Milloin toinen lapsi? Vauvakuume, esikoinen puoli vuotta

itse ajattelin että olemme esikoisen kanssa ensin ihan rauhassa, ettei sitten kun tulee toinen tämä ole ihan pieni vielä ja jää isän kaveriksi, muutenkin on ollut aika vaativa kaveri, joten pelko ollut jos toinenkin on, niin molemmat jäävät vähälle huomiolle kun se pitää jakaa. josatain luin että lapselle n3vuoden ikäero on sopivin psyykkisesti..?

Oli kaikenlaista ongelmaa aluksi. Siis alku oli todella hankala keskosuuden ja sairausepäilyiden vuoksi. Onneksi nyt kuitenkin kaikki on kääntynyt parhain päin... Mitään sairautta ei ilmeisesti ollutkaan ja vihdoin elämme muutenkin normaalihkoa vauva-arkea. Ei mitään helppoa ole vieläkään, mutta normaalia. Sen vuoksi kyllä ymmärrän miestäkin, ettei hän uskaltaudu heti uuteen lapseen..



Ehkä itselläni on kuitenkin joku tarve kokea kaikki uudelleen, normaalimmin? En tiedä.. Ja toki mä sen toisen lapsenkin haluan ihan sen lapsen vuoksi itsessään.. En voi kovin pitkälle muutenkaan venyttää enää lasten hankintaa, sillä olen 32.



ap

kun esikoinen oli 10kk vanha. Ajateltiin, että eihän se heti tärppää, mutta niin vaan tärppäsi ekasta kierrosta.



Esikoinen oli ylläristi erityislapsi, laaja-alainen kehitysviive, alku tosi hankala, jatkuvaa lääkärissäjuoksemista, pari leikkausta jne. Sinänsä kyllä helppo vauva, hyväntuulinen ja nukkui yöt hyvin. Jotenkin vaan silti tuntui, että halutaan kakkonen pienellä ikäerolla.



Nyt on sitten kolmosta yritetty vuosi eikä tärppää sitten millään. Tutkimuksiin en lähde, jos ei luomuna tule niin sit meidän lapset on tässä.

Olisiko jotakin luopumisen tuskaa, kun pienestä nyytistä kasvaa isompi ja toimeliaampi vauva? Hormonaalista?



Yleisesti sanoisin, että kakkosen kanssa kannattaisi ehkä odottaa esikoisen vauvaiän ohi, koska taaperon kanssa elämä on oleellisesti erilaista kuin vauvan. Jos kakkonen saa alkunsa ennen kuin ykkönen täyttää vuoden, ei oikeastaan vielä tiedä mitään _lapsen_ kanssa elämisestä, vauvan kanssa elämisestä kyllä.



Meillä ekalla ja tokalla ikäeroa 3 vuotta, sitten pitkä tauko ja kolmoselle ja neloselle ikäeroa tulee noin kaksi vuotta. Vähän kyllä hengästyttää jo etukäteen... ja pikkuinen tuntuu kovin pieneltä isoveljen saappaisiin.

jos toinen on vieläkin vaikeampi.. esikoinen myös luonteeltaan suht helppo, mutta kaikki muu ongelma teki alusta vaikean.. Joten kakkonen voikin sitten olla vaikka koliikkivauva, joka ei nuku milloinkaan. Sikäli jännittää, mutta toisaalta enköhän osaa jotenkin suhtautua tähänkin kun tiedän kantapään kautta, ettei kaikki menekään niinkuin oppikirjoissa. Mulla takana myös siis yksi keskeytynyt keskenmeno ja ekaa tehtiin puoli vuotta muutenkin.



Mitäänhän ei koskaan saa, jollei ota riskiä. Harmittaa vaan miehen asenne, vaikka häntä kyllä tosiaan ymmärrän. Pelkää, että saamme vammaisen lapsen tai että mulle sattuu jotain ja hän jää yksin "vaikeiden" lasten kanssa.



Ehkä se mies tuosta kääntyy? Kun kuitenkin aluksi hänkin halusi kolme lasta... Mulle ja nykyisin varmaan hänellekin riittäsi kaksi.



ap

ja lapsilla ikäeroa reilu vuosi. Olen niiiiin paljon kuunnellut juttuja muilta äideiltä, joiden lasten ikäerot on 2-3 vuotta, ja voin kertoa, että mulla on kyllä ollut paljon helpompaa kun niillä. Samaa ovat sanoneet muutamat tuttavani, joiden lasten ikäero on myös alle 2v, sekä oma äitini- joka teki meidät kaikki pienillä ikäeroilla.



