaa. Liukuhihnalla humautusanestesiaan, ja väsynyt gynekologiaan erikoistuva kaivaa kersan ulos enemmän tai vähemmän palasina. Ainoa kommentti jonka siltä sai ulos oli se, että lainsäädäntö nyt vain on tällainen.



Ne olivat vain pilluja joista kaivetaan ulos kuolleita tai eläviä ja sitten kuolleita vauvoja. Ei ihmisiä ollenkaan, eikä ihminen sellaiseen ryhtyisikään.



T. ex naistentautien amanuenssi

olisi kamala. :( Voimia sinulle, teit sitten minkä ratkaisun tahansa. Mutta, mitä mieltä miehesi on asiasta?

Tuleva äiti on:

1) alaikäinen

2) raiskattu

3) kehitysvammainen

Kaikissa muissa tapauksissa kyseessä on yksittäisen ämmän itsekkyys ja oma halu päästä eroon ei-toivotusta vauvasta, jonka ihan yhtä hyvin voisi antaa adoptioon, mutta kun sattuu olemaan liian horoperse edes ajatellakseen tällaista vaihtoehtoa.

leikkimään lasteni kanssa, lukemaan niille, viemään niitä ulos, valvomaan öitä korvatulehduskierteisen kuopuksen kanssa silloin kun kannan vauvaa niitä varten, aivan mielettömän väsyneenä? Olen osannut yleensäkin epäillä tätä raskautta siitä MIELETTÖMASTÄ väsymyksestä, joka on alkanut noin viikko sitten selittämättömästi. Ja kun edellisistä raskauksista on kokemusta, tätä se tulee olemaan nuo seuraavat pitkät kuukaudet.

Haluaisitko sinä hurskastelija adoptoida tulevaa lasta noilla ehdoilla? Ihan mainion lapsen varmasti saisit, sekä ulkonäön että älyllisten ominaisuuksien puolesta. Haluatko?

ap

missään tilanteessa ja raskaus olisi totaalinen katastrofi minulle.

Neuvolassa on työntekijöillä salassapitovelvollisuus. Jos kertoisit että tarvitset apua ja kysyisit mistä sitä voisi saada? Voisitko pyytää apua sukulaisilta tai palkata apua? Kuulostaa nimittäin siltä, ettet oikeasti halua aborttia.

toivon, että raskaus menisi itse kesken, ettei minun tarvitsisi tehdä noin raskaita päätöksiä

ap