Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita jotka nauttivat vauva-ajasta ihan älyttömästi?
07.07.2011 |
Minulla on puolivuotias vauva ja mielestäni vauvaaika on ollut aivan ihanaa erityisest noin 3 kk eteenpäin. Olemme matkustelleet ja tehneet paljon asioita. Nyt kesällä vauvan kanssa lähteminen on ihanan helppoa, kun ei tarvitse paljoa pukea, vauva nukkuu kantorepussa tai rattaissa ja syö tissistä missä vaan.
Kaverini katsovat minua kummastellen, kun hehkutan vauva-arkeea. Sanovat että kun lapsi kasvaa niin tulee kivempaa. Itse taas katson hiukan kauhuissani heidän taaperoidensa ja leikkiikäisten uhmakohtauksia, kitinää, jatkuvaa juoksentelua paikasta toiseen jne. Eli jotenkin tuntuu, että olen vauvaihminen henkeen ja vereen. Muita samanlaisia?
Kommentit (4)
mutta nautin nyt myös taaperoajasta ja vanhemmista (nuorin 2v. ja vanhin 8v.). Kaikissa ajoissa on ollut omat helppoutensa ja hankaluutensa. Nyt kun omat lapset ovat jo "isoja" en kaipaa vauva-aikaa. Murrosikää odotan kauhulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras se oli iltatähdellämme. Helppoa kuin esikoisen kanssa tai vieläkin helpompaa, kun koululaisetkin auttoivat iloisina vauvan hoidossa eikä ollut sitä epävarmuutta, mitä esikoisen kanssa. Hankalinta oli kakkosen kanssa, kun toinen pieni pyöri jaloissa ja halusi muita asioita kuin vauva. Oli vähän riittämätön olo.
Rasittavinta minusta on tuo 1-2v ikä, jolloin lapsi osaa ja ehtii vaikka mitä, mutta ymmärrys on kovin vajavainen.
Yli 3v kanssa on jo todella helppoa, mutta eihän se sellaista vauvanhuuruista ihanuutta ole.
lapsi-ihminen kylläkin.
Esikoisen kanssa vauva-aika oli yksinkertaisesti tylsää. Kakkosen vauva-aika oli haastavinta, sillä vauva ei oikein nukkunut ja 1-vuotias esikoinenkin vaati huomionsa. Kolmosen vauva-aika oli helpoin, ja silloin kävimme paljon avoimissa päiväkodeissa sun muissa. Se oli ihan mukavaa vaihtelua pitkän työrupeaman jälkeen. Nyt nelosen kanssa en haaveile yhtään kotiinjäämisestä, sillä olin juuri hoitovapaalla. Mies on sen sijaan ollut pitkän pätkän töissä ja jää mielellään nyt kotiin. Olen kyllä kaikenkaikkiaan ollut varsinaisena vauva-aikana aika lyhyitä pätkiä kotona, ekan kanssa 4 kk, tokan 7 kk ja kolmannen kanssa 9 kk. Mutta olen sitten jäänyt myöhemmin fiiliksen mukaan hoitovapaalle, jos on siltä tuntunut.
Mutta joo, itse en ole vauvaihminen, mutta pidän kovasti taaperoista ja leikki-ikäisistä. Ja koululaisista, sillä olemme juuri saamassa sellaisen :) Mutta siis nauti ihmeessä täysin rinnoin vauva-ajasta, jos se tuntuu olevan sinun juttusi. Joillainhan on krooninen vauvakuume, ja he haluavat aina uuden vauvan entisen kasvettua taaperoksi. Itse en kuulu tähän lajiin :)
Alue: Aihe vapaa
ja muistan todella nauttineeni vauva-arjesta. Se oli aivan ihanaa ja helppoa (sen jälkeen, kun lapseni täytti 2 kk).
Mutta nyt on vielä helpompaa ja mukavampaa. Uhmakohtauksiahan tietysti on, mutta lapsen uhma on niin lapsellista, että siitä kyllä aikuinen selviää (kiinnittämällä lapsen huomion johonkin muuhun kuin silloinseen uhman kohteeseen/syyhyn, keskustelemalla lapsen kanssa jne.).