Outoa olettaa että omaiset olisivat vastuussa vanhusten hoidosta.

mutta lapset eivät syntyneet sen takia että sitoisivat itsensä vanhempiensa hoitamiseen vuosiksi aikuisiällä.

kun palsta mamma niiltä kaiken omaisuuden ja tulot ennakkoperintönä.

Kun ne vanhemmat sanoi mulle sillon niiin pahasti niiin mula tuli niin paha nieli. Mutta perintö kyllä kuuluu just mulle.

kyllä niitä jotka eivät jaksa piitata omien vanhempien hoidosta jos suhteessa on jotain vikaa. Ei lapsen tarkoitus ole hoitaa vanhempiaan joten kyllä se hoiva täytyy ansaita. Vastuusta voidaan siis puhua jos vanhempi on ollut hommassaan hyvä ja reilu. Vanhempi taas on aina hoivavastuussa lapsestaan koska on itse päättänyt tämän hankkia. Kurjaa syyllistää ihmisiä siitä että he eivät pidä parempaa huolta vanhemmistaan kun kukaan ei kysy kuinka hyvin vanhemmat pitivät huolta lapsistaan aikoinaan. En oikein voi uskoa että mikään "superäiti" jäisi kokonaan vaille lastensa hoivaa vanhuksena, ne huonommat sitten ansaitsevatkin kohtalonsa ja heistä valtio on viime kädessä vastuussa.

minut jätettiin pienenä selviytymään yksikseni, en aio hoitaa vanhempiani kun heistä tulee vanhoja. Ja kyseessä ei todella ole mikään yksittäinen juttu, josta olisin pahoittanut mieleni.



Ja nykypäivänä on lääketiedekin kehittynyt sen verran hyväksi, että vanhukset elävät 100- vuotiaiksi. Onko sitten sen 80-vuotiaan tyttären tehtävä hoitaa äitiään? Tai 60-vuotiaan hoitaa äitiään ja iso-äitiään, vai peräti sen nuorimman ottaa kotiinsa kaikki vanhukset ja hoitaa kotona? Kotihoito alkaa lisääntymään pikkuhiljaa, vanhainkoteja ajetaan alas ja vanhukset senkun lisääntyy.

menee hoitolaitokseen, kuuluisi hoitolaitoksen tarjota ainakin kunnollinen perushoito. Eli että vanhus saisi ravintoa, vaikka ei itse pystyisi syömään ja että saisi olla kuivissa puhtaissa vaipoissa, eikä märissä kokoajan. Lisäksi pitäis päästä ulkoilemaan, eikä maksaa siitä, että tainnutetaan sängynpohjalle lääkkeillä. Monien vanhusten lapset ovat vielä töissä, eivätkä pysty kaikkiin ruokailuihin osallistumaan, tai vaippoja vaihtamaan.

Nykyinen nuoret vanhemmat sukupolvi on todellakylmää. Ei halua hoitaa omia lapsiaan, ei omia vanhempiaan. Ei pysy avioliitoissa kun se ei ole kivaa ja silti syövät todella paljon masennuslääkkeitä.

Jotain heissä on todella pahasti vialla.

Ei kiinnosta omat lapset tai lapsenlapset.

"Kurjaa syyllistää ihmisiä siitä että he eivät pidä parempaa huolta vanhemmistaan kun kukaan ei kysy kuinka hyvin vanhemmat pitivät huolta lapsistaan aikoinaan. En oikein voi uskoa että mikään "superäiti" jäisi kokonaan vaille lastensa hoivaa vanhuksena, ne huonommat sitten ansaitsevatkin kohtalonsa ja heistä valtio on viime kädessä vastuussa."



Kun vanhempi oli niin kamala, että piti lähteä jo 16 vuotiaana kotoa pois. Kun mielummin asui laitoksessa kuin kotona (vaikka laitoskin oli kamala paikka). Kun ei saanut kunnon vaatteita, riittävästi ruokaa, ei saanut harrastaa, työtä piti tehdä peruskoulun ohella, vanhemman kumppanit vaihtuivat toistuvasti aina piti sopeutua, jatkuvaa haukkujen kuuntelemista... Nuorena pyysin sijoitusta sijaisperheeseen -en päässyt, onneksi pääsin laitokseen.



Ja sitten pitäisi olla kuuntelemassa, vaihtamassa vaippoja, syöttämässä, pitämässä kädestä jne. Eikö mitään rajaa?!

autella vanhempana kun ette edes itse viitsi lapsianne hoitaa vaan vingutte yhteiskuntaa apuun.

autella vanhempana kun ette edes itse viitsi lapsianne hoitaa vaan vingutte yhteiskuntaa apuun.

ennen kuolemaansa! Kannattaa satsata viimeisiin vuosiinsa ja laittaa joka euro menemään, vaikka ne lapset omien perheittensä kanssa olisivat miten tiukoilla.



