Kotona kyllästyttää
todella ristiriitaisia tunteita... toisaalta kotona oleminen tökkii jo aika pahasti mutta toisaalta ei millään raaskisi laittaa pian 2v täyttävää lasta hoitoon, ja kun miettii sitä rumbaa joka siitä alkais...
Kuopus on neljäs lapseni eli kotona on tullut oltua jo hyvän tovin, siksi varmaan tökkii. Opiskelut tekisi mieli lähteä suorittamaan loppuun ja työelämään jo pikkuhiljaa.
Mutta, mutta... ehkä pitäisi vaan olla tyytyväinen siihen että mulla olis MAHDOLLISUUS olla kotona siihen asti kun lapsi 3v, ja käyttää se. Kyllä se opiskelu ja työkin rupee tökkimään jossain vaiheessa. Höh.. en tiedä... kun tuntuu ettei tästä kotona olemisesta osaa enää nauttia.
Muita jotka pohtivat samaa?
Ettei tarvi sen takia laittaa pientä hoitoon että tympii.