Outoa olettaa että omaiset olisivat vastuussa vanhusten hoidosta.
Jos hoitokotipaikka maksaa 95% vanhuksen tuloista voisi sillä rahalla jo olettaa että omaiset on vapautettu hoitovastuusta.
Kommentit (57)
ettei voisi välittää??
Esitin vain näkemykseni MIKSI ehkä on näin. Ja kuka on tarpeeksi viisas viisastelemaan taas siitä mitä pitäisi tehdä? Enkä tarkoittanut nyt sitä että ne laitosvanhukset ovat sotaveteraaneja, vaan sitä että he ovat veteraanien kasvattama seuraava polvi jotka ovat perineet tunnekylmyyden omilta vanhemmiltaan. Ja mitenkäs heitä hoidetaan?eli tämä paasattu 'kylmyys' on kyllä ihan perittyä. Sodan jälkeen kasvaneet sukupolvet kantavat edelleen samoja traumoja eri muotoon jalostuneena. Pitää muistaa että meidän historiasta tuhottiin iso siivu johon kuului myös rakastamisen, välittämisen ja jatkumon kulttuuri. Sodan jälkeen vain selvittiin tekemällä TYÖTÄ. Ei siinä ollut TUNTEILLE tilaa.
Ei meillä ole oikeutta rangaista noita ihmisiä heidä kovista kokemuksistaan. He, jos ketkä ansaitsevat ja HALUAVAT lähellä olijaa ja kuuntelijaa.
Ja tämän asia tiedostaminen antaa meille (tälle sukupolvelle) ymmärtämystä. En tarkoittanut loukata.
T. Se vastaja
perheet, missä mummot auttoivat lastenhoidossa niin, että vanhemmat sai yhteistä aikaa ja lomailla keskenään. Samassa pihapiirissä asui monta sukupolvea ja kesäisin isovanhemmat hoisivat lapsia niin, että vanhemmat pääsivät lomailemaan kahdestaan ja hoisivat myös samalla lehmät ja peltotyöt yms.
Ne, jotka asuivat kaupungissa, veivät lapsensa vanhemmilleen kesäksi, että saivat viettää koko kesän kahdestaan lomailemalla. Moni muistaakin viettäneensä kesänsä mummoloissa.
Heillä oli helppo elämä ja aina apua ja inflaatio söi lainat ja muut ja nyt he eivät olisi valmiita auttamaan meitä omia lapsia lastenlasten hoidossa vaan itsekkäästi haluavat taas lomailla kahdestaan, kuten ovat koko nuoruutensa tehneet.
eli tämä paasattu 'kylmyys' on kyllä ihan perittyä. Sodan jälkeen kasvaneet sukupolvet kantavat edelleen samoja traumoja eri muotoon jalostuneena. Pitää muistaa että meidän historiasta tuhottiin iso siivu johon kuului myös rakastamisen, välittämisen ja jatkumon kulttuuri. Sodan jälkeen vain selvittiin tekemällä TYÖTÄ. Ei siinä ollut TUNTEILLE tilaa.
Ei meillä ole oikeutta rangaista noita ihmisiä heidä kovista kokemuksistaan. He, jos ketkä ansaitsevat ja HALUAVAT lähellä olijaa ja kuuntelijaa.
Oman isäni on alkoholi vienyt, siis on kai vielä hengissä mutta en tiedä missä. Eli jossain vaiheessa varmaan joku soittaa että on kuollut...
Voivat sitten ihmetellä jossain sairaalassa/hoitokodissa, että kun ne lapset ei käy katsomassa. Juu ei käydä, kun tyyppi on halunnut meistä eroon eikä edes puhelinnumeroaan suostu kertomaan.
Fyysiset tarpeet hoidetaan aika hyvin Suomessa.
helvetin vaikeeta ottaa heitä hoitoon kun piti matkustaa jne.. Hän on nimittäin omat lapsensa jo kasvattanut, niimpä niin nyt mä olen kasvattanut omani ja homehtukoon sänkyynsä nyt on mun vuor matkustaa.. sitä saa mitä tilaa.
Sehän on itsestäänselvyys että yhteiskunta hoitaa,, ihan samalla tavalla kuin päivähoidossa.
ollut töissä ole kohdannut yhtään "lapsellista" vanhusta jota lapset ja lastenlapset eivät kävisi katsomassa useammin kuin kerran vuodessa. Jokaisella on ainakin yksi lapsi joka käy säännöllisesti. Erästä leskirouvaa, jolla ei ole läheisempiä sukulaisia kuin serkku, käy tämä serkku katsomassa pari kertaa vuodessa vaikka asuu Espanjassa.