Kun itse maksaa, saa sen, mitä haluaa. Mutta jos menee vaikka kesämökin myymään lapsille alihintaan, on se raha ikuisesti menetetty.

tehkööt työvuosinaan niin paljon töitä että on sitten eläkkeestä varaa hoitolaitokseen maksella. Ja se saa luvan riittää että lapset maksavat verojen muodossa vanhempiensa hoidon.

menee hoitolaitokseen, kuuluisi hoitolaitoksen tarjota ainakin kunnollinen perushoito. Eli että vanhus saisi ravintoa, vaikka ei itse pystyisi syömään ja että saisi olla kuivissa puhtaissa vaipoissa, eikä märissä kokoajan. Lisäksi pitäis päästä ulkoilemaan, eikä maksaa siitä, että tainnutetaan sängynpohjalle lääkkeillä. Monien vanhusten lapset ovat vielä töissä, eivätkä pysty kaikkiin ruokailuihin osallistumaan, tai vaippoja vaihtamaan.

Olen itse siis vanhuspuolella töittä. Puhtaus, ravitno ja asentohoito + lääkkeet hoidetaan niinkuin pitää, mutta miten helvetissä me ehtisimme ulos vanhusten kanssa?? Usko pois, me haluaisimme, mutta laki on tullut jopa siinä tilanteessa vastaan kun omaiset olisivat palkanneet ulkoiluttajan! Me hoitajat hyvin, vhyvin harvoin ehdimme ulkoiluttamaan ja paska laki vastuusta, rahasta ym. teilaa kaikki nuo. Ja ei, me emme meidän työpaikalla lääkitse vanhuksia sänkyyn. Jokain "pirteämpi" päivä vanhuksella on meillekin ilon aihe ja jäämme puhumaan ja olemaan läsnä sen minkä kerkiämme. En väitä etteikö huonoja hoitopaikkoja olisi, mutta ymmärtäkää, että se perkeleen raha, jooka syydetään mieluummin torkkupeittoihin on pois meidän mummoilta ja vaareilta.

T. lähihoitaja

menee hoitolaitokseen, kuuluisi hoitolaitoksen tarjota ainakin kunnollinen perushoito. Eli että vanhus saisi ravintoa, vaikka ei itse pystyisi syömään ja että saisi olla kuivissa puhtaissa vaipoissa, eikä märissä kokoajan. Lisäksi pitäis päästä ulkoilemaan, eikä maksaa siitä, että tainnutetaan sängynpohjalle lääkkeillä. Monien vanhusten lapset ovat vielä töissä, eivätkä pysty kaikkiin ruokailuihin osallistumaan, tai vaippoja vaihtamaan.

Olen itse siis vanhuspuolella töittä. Puhtaus, ravitno ja asentohoito + lääkkeet hoidetaan niinkuin pitää, mutta miten helvetissä me ehtisimme ulos vanhusten kanssa?? Usko pois, me haluaisimme, mutta laki on tullut jopa siinä tilanteessa vastaan kun omaiset olisivat palkanneet ulkoiluttajan! Me hoitajat hyvin, vhyvin harvoin ehdimme ulkoiluttamaan ja paska laki vastuusta, rahasta ym. teilaa kaikki nuo. Ja ei, me emme meidän työpaikalla lääkitse vanhuksia sänkyyn. Jokain "pirteämpi" päivä vanhuksella on meillekin ilon aihe ja jäämme puhumaan ja olemaan läsnä sen minkä kerkiämme. En väitä etteikö huonoja hoitopaikkoja olisi, mutta ymmärtäkää, että se perkeleen raha, jooka syydetään mieluummin torkkupeittoihin on pois meidän mummoilta ja vaareilta.

T. lähihoitaja

Syy ei nyt missään nimessä olekkaan vanhuksia hoitavien henkilöiden, vaan se on jossain ihan muualla. Kun lähihoitajia koulutetaan, puhutaan läsnäolosta ja virikkeiden tarjonnasta ja henkisestä huolenpidosta. Kun lähihoitaja joutuu töihin, hän saa hirveän työmäärän ja (ainakin jokainen tuntemani lähäri) stressin siitä, että ei ehdi tehdä kaikkea mitä voisi. En usko että lähihoitajastakaan on kivaa antaa sulfaa mummolle vti:hin ja tietää samalla, että mummolle ei voi säästösääntöjen takia kuitenkaan vaihtaa vaippaa liian usein. Joissakin paikoissa on nykyään jopa vain 2 vaipaa/vrk.

