Olen äitipuoli

Oikeastaan en halua olla mikään äitipuoli, jo nimenä se kuulostaa niin ikävältä. Olen aikuinen perheessä, johon lapset toivottavasti luottavat. Mutta haluan ottaa esille asian, mikä vaikuttaa kovin lasten sekä äiti/isäpuolien väliseen suhteeseen. Nimittäin se, millaiset välit niiden lasten äiteihin/iseihin on. Meillä oli aluksi tilanne, että mieheni lasten äiti ei halunnut edes nähdä minua, vaikka heidän erosta oli aikaa ja tuolla naisellakin oli uusi mies. Ei tervehtinyt vaikka tapasimme, ei mitään. Olin kuin ilmaa. Yritin lasten kanssa niin paljon, mutta koska näin heissä vain ja ainoastaan äitiään ja kuulin lasten puheista miten äiti sitä ja äiti tätä ja miten minä en yrityksistäni huolimatta mitään, niin kyllähän siinä alkaa kehen tahansa pinna vähän kiristyä.



Sitten aloimme vähän lähestyä tämän lasten äidin kanssa ja vaikka takapakkeja on ollut, meillä on nykyisin niin hyvät välit, että voin soittaa hänelle milloin tahansa ja hän myös minulle. Lasten asiat hän kyllä hoitaa lasten isän kanssa enkä kummemmin puutu niihin, mutta puhumme kyllä muista asioista paljonkin. Voisi siis sanoa, että olemme jopa ystävystyneet :)



Ja samalla linjalla olen myös nyt lasten kanssa. He suhtautuvat muhun paremmin kuin ennen, minä suhtaudun heihin paremmin kuin ennen, meillä on hauskaa yhdessä. En missään nimessä halua olla mikään äiti heille, heillähän on jo mitä mainioin äiti :)



Mun kohdallani asia on juuri näin; kun näen heidän äidin positiivisena, näen myös lapset positiivisena.