3,5-vuotiaan ruokailu vie hermot, onko muilla samaa?
Kyse ei ole nirsoilusta vaan pelleilystä.
Lapsi sörkkii ketsuppia sormillaan ja nuolee sen sormista. Ottaa lusikan täyteen ruokaa, vie suunsa lähelle, avaa suuta millin ja imaisee lusikasta ruokaa ja loput putoaa pöydälle tai syliin.
Onkii jääpalat mukista käteensä, hypistelee niitä, laittaa pöydälle, puristelee niistä vettä lasiinsa.
Syö voileipää nurinpäin eli kinkut alaspäin ja ne putoaa syliin.
Jos saa jäätelön, syö hetken normaalisti, sitten alkaa tökkiä sitä sormilla ja nuolla, puristaa mehujäätä lasiin jne.
Kommentit (5)
oli just tuollaista. Nyt 3-vuotiaana on jo oppinut tavoille.
Johtopäätökseni on siis se, että lapsella on ennemmin tai myöhemmin tuo sörkkimis/leikkimisvaihe ruoan kanssa. Se vaan pitää sitten vanhemman kitkeä pois. Kiellä, ojenna, korjaa, nuhtele, siivoa, ja laita myös lapsi siivoamaan. Kyllä hän oppii.
Söi itsenäisesti jo yksi vuotiaana ja oli ihmetyksen aihe päiväkodissa. Sitä jatkui siihen asti kunnes täytti 3 ja alkoi leikkimen ja kikkailu, ei syö enää kunnolla ja jättää ja odottaa aina niin kauan kunnes ruoka on kylmää jne.
Menee kuitenkin ohi joskus. Johdonmukaisuutta tarvitaan sekä myös pitkää pinnaa. Yleisiä neuvoja ei ole. Poika on nyt 14v. ja hyvin menee :) Kyllä se siitä.
meillä 2- ja 4-vuotiaat poistetaan silloin tällöin. Aloitan ystävällisesti "Nyt riittää ruualla leikkiminen, voit poistua". Usein jo tässä vaiheessa leikkiminen loppuu. Jos ei, seuraava muoto on "Ole hyvä ja poistu pöydästä, me muut emme halua katsella huonoja ruokatapojasi". Ja jos ei vielä mene jakeluun, nostan lapsen pöydästä ja kannan pois keittiöstä. Saman ruuan syömistä saa jatkaa sitten seuraavaan ruoka-aikaan.
Kyllä se siitä oppii, kun nälkä tulee.