Ainakaan meidän vanhainkodissa vaippoja ei laiteta siksi että vessaan ei vanhusta vietäisi, ne laitetaan siksi että pissa valuu kokoajan, jos ihmisellä kantaa jalat ja pystyy pissan pidättämään vessaan hänet viedään. Eihän vaippaa voi olla kuiva jos pissa valuu kokoajan, onneksi vaipat ovat nykyisin pintakuivia ja ei märkä vaippa vanhusta vaivaa. Paljon pahempi on krooniseksi muuttuva VTI, joka varmaan on osittain ainakin vaippojen vika."Jalattomiakin" me raahataan vessaan, jos vain paino on sellainen että kaksi hoitajaa jaksaa raahata. Ei tosin kovin ergonomista ja mukavaa mutta jos ihminen pystyy pissaa pidättämään on se mukava pissiä vessaan.
perheet, missä mummot auttoivat lastenhoidossa niin, että vanhemmat sai yhteistä aikaa ja lomailla keskenään. Samassa pihapiirissä asui monta sukupolvea ja kesäisin isovanhemmat hoisivat lapsia niin, että vanhemmat pääsivät lomailemaan kahdestaan ja hoisivat myös samalla lehmät ja peltotyöt yms. Ne, jotka asuivat kaupungissa, veivät lapsensa vanhemmilleen kesäksi, että saivat viettää koko kesän kahdestaan lomailemalla. Moni muistaakin viettäneensä kesänsä mummoloissa. Heillä oli helppo elämä ja aina apua ja inflaatio söi lainat ja muut ja nyt he eivät olisi valmiita auttamaan meitä omia lapsia lastenlasten hoidossa vaan itsekkäästi haluavat taas lomailla kahdestaan, kuten ovat koko nuoruutensa tehneet.
eli tämä paasattu 'kylmyys' on kyllä ihan perittyä. Sodan jälkeen kasvaneet sukupolvet kantavat edelleen samoja traumoja eri muotoon jalostuneena. Pitää muistaa että meidän historiasta tuhottiin iso siivu johon kuului myös rakastamisen, välittämisen ja jatkumon kulttuuri. Sodan jälkeen vain selvittiin tekemällä TYÖTÄ. Ei siinä ollut TUNTEILLE tilaa.
Ei meillä ole oikeutta rangaista noita ihmisiä heidä kovista kokemuksistaan. He, jos ketkä ansaitsevat ja HALUAVAT lähellä olijaa ja kuuntelijaa.
sen jälkeen, kun näistä ei enää ollut lastenhoitajiksi ja lomittajiksi. Eli tyttäret ja miniät hoitivat vanhukset kotona ilman omaishoidontukia tms.
Sellaiseenko maailmaan haluat palata, jossa noin 40v täytettyäsi olet 24/7 sidoksissa edellisen sukupolven hoitamiseen? Koska suurilla ikäluokilla oli juuri noin!
helvetin vaikeeta ottaa heitä hoitoon kun piti matkustaa jne.. Hän on nimittäin omat lapsensa jo kasvattanut, niimpä niin nyt mä olen kasvattanut omani ja homehtukoon sänkyynsä nyt on mun vuor matkustaa.. sitä saa mitä tilaa.
Siis koska anoppisi ei suostunut hoitamaan SINUN lapsiasi, et myöskään suostu itse auttamaan anoppia? Oletpas katkera. En nyt ymmärrä, miten sinun lapsiesi hoito liittyy anoppisi hoitoon, vai eikö hän hoitanut miestäsikään, kun oli lapsi? Sitten ymmärrän, jos ei avun anto kiinnosta.
On jotenkin uskomatonta, että vedotaan velvollisuuteen ja vastuuseen, eihän aikuiset ihmiset tosiaan ole omista vanhemmistaan vastuussa, kai. MUTTA, miten joku voi olla niin kylmä ihminen, ettei välitä omista vanhemmistaan enää, kun ovat oikeasti vanhuksia ja tarvitseva apua? Mielestäni välittäminen ja rakkaus on se syy, miksi jokaisen luulisi jollain tavalla huolehtia/auttaa, mitä vaan, omia vanhempiaan.
Aloituksesta saa sen kuvan , niinkuin ikäihmiset olisivat vain taakaksi, niinkun heitä ei tarttis arvostaa enää.
