Ero vai ei? Väljähtynyt suhde, ollaan kuin ystävät

pisteeseen vuosien myötä aika moni suhde menee.

Sehän on kuitenkin hyvä kun tulette toimeen.

Teidän se vaan on pähkäiltävä mitä teette.

Joillekkin riittää tollainen suhde toisille ei.

Toiset haluaa lasten takia olla yhdessä huonommissakin suhteissa.

Se mieletön rakkauden huuma kyllä menee joka suhteessa ohi ja tasoittuu,mutta kyllä toki halu olla yhdessä ja onnellisuus pitää jäädä jäljelle sekä sopiva määrä seksiäkin. Pussailun vähyys on myös varmaan aika tuttua kun vuosia jo oltu.

Elkää hermostuko en toki yleistä!

Kirjoitit melkeinpä tarkalleen myös meikäläisen tarinan.

Mutta miten sitä jaksaa, vuosikausia, ehkä loppuelämän - jos on vaan sellaista tavallista arkea, ei enää mitään kipinää...?



Minua se surettaa ja masentaa, varsinkin kun sitä kipinää on ollut jonkun toisen kanssa (mitään ei tapahtunut, kun olin varattu). Ja välillä tuntuu, että eikö elämällä voisi olla jotain muutakin annettavaa? Ei libidoni mihinkään ole kadonnut, ja tuntuu vähän turhauttavalta, että saatan masturboida yksikseni vaikka kerran päivässä, haaveilla siitä ihastuksestani - ja sitten menen oman miehen viereen nukkumaan, sanotaan hyvää yötä eikä edes suudella :(



Eikö se turhauta ihmisiä pitemmän päälle?

Ja voiko tämä tilanne korjaantua, ja jos niin miten?

Meillä tosin lapsia kolme, nuorin 3v, yhdessä ollaan oltu pian 13 vuotta.



Samoja asioita pohdin ja parisuhde samassa jamassa. Tosin seksielämä on aika kuollutta nykyään... Mietin eroa mutta lasten takia en sitä haluaisi. Tuntuu vaan siltä että oma elämä menee ihan hukkaan!



En tiedä mitä tehdä ja mikä olisi oikein? Ajattelin että annan ajan kulua (taas) hieman ennen mitään päätöksiä.



Mieheni on hakenut myös rauhanturvaajaksi ja on nyt toimintavalmiudessa vuoden. Jos hän lähtee, harkitsen eroa vakavammin.



Ihanaa, etten ole yksin ajatuksineni. Tsemppiä sinulle elämääsi ja valintoihisi!

kipinä on kadonnut? Olihan teillä silloin alussa rakastuminen ja kipinä, eikö niin. Tuntuu kuin olisit jo luopunut ajatuksesta löytää kipinä uudelleen. Luulet sen läytyvän jonkun toisen kanssa. Miksikö jonkun toisen kanssa. Etkö pysty kokemaan aviopuolisoasi enää vieraana ihmisenä, johon voisit rakastua uudelleen.

Nämä tällaiset suhteen väljähtymiset ovat asennevammoja.

Eli tilanne sama, hieman pidempään ollaan tosin oltu yhdessä. Minä puhun miehelle ongelmasta ja mies kyllä haluaa jatkaa yhdessä, minä vain en ole enää varma. Ihastunut tosin en ole toiseen ja pidän miestäni hyvänä isänä ja että hänestä joku muu saisi hyvän puolisonkin, minä vain tahtoisin enemmän.. Ehkä meillä vielä on läheisyyttäkin toisinaan olemassa, mutta se vähenee koko ajan ja siitä olen huolissani:(

Aikalailla sama tilanne, tosin puolet pitempään ollaan oltu yhdessä. Olen vain "tyytynyt" tilanteeseen, vaikka itsekin unelmoin "kipinästä".