Mummoni laitoksessa oli hirveän vähän hoitajia ja siitä tehtiin kanteluitakin. Valitettavasti mummoani voitu siirtää minnekkään muualla, sillä paikkoja ei ollut. Kertaakaan en kuitenkaan nähnyt epäsytävällistä hoitajaa, vaan ihmettelin suuresti heidän jaksamistaan.

menee hoitolaitokseen, kuuluisi hoitolaitoksen tarjota ainakin kunnollinen perushoito. Eli että vanhus saisi ravintoa, vaikka ei itse pystyisi syömään ja että saisi olla kuivissa puhtaissa vaipoissa, eikä märissä kokoajan. Lisäksi pitäis päästä ulkoilemaan, eikä maksaa siitä, että tainnutetaan sängynpohjalle lääkkeillä. Monien vanhusten lapset ovat vielä töissä, eivätkä pysty kaikkiin ruokailuihin osallistumaan, tai vaippoja vaihtamaan.

Olen itse siis vanhuspuolella töittä. Puhtaus, ravitno ja asentohoito + lääkkeet hoidetaan niinkuin pitää, mutta miten helvetissä me ehtisimme ulos vanhusten kanssa?? Usko pois, me haluaisimme, mutta laki on tullut jopa siinä tilanteessa vastaan kun omaiset olisivat palkanneet ulkoiluttajan! Me hoitajat hyvin, vhyvin harvoin ehdimme ulkoiluttamaan ja paska laki vastuusta, rahasta ym. teilaa kaikki nuo. Ja ei, me emme meidän työpaikalla lääkitse vanhuksia sänkyyn. Jokain "pirteämpi" päivä vanhuksella on meillekin ilon aihe ja jäämme puhumaan ja olemaan läsnä sen minkä kerkiämme. En väitä etteikö huonoja hoitopaikkoja olisi, mutta ymmärtäkää, että se perkeleen raha, jooka syydetään mieluummin torkkupeittoihin on pois meidän mummoilta ja vaareilta. T. lähihoitaja

Meille lähihoitajille teidän unohdetut vanhuksenne ovat läheisiä tavallaan, kun tulevat tutuiksi. Todella surullista, ettei moniakaan kukaan käy katsomassa kuin kerran vuodessa jos sitäkään.

Tahtoisimme ulkoiluttaa, tehdä mitä vaan heidän kanssaan, mitä he tahtoisivat, mutta työmme on valitettavasti likuhihnoitettua tavallaan eli noottia tulee, jos viettää liian kauan aikaa jonkun luona ja saa hitaan maineen, joutuu puhutteluun? Tietokone kun tarkkailee tehokkuuttamme koko ajan ja kaikesta tehdään taulukoita:(((

Itse valitsin ammattini, koska halusin auttaa muita, mutta sainkin vain tehokkuusmittarin kaulaani työnantajalta!

Että se siitä hyvästä ajatuksesta!

ja joskus murehtii heidän asioita kotonaankin. Itsekin valitsin hoitoalan siksi, että halusin auttaa ihmisiä. Nyt olen vain tulosyksikön nappula, kenen pitää ehtiä tehokkaammin hoitaa enemmän hoidettavia, että tulosyksikkö saa voittoa.

Paljon ihmisiä vaihtaa alaa. Moni nuori on viime vuosina lähtenyt lukemaan ihan toiselle alalle. Ihan vain sen takia, että työ ei vastaa sitä haavetta, mitä heillä on ollut. Ja lisäksi tämä sukulaisten ja omaisten jatkuva haukkuminen. Kun muista hommista saa parempaa palkkaa helpommalla niin ei kannata jäädä vuorotyöhön omaisten haukuttavaksi.

Samoin haaveilen itsekin heti kun mies saa vakituisen työpaikan. Lähden itsekin lukemaan muuta alaa ja hoivaan sitten vapaa-aikanani sen, mitä hoivaan ja tyydytän auttamisen haluani siten.

menee hoitolaitokseen, kuuluisi hoitolaitoksen tarjota ainakin kunnollinen perushoito. Eli että vanhus saisi ravintoa, vaikka ei itse pystyisi syömään ja että saisi olla kuivissa puhtaissa vaipoissa, eikä märissä kokoajan. Lisäksi pitäis päästä ulkoilemaan, eikä maksaa siitä, että tainnutetaan sängynpohjalle lääkkeillä. Monien vanhusten lapset ovat vielä töissä, eivätkä pysty kaikkiin ruokailuihin osallistumaan, tai vaippoja vaihtamaan.