Että jos vaan haluat, ja saat miehesi suostumaan, niin antakaa mennä! Suosittelen tosiaan, että se max 2vuotta ikäeroa, niin esikoiselle ei ehdi vielä tulla sitä uhmaa, kun vauva syntyy, eikä mustasuukkaisuuskaan ole yhtä paha.



Itse aina, kuten varmaan monet muutkin äidit, ajattelin, että se pari kolme vuotta ikäeroa, jotta ehtii saa sen toisen jo hieman isommaksi, ja ehtii viettää aikaa esikoisen kanssa ihan rauhassa. Mutta se taitaa olla oikeasti käytännössä kaikista huonoin ikäero, ja olen niin onnellinen, että kakkonen päättikin tulla etuajassa!

Ystäväni lapsilla on puolitoista vuotta ikäeroa (tyyliin 0v, 1.5v, 3v), nyt jo vanhempia ja voi sitä mustasukkaisuuden määrää, vaikka ystäväni on mielestäni ollut hyvä ja tasapuolinen äiti.



Meillä tuolla 3 v ikäerolla oli ja on yhä pientä mustasukkaisuutta (ei mitään pahaa), mutta se kuulunee sisarussuhteeseen? Ja kiva että tunteista voi avoimesti puhua. Muuten en ihan varauksettomasti suosittele tuota 3v ikäeroa. 3v on vielä pieni ja tarvitsee äitiä aika paljon, mutta toisaalta niin iso, että tarpeet ovat ihan erilaiset kuin vauvalla. Tuosta vajaa 2v ikäerosta ei vielä kokemuksia, mutta kuten sanoin, hengästyttää jo etukäteen. Kolmonen on kova menijä. Toivottavasti se edes hiukan viisastuu ennen vauvan syntymää.



- Nro 6

me taas paljon nähty 3v ikäeroa ja vuoden välein tehtyjä lapsia, perheitä, ja ite ajattelin että ei ainakaan noin paljon vauvoja yhteen perheeseen. ja meillä uhmaa jo yks vuotiaalla ;)

Sillä menkat ovat tulleet säännöllisesti lähes alusta alkaen enkä imetä. Kaikinpuolin siis suht normaali tilanne.



ap

Vauvahan se vielä on. Sitten jos ajattelee että ainakin pari kuukautta menee ennenkuin raskautuu, tulee ikä eroksi 2 vuotta. Meillä se on ainakin ollut todella ihanteellinen ikäero.

kummallista!

Onkohan se kroonistumassa?



Ap

Ei mikään ikäero oli "kaikista huonoin". Jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa ja kaikkea ei voi saada.

Mulla on esikoisen ja keskimmäisen välillä kuusi vuotta ja keskimmäisen ja kuopuksen välillä kolme ja ihan tyytyväinen olen. En olisi voinut kuvitellakaan saavani vauvoja vuoden välein:-O

n varmaan monet muutkin äidit, ajattelin, että se pari kolme vuotta ikäeroa, jotta ehtii saa sen toisen jo hieman isommaksi, ja ehtii viettää aikaa esikoisen kanssa ihan rauhassa. Mutta se taitaa olla oikeasti käytännössä kaikista huonoin ikäero, ja olen niin onnellinen, että kakkonen päättikin tulla etuajassa!

vaikka kai se mullakin voi joskus kroonistua :D. Ei mulla nyt kuitenkaan ole vasta kuin tuo yksi lapsi.



ap

lapselle tulla, kun esikoisella oli ikää 5,5kk. Tämä osittain sen takia, että esikoita tehtiin melkeinen 4 vuotta ja lopulta lapsettomuushoitojen tuloksena saimme esikoisen. Miehen kanssa silloin päädyimme, että aloitetaan toisen yritys ajoissa, jos käy niin, että se ei sitten luomusti meille tulekaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tiemme vie taas lapsettomuus hoitoihin, sillä yritystä alkaa oleen pian takana vuosi. Asialla ei olisi muuten kiire, mutta oma ikä tulee pian vastaan.



Eli toivottavasti te pääsette teille sopivaan ratkaisuun. Meillä se oli, että aloitetaan ajoissa yrittämään toista, vaikka olisi sitten tullut pienellä ikäerolla. Näin meillä ei tosin käynyt.