Jos ette olisi saaneet lapsia, mitä olisitte tehneet?

JOs emme olisi saaneet biologisia lapsia, en tiedä olisinko halunnut hed.hoitoihin. Mutta ehkä adoptiota olisimme harkinneet.



Jos taas emme ylipäänsä olisi saaneet lapsia, niin sitten vain pitäisi panostaa vain itseensä. Ja varmaankin asuisimme Hgin keskustassa ja matkustelisimme, opiskelisimme ja kehittäisimme itseämme työn ohessa. Panostaisimme uraamme.

Toistaiseksi ei ole tuntunut meille sopivalta ratkaisulta, joten mentiin hoitoihin, kun kerran perhe on kummankin suurin unelma, mutta jos ei, niin ehkä ajan myötä adoptio tuntuisikin paremmalta ajatukselta. Jos taas ei, niin sitten jatketaan tietenkin elämäämme kahdestaan. Tahaton lapsettomuus on suru tietenkin, mutta toisaalta kahdestaan voisi jatkaa aika huoletonta elämäntyyliä ja voitaisiin asua ihan erilailla ja jatkaa eri maissa asumista jne.

Mitä muita vaihtoehtoja on?



Kakkonen taisi vastata kysymykseen " mitä jos ette olisi saaneet BIOLOGISIA lapsia" - oliko se, mitä tarkoitit?



t. adoptioäiti

tuntuisi kamalalta kuitenkin. varmaankin jotain hoitoja olisimme kokeilleet.



-äiti

että kun ajelen autolla oikein stressaavan työpäivän jälkeen kohti tarhaa hakeakseni kaksi rasvilliä poikaani kotiin. Näe kun joku nainen ajaa polkupyörällä/kävelee huolettoman näköisenä, niin toivoisin, että minäkin voisin elää vapaana kuin taivaan lintu, tehdä mitä haluan. Käydä jumpassa tai jossen jaksa tehdä mitään lösähtää sohvalle. Haaveilen mitä tekisin :-)



No joskun tulevaisuudessa taas koittaa se aika, ettei tarvitse olla niin sidoksissa näihin lapsiin :-)

täysillä ja omiin harrastuksiini.

mitä olisimme tehneet jos ei biologisia lapsia meille olisi suotu...kaksi lasta meillä on.kerran ajattelin että jos ei lapsia luonnollisesti saa niin mihinkään hoitoihin en lähtisi mutta mistäs sen tietäisi jos siinä vaiheessa olisi siitä toinen mielipide.ja jos adoptoida pitäisi niin haluaisin mieluiten pienen vauvan kuin 5 vuotiaan lapsen

Vaikka nyt kun lapsia on niin joskus ajattelen, että jos ei olisi lapsia niin matkustelisin ja kävisin baareissa. Mutta luultavasti sitä olisi jo kypsynyt niihin. Ura olisi varmaan paremmalla mallilla. Nyt sitä ei ole vaikka kouluttauduinkin hyvin.

ei menty hoitohin, ei edes tutkittu koska tiesin lapsettomuuden johtuvan kierrostani joka oli n.50-60päivää. 30v kierto tasaantui ja saimme vauvamme. Teimme töitä, vapaaehtoistyötä, meillä on kummilapsi Afrikassa, 3 Suomessa ja 4 muuten läheistä lasta. Kaikille on riittänyt rakkautta. Itse olisin halunnut/haluan adoptoida mutta mieheni ei lämpene. Meille ei monen vuoden lapsettomuus ollut paha kriisi. Joille se on, ei tartte sitten tulla sanomaan " ette oikeasti lasta sitten halunneetkaan" (tätäkin kuullut)- se ei vaan mene niin..

Ennen tätä olimme jo adoptiojonossakin.

jos se ei olisi onnistunut usean yrityksen jälkeenkään, olisimme yrittäneet adoptiota. jos se ei olisi onnistunut, en todella tiedä mitä olisin tehnyt - olin niin onneton ajatuksesta ettei meille tulisi lapsia että pelkäänpä että elämäni mielekkyys olisi voinut mennä siinä.



Onneksi saimme, ja saan elää sellaista elämää kuin haluan.

Asia olikin vahvasti harkinnassa, koska lapsemme saikin alkunsa hedelmöityshoidoilla. Jos adoptiokaan ei olisi onnistunut, olisi pitänyt käydä asia rauhassa läpi. Varmaankin matkustelisimme paljon, olisimme pitäneet purjeveneemme ja panostaneet työelämään (varsinkin minä) nykyistä enemmän. Nyt on jo neljäs lapsi tulossa ja arki rullaa lasten ehdoilla.