On toki niitä poikkeustapauksia, lapsia, jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa, vanhemmat alkoholisteja, tai muuten vaan "ovat olleet huonoja" vanhempia. Ymmärrän, että he ehkä haluaisivatkin jättää vanhemmat oman onnensa nojaan- sitä saa mitä tilaa.
en pysty aloitusta käsittämään. Kyllähän vanhukset laitoksissa hoidetaan, mutta se seura, LÄHEISET, rakkaat ihmiset, puuttuvat- eikä siinä asiassa omaisia pysty hoitajat korvaamaan!
Oma isoisäni on kohta 100 vuotias- ja käyn joka viikko häntä katsomassa- ja voi tulla monille yllätyksenä, mutta syynä on ihan puhtaasti se, että hän on minulle kovin rakas ja käyn mielelläni hänen luonaan, eikä kukaan minua siihen pakota, vaikka asuukin pidemmän matkan päässä.
Ei hän minua lapsena hoitanut, eikä syntymäpäivälahjojakaan tainut aina tulla, mutta mitä sitten? Hän on silti isoisäni ja tosi tärkeä minulle.
itse olen myös hoitoalalla- ja vaikka joku kirjoittikin, että hänen työpaikassaan kaikilla vanhuksilla käy joka viikko vieraita- niin katin kontit. Olen ollut neljässä eri työpaikassa, vanhusten parissa. Ja valitettavasti suurinta osaa vanhuksista ei tosiaan käynyt kukaan viikottain katsomassa, saatika soitelleet. Sitten oli niitä toisia ääripäitä, joiden omaiset kävivät päivittäin.
Ei siis ole kaikilla yhtä hyvin asiat.
Mutta joo, itse toivon hoitavani asiat niin hyvin, ettei omat lapseni minua hylkää, kun olen vanha.
vaalikelpoinen yksilö, joka on vain ja ainoastaan vastuussa itsestään eikä kukaan muu ole hänestä velvollinen huolehtimaan.
Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia yksilöistä.
Siis koska anoppisi ei suostunut hoitamaan SINUN lapsiasi, et myöskään suostu itse auttamaan anoppia? Oletpas katkera. En nyt ymmärrä, miten sinun lapsiesi hoito liittyy anoppisi hoitoon, vai eikö hän hoitanut miestäsikään, kun oli lapsi? Sitten ymmärrän, jos ei avun anto kiinnosta.
Lapset eivät ole missään kiitollisuuden velassa vanhemmilleen siitä, että saivat syntyä ja vanhemmat heitä hoisivat. Herran tähden, lapsia tehdään omaksi iloksi ja vanhempien kuuluu hoitaa lapsensa, ilman mitään palkintoja tai kunniakirjoja! Yksikään lapsi ei ole pyytänyt saada syntyä tänne. Vastavuoroisuutta voi alkaa odottamaan vasta sitten, kun velvollisuus lastenhoitoon päättyy (eli kun nämä ovat kasvaneet aikuisiksi), mikäli silloin vielä osallistuu aikuisten lastensa elämään auttaen ja tukien.
On jotenkin uskomatonta, että vedotaan velvollisuuteen ja vastuuseen, eihän aikuiset ihmiset tosiaan ole omista vanhemmistaan vastuussa, kai. MUTTA, miten joku voi olla niin kylmä ihminen, ettei välitä omista vanhemmistaan enää, kun ovat oikeasti vanhuksia ja tarvitseva apua? Mielestäni välittäminen ja rakkaus on se syy, miksi jokaisen luulisi jollain tavalla huolehtia/auttaa, mitä vaan, omia vanhempiaan.
Ihan samalla tavalla, kuin ihmiset jotka hylkäävät omat apuatarvitsevat lapsensa kun nämä tulevat aikuisiksi. Välittäminen ja rakkaus kulkevat molempiin suuntiin ja vanhempien tehtävä on kaikessa näyttää esimerkkiä lapsilleen.
Aloituksesta saa sen kuvan , niinkuin ikäihmiset olisivat vain taakaksi, niinkun heitä ei tarttis arvostaa enää.
Ja joistakin vastauksista saa sen kuvan, niinkuin lapset olisivat vain taakaksi ja esimerkiksi lastenlapset ovat isovanhemmilleen suunnaton haitta.
On toki niitä poikkeustapauksia, lapsia, jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa, vanhemmat alkoholisteja, tai muuten vaan "ovat olleet huonoja" vanhempia. Ymmärrän, että he ehkä haluaisivatkin jättää vanhemmat oman onnensa nojaan- sitä saa mitä tilaa.