Olen itse siis vanhuspuolella töittä. Puhtaus, ravitno ja asentohoito + lääkkeet hoidetaan niinkuin pitää, mutta miten helvetissä me ehtisimme ulos vanhusten kanssa?? Usko pois, me haluaisimme, mutta laki on tullut jopa siinä tilanteessa vastaan kun omaiset olisivat palkanneet ulkoiluttajan! Me hoitajat hyvin, vhyvin harvoin ehdimme ulkoiluttamaan ja paska laki vastuusta, rahasta ym. teilaa kaikki nuo. Ja ei, me emme meidän työpaikalla lääkitse vanhuksia sänkyyn. Jokain "pirteämpi" päivä vanhuksella on meillekin ilon aihe ja jäämme puhumaan ja olemaan läsnä sen minkä kerkiämme. En väitä etteikö huonoja hoitopaikkoja olisi, mutta ymmärtäkää, että se perkeleen raha, jooka syydetään mieluummin torkkupeittoihin on pois meidän mummoilta ja vaareilta. T. lähihoitaja

Meille lähihoitajille teidän unohdetut vanhuksenne ovat läheisiä tavallaan, kun tulevat tutuiksi. Todella surullista, ettei moniakaan kukaan käy katsomassa kuin kerran vuodessa jos sitäkään.

Tahtoisimme ulkoiluttaa, tehdä mitä vaan heidän kanssaan, mitä he tahtoisivat, mutta työmme on valitettavasti likuhihnoitettua tavallaan eli noottia tulee, jos viettää liian kauan aikaa jonkun luona ja saa hitaan maineen, joutuu puhutteluun? Tietokone kun tarkkailee tehokkuuttamme koko ajan ja kaikesta tehdään taulukoita:(((

Itse valitsin ammattini, koska halusin auttaa muita, mutta sainkin vain tehokkuusmittarin kaulaani työnantajalta!

Että se siitä hyvästä ajatuksesta!

Mutta itse kyllä aion olla vahvasti läsnä vanhempieni vanhuudessakin.



Tosin saa nähä minkäikäsinä he laitokseen edes suostuisivat. Isovanhemmat asuneet kaikki kotona (tänän mennessä vaari kuollut vasta, hän eli viimeiset 3 kk sairaalassa aivoinfarktin jälkeen) vaikka ovat kaikki jo 75-85v.

Isovanhempien vanhemmistani eräs meni laitokseen vasta 98 vuotiaana. Eli 100 vuotiaaksi.



Mutta olen kyllä jo luvannu vanhemmilleni että mie heitä autan sitten kun aika tulee. Ne on tehneet mun eteen paljon ja tekeväåt yhä.



uskon vastavuoroisuuteen. Ja kaipa kasvatuksella ja mallillakin on merkitys, kun on nähnyt miten paljon omat vanhemmat on auttaneet isovanhempiani vaikka kaikki isovanhemmat asuvat melkein toisella puolen Suomea.



Kasvattakaapa lapsenne kunnialla ja näyttäkää mallia, ehkä ette sitten jää laitokseen juoduttuanne yksin ja kateroidu.



T. 20 vuotias lähäriopiskelija, ja liian monta yksinäistä ja katkeroitunutta vanhusta hoitolaitoksissa saanut tavata.

eli tämä paasattu 'kylmyys' on kyllä ihan perittyä. Sodan jälkeen kasvaneet sukupolvet kantavat edelleen samoja traumoja eri muotoon jalostuneena. Pitää muistaa että meidän historiasta tuhottiin iso siivu johon kuului myös rakastamisen, välittämisen ja jatkumon kulttuuri. Sodan jälkeen vain selvittiin tekemällä TYÖTÄ. Ei siinä ollut TUNTEILLE tilaa.

eli tämä paasattu 'kylmyys' on kyllä ihan perittyä. Sodan jälkeen kasvaneet sukupolvet kantavat edelleen samoja traumoja eri muotoon jalostuneena. Pitää muistaa että meidän historiasta tuhottiin iso siivu johon kuului myös rakastamisen, välittämisen ja jatkumon kulttuuri. Sodan jälkeen vain selvittiin tekemällä TYÖTÄ. Ei siinä ollut TUNTEILLE tilaa.

Ei meillä ole oikeutta rangaista noita ihmisiä heidä kovista kokemuksistaan. He, jos ketkä ansaitsevat ja HALUAVAT lähellä olijaa ja kuuntelijaa.