Kuolen ihosyöpään ellen kuole sitä ennen rintasyöpään :(
suvussa rintasyöpää mutta lapsena siis olen palanut lukemattomia kertoja ja kerran niin että iho meni rakkuloille. Ei meille koskaan mitään rasvoja osteltu eikä mulle kukaan sanonut että ihon palaminen voi olla vaarallista :( olen hyvin vaaleaihoinen...
Kommentit (15)
Mut oot siis nyt terve? Ei kannata miettiä moisia, et voi asialle mitään eikä kukaan meistä tiedä millon sairastuu tai kuolee.
minäkin poltin joka kerta ja samoin rakkuloillekin meni joskus.
Rintasyöpäänkin kuolee varsin harva nykyisin.
Minulla on todettu viisinkertainen riski sairastua ihosyöpään ja erikoisihotautilääkärikin totesi ihotyyppini olevan juuri sellainen tyypillinen ihosyöpätyyppi. Hän kuitenkin muistutti, että paljon on vielä tehtävissä. Ihoa pitää vaan nyt muistaa suojata hyvin KOKO loppuelämän ajan. Enkä meinaa murehtia etukäteen jotain mahdollista syöpää, vaan elän tässä hetkessä. Suosittelen tekemään samoin!
Sekä rintasyövän, että ihosyövän paranemisprosentit ovat nykyään aika hyviä, rintasyövän jopa erittäin hyviä.
Ja sitten kannattaa ottaa huomioon sekin, että vaikka palaminen lisää ihosyöpäriskiä, kaikki jotka ovat palaneet, eivät kuitenkaan sairastu.
Mutta toisaalta ei sekään pidä paikkaansa, että kaikki ennen 1980-lukua syntyneet olisivat palaneet lapsena. En minäkään ole - kertaakaan. Vasta aikuisena olen kerran polttanut toisen olkapääni (kesäteatterissa jouduin istumaan reunapaikalle, ja toiseen olkapäähän paistoi aurinko). Kuitenkin olen punatukkaisen suvun lakanankalpea vesa. Mutta mun vaan oli aina niin järkyttävän paha olo auringossa, etten tullut edes palaneeksi.
Kuolen joka tapauksessa. Miksi siis välttäisin koko loppuelämäni rakastamiani aurinkoa ja matkustelua? Elän mieluummin lyhyehkön, onnellisen elämän kuin pitkän ja onnettoman. Jos SPF 30-50 aurinkorasva ei riitä, niin tulkoon sitten ihosyöpä. Sisällä en suostu kökkimään.
Voihan olla, että ennen syöpää jäät vaikka auton alle!
Minulla on todettu viisinkertainen riski sairastua ihosyöpään ja erikoisihotautilääkärikin totesi ihotyyppini olevan juuri sellainen tyypillinen ihosyöpätyyppi. Hän kuitenkin muistutti, että paljon on vielä tehtävissä. Ihoa pitää vaan nyt muistaa suojata hyvin KOKO loppuelämän ajan. Enkä meinaa murehtia etukäteen jotain mahdollista syöpää, vaan elän tässä hetkessä. Suosittelen tekemään samoin!
Siis vaikka mitään riskiä ei olisikaan. Sama kuin hammaslääkärit kieltävät systemaattisesti kaiken sokeripitoisen syömisen, vaikka tietävät ettei kukaan sellaiseen veny.
vältteli koko aikuiselämänsä kaikkea elämään kuuluvaa: alkoholia, aurinkoa, rasvaisia ruokia, mausteisia ruokia, kuumia ruokia, tupakansavua, irtosuhteita ja ylipäänsä kaikkea mikä muodostaisi uhan hänen yliturvattuun lasipalloelämäänsä. Kuolema tuli kuitenkin keski-iässä, sai aivoverenvuodon ilmeisesti liiallisen stressaamisen seurauksena. Miettikää. Kamala elämä, ja kuolemaan päättyi kumminkin.
Suurin osa kuitenkin paloi ainakin joskus ja lopuistakin monet paahtuivat tummanruskeiksi, mikä on ihan yhtä vaarallista. Vaaroista ei tuolloin vielä kunnolla tiedetty, ulkona oltiin paljon enemmän ja aurinkosuojavoiteetkin oli aika kehnoja vielä, ja itse asiassa sisältökin sellaista että tänä päivänä ei niitä lapsille edes saisi käyttää.
Mutta toisaalta ei sekään pidä paikkaansa, että kaikki ennen 1980-lukua syntyneet olisivat palaneet lapsena. En minäkään ole - kertaakaan. Vasta aikuisena olen kerran polttanut toisen olkapääni (kesäteatterissa jouduin istumaan reunapaikalle, ja toiseen olkapäähän paistoi aurinko). Kuitenkin olen punatukkaisen suvun lakanankalpea vesa. Mutta mun vaan oli aina niin järkyttävän paha olo auringossa, etten tullut edes palaneeksi.