Itse olen ajatellut, että tarvitsisimme joskus aikaa kaksin jossain kivassa ympäristössä (ei kotona), missä ei olisi kavereita eikä liikaa viihde-elektroniikkaa/nettiä, eli siis olisi pakko olla yhdessä ja tehdäkin jotain. Se on vaan oma haasteensa löytää sille aika ja mahdollisuus, kun molemmat työssä ja lapsi alle 2v. Toki se on myös tahdon kysymys, sillä se on sitä suhteen eteen työn tekemistä.

siitäkös se intohimo, hellyys, läheisyys ja sisältö varmaan löytyykin!

meillä seksi loppui oikeastaan kun rupesin odottamaan lasta. Sitten ei odotusaikana mies halunnut seksiä vaikka itse halusin. Tämä masensi. Saatoin mastuboida kanssa monesti päivässäkin kun halut oli kovat. Nyt lapsia kaksi ja seksiä 12v jälkeen ehkä 2kertaa vuodessa. Hellyyttä tosi vähän ja suukkoja ei ollenkaan. =(

Tätäkö elämä on 34v?

olen kyllä pettänytkin miestä mutta oli ennen lapsia ja muista syistä kuin seksistä.

Olenkin tosi masentunut ja nykyään on kyllä lääkityskin ja ei seksihaluja enään juurikaan...

Mutta enpä usko että eroaminenkaan juuri tilannetta muuttaisi.

Täältä olen lukenut että yksinhuoltajat alinta kastia ja vaan hullu heihin sekaantuu....joten rakkaudeton liitto jatkuu. =(

Niin ja lapset tärkeintä!!

että älkää erotko, jos kerran perusasiat on kunnossa. Hakeutuuka pari-tai seksuaaliterapiaan, lainatkaa oppaita asiasta, opetelkaa löytämään taas läheisyyttä suhteeseen huomioimalla toista, käykää jonkinlainen parisuhdeleiri tai -viikonloppu. ( esim. Mennään Eteenpäin, www.memennaaneteenpain.fi )

Keskustelkaa asiasta, sopikaa yhdessä, että panostatte suhteeseenne.

mitä jos toinen ei halua parisuhdeleireille tai pariterapiaan. Kokeiltu jo monta kertaa ja yksinkin olen käynyt ja ei ollut apua puhua yksin vaan ongelmista siihen menen mielummin yksilöterapiaan. Mies ei halua kellekään puhua ja ei edes minulle.

"Täältä olen lukenut että yksinhuoltajat alinta kastia ja vaan hullu heihin sekaantuu....joten rakkaudeton liitto jatkuu. =("



Jep, kaikki yksinhuoltajat roskasakkia esim. Anne Sinnemäki ja Tarja Halonen.

Rakastatteko kuitenkin puolisoanne edelleen?

Niin voi käydä joka suhteessa - onko ratkaisu vain vaihtaa miestä parin vuoden välein?

Lapsettomana se toki kävisi päinsä, mutta minusta lapsille pitäisi turvata mahdollisimman turvalliset ja tasapainoiset kasvuolosuhteet.



Väljähtyneen seksielämän voi yleensä "pelastaa", yleensähän se on vain seurausta arjen kiireestä ja väsymyksestä ja siitä, ettei ole tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa ja voimavaroja.

kerron kuitenkin... Erosin exästäni 4,5 vuotta sitten ja mun tuntemukset oli samat kuin sulla! eli musta tuntui viimeiset pari vuotta että ollaan vaan kämppiksiä/ parhaita ystäviä... Seksi tuntui musta jotenki vastenmieliseltä ja sitä oli harvoin, silloin harvoin kun sitä oli niin tein sen vain miehen mieliksi!

Miehen mielestä meillä varmasti oli kaikki hyvin, mutta itse olin eri mieltä. Tiesin jo pitkään ennen eroa, että tämä ei tule enää kauaa kestämään!



Tarinani poikkeaa omastasi sillä, että mulla ja exällä ei ollut lasta ja asuimme vuokralla! Joten on kyllä eri asia kun on yhteinen lapsikin teillä.. Vaikea sanoa mitä sun tulisi tehdä, mutta sen sanon että mieti tarkkaan omalta sekä lapsesi kannalta mikä on parasta!!



itse kun seurustelin vielä exäni kanssa, niin tapasin nykyiseni baarissa ja hän vei jalat altani totaalisesti!! Pari viikkoa meni niin että ajattelin vain tätä uutta tyyppiä ja sitä että nyt tämä suhde exän kanssa on finiitto!!

