Serkku sai yliopistopaikan eka yrittämällä suoraan lukiosta - ei aio mennä!

Sinulle saattaa olla yllätys mutta kaikki eivät pidä samanlaisista paikoista.

Miettikaapa vahan tyton kannalta! Joutua opiskelemaan jonnekin Joensuuhun, voiko hirveapaa takapajulaa olla? Kumman valitset mieluummin maailman metropolit vain Joensuun? Itse olen aikoinani opiskellut Helsingissakin ja sekin oli tarpeeksi hirveaa. Talla hetkella asun Jenkeissa.

että hakee yo-vuonna opiskelemaan. Sehän todettiin jo useampi vuosi sitten laittomaksi, ja käytännöstä on luovuttu.

Välivuoden jälkeen on AINA vaikeampi ruveta opiskelemaan uudelleen, opiskelurutiini on päässyt unohtumaan.

Nyt sisäänhakeneiden joukossa saattaa jopa olla joku tuttu, omanikäinen, helpompi sopeutua kuin vuotta tai kahta vanhempana.

Yo-vuonna yliopistoihin hakeneet saavat lisäpisteitä pääsykokeissa, myöhempinä vuosina sisäänpääsy ei siis olekaan yhtä helppoa!

Opintotukea ei saa kuin tietyn ajan ja se aika on lyhyt, vaikka opiskelisi aivan normiaikataulun mukaan! Mistä ne opiskelurahat otetaan sitten viimeisenä vuonna, jos ensimmäinen vuosi pidetään ns. välivuotta?

Nyt vain pää pystyyn ja rohkeutta mukaan, tyttö opiskelemaan ja mukaan opiskelijarientoihin tutustumaan muihin aloittaviin opiskelijoihin ja tutoreihin. Tutoreihin (eli opastaviin vanhempiin opiskelijoihin) kannattaa olla yhteydessä vaikka jo etukäteen, jos on paljon kysyttävää ja ihmeteltävää, he kyllä tietävät ja ottavat selvää, jos eivät tiedä. Tutortilaisuuksiin kannattaa ilman muuta osallistua, niistä on paljon hyötyä uudelle opiskelijalle. Nuo voivat alkaa jo ennen varsinaisia opiskeluja, kannattaa ottaa selvää.

kyllä katumaan jos nyt alkaa perumaan. Varsinkin jos suurinosa kavereista lähtee maailmalle itsenäistymään, ja siinä vaiheessa tajuaa että minähän olinkin ainoa joka jäi mamoilemaan kotiin,. ei hirveästi kohenna itsetuntoa. Opiskelemaan pääsy on muutenkin vähän kuin lottovoitto. satoja hakijoita ja vain muutama pääsee, ei välttämätä onnistu enää ensi kerralla.

Jäädä kotiin syljeskelemään kattoon?

Serkku ei tunnu ymmärtävän, että jos hän hylkää paikan, niin hän ei ehkä saa sitä enää uudelleen! Mielestäni hänen kannattaisi edes kokeilla ja jos ei onnistu, niin palata hetkeksi kotiin kasvamaan. Koska sitten kun on sisällä yliopistossa, niin välivuosi on tosi helppo pitää. ap

eli ei pidä paikkaansa, että kun kerran jättää paikan ottamatta vastaan, ei ikinä enää sitä voisi saada.

Muutenhan et olisi noin äärettömän hyvin selvillä serkun sanomisista ja äitinsä mielipiteistä.



Ja vaikka tyttö saa halvan asunnon ja opintotukea, joutuu hän elämään todella tiukasti, jos aikoo ilman lisätyötä selvitä. Eli aidosti opiskelu on kallista, eikä mikään takaa, että saa halvan soluasunnon (jossa samassa tilassa asuu pissaliisa ja bilehile).



Entä jos tytön unelma-ala on se, mitä sinä ja muu suku olette koko ajan pakottaneet tytön tekemään, ja vasta nyt hän uskaltaa ääneen sanoa, että ei tee, kuten esim. sinä tahdot!

yliopiston aloitusta muka edelleen lykätä? hain myös tänä keväänä ja mietin lykkäystä. ohjeistuksessa kuitenkin luki että ei onnistu kuin raskauden tai armeijan takia., mutta oliko tämä vain joku muodollisuus joka ei pidä käytännössä paikkaansa? Vai onko nämä käytännöt muuttuneet tiukemmiksi?

Tässä Hgin yliopiston säännöt:



Opintojen aloittamisen lykkääminen



Jos sinut hyväksytään opiskelijaksi, voit hakea ensimmäisenä vuonna tiedekunnalta lykkäystä korkeintaan vuodeksi. opintojen lykkäysmahdollisuus myönnetään vain erittäin pätevien syiden perusteella, kuten esim. varusmiespalvelus, raskaus tai vakava sairaus/vamma.



Lähetä opiskelupaikan vastaanottamisilmoitus määräaikaan mennessä, vaikka aikoisitkin lykätä opintojesi aloittamista. Lykkäysanomus tehdään aina kirjallisesti tiedekunnalle ja toimitetaan muiden kirjoittautumisasiakirjojen mukana tiedekuntaan.



http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/opiskelupaikan_vastaanottaminen.ht…

Nythän on vasta pääsykokeet käytynä, ja tulokset tulee mielestäni vasta heinäkuussa. Millä alalla on nyt jo ilmoitettu?

et ottaa vastaan ja pitää väluvuoden siihen saa hakea lykkäystä mutta paikka pitää ottaa vastaan.

Tyttäremme sai vuosi sitten paikan yli 3 tunnin automatkan päästä unelma-alaltaan, jonne on vieläpä erittäin vaikea päästä, mutta harkitsi vakavasti, ettei menisikään. Häntä pelotti muuttaa tutulta paikkakunnalta ja joutua eroon kavereista. Hän ei myöskään uskonut saavansa asuntoa eikä osannut hakea sitä.



Teimme kaikkemme, että saimme hänet lähtemään, ja hän ilmoittautui kai kaksi päivää ennen viimeistä mahdollista päivää, sen jälkeen, kun olin omakätisesti täyttänyt asunnonhakulomakkeen ja asunto oli saatu. Ratkaisevaa oli kuitenkin kolme käyntiä terapeutilla, joka on perhetuttumme. En osaa sanoa, mitä siellä puhuttiin, mutta käyntien jälkeen hän alkoi harkita ilmoittautumista.



Jouduimme myös lahjomaan häntä sen verran, että lupasimme maksaa sekä hänelle että poikaystävälle asunnon takuurahan ja ensimmäisen kuukauden vuokran. Muutto ei olisi millään onnistunut muuten, koska molemmat olivat rahattomia eikä opintotukeakaan voinut ihan heti saada.



Ajattelen kauhulla vieläkin noita viikkoja. Oli aivan hirveää ajatella, että asia, jonka eteen oli tehty töitä jo vuosia, olisi valunut hukkaan tytön pelokkuuden takia. Nyt hän on onnellinen, tyytyväinen ja menestyvä opiskelija.

En mä ihmettele jos ei halua Joensuuhun