Miesystävä ja lapseen käsiki käyminen
Taas on ollut puhetta tuosta lasten ruummillisesta kurituksesta. Kuinkahan paljon sitä tapahtuu ns uusperheissä, kun oma vanhempi ei ole läsnä? Että isä/äitipuolella menee hermo lapseen, ja sitten käydään käsiksi? Eritysesti jos välit on valmiiksi hieman negatiiviset, kuten valitettavan usein näissä tapauksissa kuitenkin on, on varmaan helppo lipsua sille puolelle, että tukistaa, nappaa kädestä liian kovakouraisesti kiinni ja paiskaa huoneeseen/sänkyyn, pitää väkivalloin kiinni sängyssä vastaan hangoittelevaa lasta liian kovin ottein yms? Ylipäätään käy herkäksi käsiksi, kun valmiiksi jo ärsyttää koko lapsi, ja lapsi ehkä vielä provosoi "vierasta" aikuista? Lapsi kun on. Kellään kokemusta, mitä mieltä olette, mitä sietäsitte, ja mitä pitäisitte ns uuden opetteluna ja tutustumisena, ja antaisitte ajan kulua vaikka toki puuttuisittekin asiaan?
Kommentit (3)
Lapset ensin ja jos ei lasten kanssa osaa olla -> ei tarvitsekaan.
kun taas on tullut luettua palstaa ja vanhemmilla tuntuu ajoittain hermot paukkuvan, niin onkohan helpompi menettää hermot ns vieraan lapsen kanssa, jota on pakko sietää vaikka oikeasti ei sietäisikään? Lapsihan aina kuitenkin luottaa oman vanhemman rakkauteen, vaikka ne hermot vahingossa vähän joskus menee, niin aina voi luottaa siihen rakkauteen, mutta vieraalta (ei omalta vanhemmalta) sen vastaanottaminen tuntuu ehkä paljon pahemmalta?
Minä en sietäisi tuollaista LAINKAAN. En halua elämääni empatiakyvyttömiä, väkivaltaisia ihmisiä ja oma lapsi tulee muutenkin tärkeysjärjestyksessä aina ensin.