Miten helvetissä saan 2,5-vuotiaan pysymään omassa sängyssä? Isoon sänkyyn opettelu siis

järjestelmällisesti palautat hänet sinne sanomatta sanaakaan vaikka sen 100 kertaa, jos tarve vaatii. Totuus on se, että kyllä poika sinne sitten jää jonkun kerran jälkeen.

sori. Kokeiltiin kaikki mahdollinen ja aika oli ainut lääke.

No, ei siellä huonot oltavat ole, kun sänkykin löytyy :)

Nukutetaan aina niin, että oon sängyn vieressä niin kauan että poika nukahtaa. En pidä tästä tavasta, mutta se on siitä toimiva, että poika rupeaa nukkumaan eikä lähde sängystä kertaakaan. En jaksa ainakaan vielä ruveta siihen, että lähtisin huoneesta ja veisin pojan aina takaisin. Pari kertaa on kokeiltu, mutta se on aina kauheaa itkua ja rauhallinen nukahtaminen on silloin kaukana.

Eipä kai siinä todellakaan auta muu kuin kokeilu. Toiset oppivat hyvinkin nopeasti ja toisilla menee kauan, kärsivällisyyttä siis vaaditaan. Itse ehkä kokeilisin sitä sänkyyn kantamista mutta voihan se olla että kaksi muutosta on lapselle liikaa. Tämän varmaan tiesitkin, mutta muista johdonmukaisuus eli ei saa yhtään kertaa joustaa ja antaa lapsen nukahtaa sohvalle tai vanhempien sänkyyn koska muuten homma alkaa alusta.

Nukutetaan aina niin, että oon sängyn vieressä niin kauan että poika nukahtaa. En pidä tästä tavasta, mutta se on siitä toimiva, että poika rupeaa nukkumaan eikä lähde sängystä kertaakaan. En jaksa ainakaan vielä ruveta siihen, että lähtisin huoneesta ja veisin pojan aina takaisin. Pari kertaa on kokeiltu, mutta se on aina kauheaa itkua ja rauhallinen nukahtaminen on silloin kaukana.

palauttamisessa onkin kyse JÄRJESTELMÄLLISYYDESTÄ, mitä sinulla ei selvästi ole hallussasi. Muutaman illan kun jaksaa palauttaa vaik sen 100 kertaa, niin saa loppu illoiksi rauhan, koska se lapsi ihan tosiaan oppii. Ja ton ikäisen nukutus on kyllä jo aika typerää...

kun opeteltiin nukkumaan jatkosänkyyn. meillä ravattiin reilu viikko noin puolituntia-tunti iltasin olohuoneen ja lastenhuoneen väliä. mutta lopulta tyttö oppi sittenkin jäämään sinne petiin. nykyään nukkumaan meno menee yllättävän mutkattomasti hyvät yöt ja tyttö ei tule kertaakaan pois.(nyt siis kohta 2v 7kk)

Nukutetaan aina niin, että oon sängyn vieressä niin kauan että poika nukahtaa. En pidä tästä tavasta, mutta se on siitä toimiva, että poika rupeaa nukkumaan eikä lähde sängystä kertaakaan. En jaksa ainakaan vielä ruveta siihen, että lähtisin huoneesta ja veisin pojan aina takaisin. Pari kertaa on kokeiltu, mutta se on aina kauheaa itkua ja rauhallinen nukahtaminen on silloin kaukana.

palauttamisessa onkin kyse JÄRJESTELMÄLLISYYDESTÄ, mitä sinulla ei selvästi ole hallussasi. Muutaman illan kun jaksaa palauttaa vaik sen 100 kertaa, niin saa loppu illoiksi rauhan, koska se lapsi ihan tosiaan oppii. Ja ton ikäisen nukutus on kyllä jo aika typerää...

jollainlailla kouluttaa olemaan isompi ja reippaampi. Mä uskon, että lapsi kyllä oppii vähitellen nukahtamaan yksinkin, nyt tarvitsee vanhemman turvaa nukahtamishetkellä. Meidän ajalle on niin typillistä tämä lasten REIPASTAMINEN joka asiaan. Pitää jäädä kiltisti hoitoon 1-vuotiaana. Pitää uskaltaa leikkiä vieraiden lasten kanssa rohkeasti. Pitää osata leikkiä yksin omassa huoneessa taaperona. Pitää kestää viikon ero vanhemmista heidän ollessa etelänmatkalla. Tällaista on olla vauva ja lapsi vuonna 2011!!! En suostu tuohon. Haluan antaa lapselleni mahdollisuuden olla pieni ja tarvitse sen ajan, kun hän sitä todella tarvitsee. Eikö kukaan muka ole kanssani samaa mieltä?? t. 2,5-vuotiaan nukuttaja, jota lainatussa viestissä mollattiin

että mistä sun lapsella on niin turvaton olo, että ei uskalla jäädä yksin nukkumaan.



Meillä on aina jäänyt ilman itkuja nukkumaan, nukkuu hyvin ja ongelmitta missä vain. Oma tulkintani on, että perusturvallisuus on siis kunnossa, kun ei sen kummempia kommervenkkejä tarvita eikä ole tarvittu (on jo kohta koululainen).

oli joskus pojan kanssa sama show, eräskin ilta kannoin pojan 82 kertaa takaisin sänkyyn! Unipussi vähän hidasti pojan karkaamista tosin lopulta oppi jopa juoksemaan sen kanssa. Paras lääke oli se, että lapsen laittaa nukkumaan vasta sitten kun hän on tarpeeksi väsynyt.

ja nukuttamassa joudutaan käydä joka ilta :( Siis niin kauan olla vieressä, että nukahtaa.



Nukahti itsekseen tosi hyvin aina n. 1,5v asti (pinnasänkyyn) kunnes alkoi yöllä siirtyä meidän sänkyyn. Sitten piti jo nukuttaa suoraan meidän sänkyyn...nyt onneksi nukkuu omassa sängyssä.



Ei tulisi mieleenkään siirtää vielä omaan huoneeseen, selvästi jokin vaihe menossa, jolloin kaipaa vanhempien turvaa ja läheisyyttä.

samat mietinnät. Oon vieressä pahimman iltavillin, luetaan satu, rukoukset ja lauletaan rakkaimmat laulut. Sitten "menen ripustamaan pyykit ja tulen kohta katsomaan" ja sitten keksin taas jonkun turvallisen kotiaskareen tai "käyn sanomassa hyvää yötä isommille". Jossain vaiheessa kuopus onkin nukahtanut. Ja odottelee tyytyväisenä sängyssään muutenkin.

Vuorottelemme miehen kanssa niin ei joka ilta toisella tarvitse.



Ei itkuja.

Nopea nukahtaminen.

Rauhallinen ilta.



Kaikki voittaa.



Miksi sen pienen lapsen ylipäätään pitäisi oppia nukahtamaan yksin? Siksi että vanhemmat ei jaksa nukuttaa?