Mikä siinä ihosyövässä nyt on vikana? Miksi se on pahempi kuin sydänkohtaus, maksasyöpä tai aivoinfarkti?
joka ehkäisee monen syövän mm. rintasyövän syntymistä. Eli mikä on sitten parempi.
Jostakin luin, että joidenkin syöpien kohdalla on hyvä juoda kahvia, joka ehkäisee tämän syövän syntyä ja jonkun toisen syövän kehittymisen kannalta taas on pahasta, jos juo kahvia. Eli ellei ole riskianalyysia omista geeneistä, on melkein mahdotonta tietää mikä on loppujen lopuksi hyvästä ja mikä pahasta.
Tietysti selkeät jutut kuten tupakanpoltto ja palaminen ovat helppoja, mutta muut onkin sitten vähän niin ja näin.
Suurin osa kuitenkin paloi ainakin joskus ja lopuistakin monet paahtuivat tummanruskeiksi, mikä on ihan yhtä vaarallista. Vaaroista ei tuolloin vielä kunnolla tiedetty, ulkona oltiin paljon enemmän ja aurinkosuojavoiteetkin oli aika kehnoja vielä, ja itse asiassa sisältökin sellaista että tänä päivänä ei niitä lapsille edes saisi käyttää.
Mutta toisaalta ei sekään pidä paikkaansa, että kaikki ennen 1980-lukua syntyneet olisivat palaneet lapsena. En minäkään ole - kertaakaan. Vasta aikuisena olen kerran polttanut toisen olkapääni (kesäteatterissa jouduin istumaan reunapaikalle, ja toiseen olkapäähän paistoi aurinko). Kuitenkin olen punatukkaisen suvun lakanankalpea vesa. Mutta mun vaan oli aina niin järkyttävän paha olo auringossa, etten tullut edes palaneeksi.
Lähtökohtaisesti kaikki 70- ja 80-luvulla ja 90-luvun alussa lapsia olleet ovat tavalla tai toisella kärventyneet auringossa. Ei vanhemmat edes tienneet silloin että voiteita tarvitsee käyttää ja että aurinko olisi vaarallista. Kaikki olivat ruskeita silloin kuin pippurit. Tosin silloin kun äidit odottivat, niin myös tupakka ja alkoholi ei ollut odottavilta samalla tavalla pannassa, joten ehkä se antoi jotain suojaa. :-D
Mutta pitää myös vakavammain muistaa että aurinko on nykyään erilaista. Eli siksi varoitellaan eri tavoin tämän hetken vanhempia.
Mikä siinä ihosyövässä nyt on vikana? Miksi se on pahempi kuin sydänkohtaus, maksasyöpä tai aivoinfarkti?
päivän optimisti heräsi
Minulla on todettu viisinkertainen riski sairastua ihosyöpään ja erikoisihotautilääkärikin totesi ihotyyppini olevan juuri sellainen tyypillinen ihosyöpätyyppi. Hän kuitenkin muistutti, että paljon on vielä tehtävissä. Ihoa pitää vaan nyt muistaa suojata hyvin KOKO loppuelämän ajan. Enkä meinaa murehtia etukäteen jotain mahdollista syöpää, vaan elän tässä hetkessä. Suosittelen tekemään samoin!
Siis vaikka mitään riskiä ei olisikaan. Sama kuin hammaslääkärit kieltävät systemaattisesti kaiken sokeripitoisen syömisen, vaikka tietävät ettei kukaan sellaiseen veny.
Hän on vain todennut ihotyyppini olevan tyypillinen ihosyöpään sairastuvilla. Tottakai tiedän, että on mahdollista ettei minulle koskaan tule ihosyöpää, toivon näin. Mutta tutkimusten perusteella, ottaen huomioon menneisyyteni ja tämän hetken, minulla on viisinkertainen riski sairastua ihosyöpään. Valitettavasti se on totuus, eikä sitä muuta kenenkään sanomiset muuksi. En siis ole ihan "tavis", jolle on lääkäri puolihuolimattomasti heittänyt näin, vaan tietynlaisia ihosairauksia jo omaava.
hyvä että tiedostat riskit niin osaat tarkkailla itseäsi ja ehdit luultavasti ajoissa hoitoon jos rinta- tai ihosyöpä tulee kohdalle.
Vaikka olet palanut lapsena niin ei se sitä sano että sinulle tulee ihosyöpä. Se lisää riskiä mutta ei ole mikään syöpätuomio.
Minullakin on (ja varmasti myös monella muulla) lapsena palanut nahka useampaan kertaan (tyyliin kerran kesässä). Nyt pidän huolen siitä että ei enää pääse käymään noin, eikä edes punotuksen vertaa.