Ero vai ei? Väljähtynyt suhde, ollaan kuin ystävät

Otsikossa se. Eli olemme olleet yhdessä n. 10 vuotta, lapsia on yksi. Viimeiset kolme vuotta on ollut aika hankalaa, enemmän riitoja, jne. Ja läheisyys vähentynyt ja kadonnut. Emme enää suutele koskaan, joskus ehkä kun asian muistaa, joku pieni pusu. Ja seksikin muuttunut rutiininomaiseksi. Riitoja lukuunottamatta tulemme kyllä ihan hyvin toimeen, mutta minusta me olemme kuin ystävät, jotka asuvat yhdessä ja joilla on yhteinen lapsi.



Viimeisen kahden vuoden aikana olen ihastunut neljä kertaa toiseen, yhteen ihastus on kestänyt nyt jo vuoden verran, ja se on jopa jossain määrin molemminpuolinen.



Tiedostan, ett jos nyt eroan ja tulee uusi suhde, siinä voi käydä samalla lailla, mutta en vaan kestä tällaista epäseksuaalista liittoa. Kaipaan hellyyttä, läheisyyttä, seksiä...



Olemme puhuneet asiasta, ja aina sen jälkeen ehkä on yhden tai kaksi päivää paremmin, kun kumpikin skarppaa ja tavallaan "esittää" sitä läheisyyttä. Mutta luonnostaan se ei enää tule ja intohimo on kadonnut.



Meillä on siis yhteinen elämä, yhteinen koti ja yhteinen lapsi. Mutta minulle se ei riitä parisuhteen sisällöksi. Ei minulle riitä se, että voin vaan surunsekaisella kaiholla muistella intohimoisempia aikoja.



Mitä te muut olette tällaisessa tilanteessa tehneet?