Tästä olen samaa mieltä. Lisäisin vielä, että huono vanhemmuus voi ilmetä myös lapsen aikuistumisen jälkeen. Jos kaikki apu ja tuki loppuu 18v. rajapyykkiin, eikä omaa lasta auteta vaikka hän on nääntymässä elämän ruuhkavuosiin, ei liene yllätys että vanhainkodissa ei ovi kulu vierailijoiden takia.
en pysty aloitusta käsittämään. Kyllähän vanhukset laitoksissa hoidetaan, mutta se seura, LÄHEISET, rakkaat ihmiset, puuttuvat- eikä siinä asiassa omaisia pysty hoitajat korvaamaan!
Sama juttu myös esim. niiden lastenlasten kanssa, mikään hoitaja maailmassa ei korvaa sitä, että lapset eivät ole tervetulleita mummolaan.
Hyvä, että sinulla ja isoisälläsi on läheiset välit kaikesta huolimatta. On kuitenkin turha syyllistää toisia siitä, että he eivät koe läheiseksi ihmistä, joka ei ole aikanaan osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa heidän elämäänsä.
vaikka ei ole lapsiani hoitanutkaan.
Nyt sekoitetaan hoitaminen ja vanhuksien tapaaminen.
Olen varmasti onnellisessa asemassa,
KOSKA RAKASTAN ÄITIÄNI.
No teillä on sitten huonot äidit ja taitaa olla ne äitien tyttäretkin samaa lajia.
että kauhistuneena vanhustenhoidon nykytilasta olen päättänyt hoitaa äitini ja ehkä anoppinikin ihan itse kaiken mitä voin.. Äitini on hoitanut meidät kaikki, ja lapsenlapsiaan.. Siitä kiitos on kyllä hoito hänelle kun hän sitä tarvitsee.
ala sujumaan ihan helpolla kun pari kertaa harjoittelee. Ei ne vanhukset nyt niin kamalan painavia ole.. eikös ole tekniikkalaji tuo pesettäminen? Kai omaisetkin oppisivat hoitamaan kun yrittäisivät edes.. Ei se ole mitään kvanttifysiikkaa.
Suomessa on siirrytty uuden sukupolven kulttuuriin, joka on kasvanut vastuuttomaksi, laiskasti, kaiken saanut valmiina, ei todellakaan tulevaisuudesta kannata odottaa enää menneitten vuosikymmenten tunnollisten, työikäisten ikäluokkien työpanoksia tämä näkyy myös hoitolaitosten ja hoitajien ammattikunnissa ei ole luottamusta, ammattitaitoa,välinpitämättömyys yleistä, miten päivä saadaan kulumaan kun tullaan työvuoroihin, istutaan vaikka toimiston tietokoneella. Sairaat ,liikuntarajoitteisten ihmisten tapaturmat kuitataan, sattuuhan sitä johtaja tasolta. Omaisen hoidossa tapahtui viikon sisällä kaksi tapaturmaa , aivoinfarkti potilas löytyi 2kertaa lattialta makaamasta, jätetty yksin huoneeseen pyörätuolin istumaan,ties kuinka kauaksi aikaa , seurauksena päivystykseen ct kuvauksiin.taas tarkistamaan onko uusi aivoverenvuoto l infarktin. Ym vammat. Nesteensaanti ,ravitsemustila mitäsattuu. Omaisena olen juossut valvomassa hänen hoitamista, ei todellakaan ole luottamusta , mihin on tultu suomessa, hätä on monen omantunnon ja vastuuntuntoa kantavan läheisen arkipäivää
Voi voi te ahneet ja itsekkäät, tulette todella yllättymään! Hoitajia ei jatkossa ole vanhuksille ellette itse palkkaa vanhuksen tai omilla rahoillanne. Joko hoidatte itse dementiamummonne ja vammaisen läheisenne tai jätätte kadulle kuolemaan. Julkisen sektorin resurssit eivät enää riitä hoitoa järjestämään. Metkut on nähtävissä jo nyt.
ettei voisi välittää??
Esitin vain näkemykseni MIKSI ehkä on näin. Ja kuka on tarpeeksi viisas viisastelemaan taas siitä mitä pitäisi tehdä? Enkä tarkoittanut nyt sitä että ne laitosvanhukset ovat sotaveteraaneja, vaan sitä että he ovat veteraanien kasvattama seuraava polvi jotka ovat perineet tunnekylmyyden omilta vanhemmiltaan. Ja mitenkäs heitä hoidetaan?