Jos sun vanhemmat ovat eronneet, niin oletko

Ei siihen välttämättä aivopesua tarvita.

mutta otti minut kiusattavaksi ja silmätikuksi. Kuollut äitini tuskin minua aivopesi, isälle en enää puhu.

niin sievä tapaus että yrittää väkisin tuhota meidän lapsien suhteet isäämme. Olemme siis aikuisia jo, mutta niin vaan näköjään muistutamme siitä "entisestä elämästä" jota ei saisi olla... No hän tosin onnistui hyvin, ei olla juuri tekemisissä, isä on vaan hyvän päivän tuttu, moikataan kun tavataan..

Mutta siihen meni aikaa, ensimmäiseen vuoteen en oikein edes halunnut tutustua häneen. Meillä isä lähti uuden naisen mukaan ns. lennosta, eli se vaikutti asiaan, olin katkera sekä isälle, että hänen uudelle naiselleen. Tuosta kaikesta on aikaa jo 8v ja tosiaankin, ihan kavereita ollaan.



Äidillä ei ole uutta miestä. Seurusteli yhden ihan ok tyypin kanssa hetken,mutta kerkesin vain pari kertaa hänet tavata. Suhde kaatui siihen, että mies olisi halunnut omia lapsia, eikä äitini enää niitä voinut sterilisaation vuoksi saada.

Kihlattu on kovin mukava. Ei ole ollut ikäviä tuntemuksia häntä kohtaan, mutta voi johtua siitäkin, etten ole ollut vanhempieni eron jälkeen isäni kanssa juurikaan tekemisissä.



Äiti kun lähti illalla jonnekin, muttei suostunut kertomaan minne, itku tuli, vaikka olin täysi-ikäinen... Vaan eipä hänellä tietääkseni ketään nyt ole.