Ystäväni tunsi tämän nykyisen mieheni ja sain häneltä puh.numeron... Siitä se tekstailu alkoi, sitten laitoin poikki exän kanssa, suhde nykyiseen tiivistyi ja nyt n. 4,5 vuoden jälkeen meillä puolivuotias tyttö, oma tupa jne... Päivääkään en ole katunut eroa exästä!

"Täältä olen lukenut että yksinhuoltajat alinta kastia ja vaan hullu heihin sekaantuu....joten rakkaudeton liitto jatkuu. =("

Jep, kaikki yksinhuoltajat roskasakkia esim. Anne Sinnemäki ja Tarja Halonen.

Etkös tiennyt että Tarjallakin on nykyään kuitenkin mies? eikä Tarja kyllä kuulu mihinkään alimpaan kastiin, päin vastoin!!:D

[quote author="Vierailija" time="01.07.2011 klo 14:42"]

Otsikossa se. Eli olemme olleet yhdessä n. 10 vuotta, lapsia on yksi. Viimeiset kolme vuotta on ollut aika hankalaa, enemmän riitoja, jne. Ja läheisyys vähentynyt ja kadonnut. Emme enää suutele koskaan, joskus ehkä kun asian muistaa, joku pieni pusu. Ja seksikin muuttunut rutiininomaiseksi. Riitoja lukuunottamatta tulemme kyllä ihan hyvin toimeen, mutta minusta me olemme kuin ystävät, jotka asuvat yhdessä ja joilla on yhteinen lapsi.

Viimeisen kahden vuoden aikana olen ihastunut neljä kertaa toiseen, yhteen ihastus on kestänyt nyt jo vuoden verran, ja se on jopa jossain määrin molemminpuolinen.

Tiedostan, ett jos nyt eroan ja tulee uusi suhde, siinä voi käydä samalla lailla, mutta en vaan kestä tällaista epäseksuaalista liittoa. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, seksiä...

Olemme puhuneet asiasta, ja aina sen jälkeen ehkä on yhden tai kaksi päivää paremmin, kun kumpikin skarppaa ja tavallaan "esittää" sitä läheisyyttä. Mutta luonnostaan se ei enää tule ja intohimo on kadonnut.

Meillä on siis yhteinen elämä, yhteinen koti ja yhteinen lapsi. Mutta minulle se ei riitä parisuhteen sisällöksi. Ei minulle riitä se, että voin vaan surunsekaisella kaiholla muistella intohimoisempia aikoja.

Mitä te muut olette tällaisessa tilanteessa tehneet?

[/quote]

no miten kävi?? t. Samassa jamassa näin pari vuotta myöhemmin..

Minusta on hyvä tilanne jos on kumppaninsa kanssa paras ystävä. Meilläkin on tylsää mutta lisäksi on ruvennut ärsyttämään koko tyyppi kaikin tavoin. Yritän jättää hänet vielä tämän vuoden aikana. Hassua kun ei tiedä sitä vaan surffailee tuossa netissä kaikessa rauhassa...

Meillä oli aivan sama tilanne kuin ap:lla. Lapsia oli kolme, yhdessä oltu vuosia. Seksi ja läheisyys olivat lähes loppu, riitoja paljon. Sitten alkoi ystäväpiirissä tulla eroja ja sen jälkeen me löysimme toisemme uudestaan. Ei se nopea muutos ollut, mutta pikkuhiljaa aloimme tehdä töitä sen eteen, että pysymme yhdessä. Molemmilla oli/on vahva halu olla yhdessä varsinkin sen jälkeen, kun olemme seuranneet ystävien eroja ja lasten kärsimyksiä. Ja uusia parisuhteita, joita rasittavat vanhat suhteet, sukulaiset, lasten tapaamiset ja erilaiset tavat ja säännöt. Olemme molemmat sitä mieltä, ettei kiinnosta yhtään omasta eikä lasten puolesta aloittaa sitä rumbaa. Tuosta syystä aloimme nähdä hiukan vaivaa suhteemme eteen. Seksi ja läheisyys on pikkuhiljaa lisääntynyt, viihdymme hyvin yhdessä sekä lasten kanssa että kaksin. 

Kävimme myös vuosia sitten pariterapiassa, jonka seurauksena saimme riidat vähenemään, mutta se ei tuonut vielä läheisyyttä lisää.