Pelotaa, kun mies ei ole kovin tarkka lasten kanssa
Vauvan kanssa ollessa antaa vauvan mutustaa paperia ja viime hetkessä huomaa kiskoa pois suusta tai seuraa sohvalta kun vauva opettelee nousemaan ylös niin että isompi lapsi juoksee ja pomputtaa palloa vieressä. Vauva nousee vaikkapa sohvapöytää vasten, ja takana telkkaritaso, eli monta mahdollisuutta lyödä pää jos kaatuu isomman tönäistessä - vauvan pitää tottakai antaa nousta, mutta pitäisi viitsiä tulla vierelle varmistamaan ettei mitään satu. Mies ei jaksa nousta sohvalta tätä varten, ennemmin sitten vasta reagoi kun vauva huutaa kurkku suorana telottuaan itseä.
Isomman kanssa mies ei ole tarkka esim. leikkipuistossa. Antaa lapsen mennä mihin tahansa laitteisiin eikä ole aina vierelle ottamassa kiinni jos tippuu. Kysyin miten antaa 3v:n mennä koululaisille suunnattuihin laitteisiin ilman että on itse siinä vieressä niin mies tokaisee että "ei sitä kuitenkaan välttämättä saa kiinni jos tipahtaa ja samallalailla vanhempi on vastuussa jos koululainenkin näistä tippuu".
Mitä mieltä? Multa kysyy pinnaa miehen käytös..
Kommentit (7)
leikkipuistossa vaikka isä oli vieressä. Että ei se käden ulottuvilla vahtiminen todellakaan autuaaksi tee.
Itse en usko muutenkaan, että pienet kolhut ovat pahaksi. Kallo on paksu juuri siksi, että se kestäisi vähän kolhimista. Siitähän sitä oppii.
Ei toistaiseksi ole. Lapsi ei myöskään ole toistaiseksi päässyt kiipeämään ikkunalaudelle kurkkimaan avoimesta ikkunasta kerrostalon ylimmästä kerroksesta pihalle kun isä jättänyt ikkunan auki _lapsen huoneessa_ tuulettaakseen ja unohtanut laittaa oven salpaan jottei lapsi pääse tuolloin huoneeseen. Kerran lapsi jo meni huoneeseen leikkimään, onneksi älysin mennä perässä, mies kohautti olkiaan että unohti asian. Tämän jälkeen unohtanut pari kertaa muulloinkin. Minä joudun olemaan kuin haukkana miehen huolimattomuuden takia.
Mun mies on työttömänä kotona lasten kanssa ja yks päivä töiden jälkeen havahduin siihen, kun meidän 5-vuotias selitti, että silloin kun iskä oli jossain, mulle kävi niin kipeesti kun tipuin tuolilta, kun yritin saada naksuja kaapista, kun meille tuli nälkä. Nuorin 4-vuotias.
Kysyin sitten, että siis oliko iskä jossain ja missä se oli, niin vanhempi sanoi, että ei me tiedetä ja oli se vaan jossakin. Kysyin sitten oliko kauanki ja onko muinakin päivinä ollut? Oli vastaus kyllä.
Kun sitten tiukkasin mieheltä, että mitä vittua, niin se äyski vaan, ettei aio raahata lapsia mukanaan työkkäriin ja KELAan tai kauppaan eikä minneen, kun se pukeminen on niin isotöistä!?
Siis what the fuck? Ton ikästen lasten pukeminen isotöistä? Samalla kertaa selvisi myös, että mies ei viitsi laittaa ruokaa, "kun eihän nuo ole vailla mitään. Ottakoot sitten jotain kaapista, kun nälkä tulee, niinhän mäkin teen." Voitte arvata, että sanainen arkkuni pääsi valloilleen. Silti epäilen, ettei mies vieläkään tajua miksi ripityksen sai. Hirvittää mennä töihin.
Voi kun ois varaa laittaa lapset päiväkotiin.. Ja ap:n mies vaikuttaa vaan perushyypiöltä, mun mies... NO JOOOOO! :/
mies lähtee hoitamaan asioita ja jättää 5- ja 4-vuotiaat kotiin kahdestaan!!!
Olen onnellinen yksinhuoltaja ! Nyt avautuu silmät siihen miltä oikeasti SÄÄSTYN.
Sun on laitettava lapsesi tarhaan. Teksisin ilmon miehestäsi, jos se olisi mahdollista. Todella edesvastuutonta.
Ainoastaan toi ikkuna juttu oli sellainen asia mikä voi todellakin olla kohtalokas ja siinä kyllä syy jo vanhempien.
Annan omienkin kiivetä vaikka mihin laitteisiin leikkipuistossa. Siinähän ne voimat kasvavat ja lapsi oppii luottamaan kykyihinsä.